Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut uskomaan ns. kärsimyselämään
09.03.2014 |
Että nyt sitä maksetaan karmavelkoja tms. takaisin päin, siis. Kuulostaako tyhmältä?
Siitä asti kun synnyin, joku on kohdellut minua huonosti: milloin se oli mielisairas, narkomaaniäitini tai henkisesti poissaoleva alkoholisti-isäni, milloin kiusaajani läpi peruskoulun, milloin ulkomaalaiset pojat jotka yrittivät raiskata. Olen sietänyt hyvin kuormittavia tilanteita, minut on mm. huostaanotettu, mutta jouduin paikkaan jossa oli henkistä väkivaltaa, ja asuinkin jonkin aikaa "irtolaisena" muiden nurkissa alaikäisenä. Samaan aikaan yritin suorittaa koulun, olla tekemästä mitään typerää tai olemasta ilkeä muille. Aina tuli paskaa niskaan.
Nyt aikuisiällä, näennäisesti vapaana menneisyydestäni, olen tajunnut ettei tässä elämässä yhtään mikään ota tulta alleen. Olen ollut pitkään työtön ja minulta löytyi eräs sairaus, joka todennäköisesti vie minulta työkyvyn lopulta kokonaan. Jos olisin saanut apua oireisiini jo aiemmin, tätä ei olisi todennäköisesti tapahtunut. Mutta minä jäin taas kerran vaille muiden huolenpitoa vaikka tein itse kaikkeni hyvinvointini eteen.
Kärsin, kärsin, kärsin. Mikä tämän elämän pohjimmainen läksy on, muu kuin antaa takaisin kaikki edellisten elämien huono käytös? Kaikki on aivan turhaa osaltani.
Kommentit (4)
Minulla kans työkyvyn vienyt sairaus. Mutta oon viime aikoina miettinyt, että elämän idea voi ihan yhtä hyvin toteutua kärsimyksen kuin onnellisuudenkin kautta.
Kärsivän täytyy vaan etsiä sitä merkitystä vähän eri näkökulmista kuin yleensä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttuni sanoi minulle kerran, että KYLLÄ elämä ON epäreilua. Sitä se todella on, eikä kukaan ole mitään muuta luvannutkaan.
Tuo jollain tavalla avasi minun silmäni. Minä olen myös kärsinyt aika paljon pahaa lapsuudessani ja nuoruudessani. Jotenkin aina ajattelin, että se kärsimys on vain pakollinen paha matkalla kohti onnellista loppua. Valitettavasti aikuisuus potkii päähän samanlailla. Ei minua mikään onnellinen loppu odota. Elän elämän, mikä on sellainen kun on. hyvine ja huonoine puolineen. Sitten kuolen. Niin kuin kaikki muutkin kuolevat, kaikki eri tavoin. Toiset aikaisemmin, toiset myöhemmin.
Minua on helpottanut tämä ajatus jotenkin. Näillä korteilla vaan pelataan mitkä saatiin. Mutta vielä jotenkin hyvät kortithan me saatiin kun sentään asutaan täällä, eikä katulapsena jossain Intiassa.
Ehkä ihmisen vaistomainen tunne on taistelutahto ja luulo, että kaikki kärsimys johtaa johonkin hyvään lopussa. Valitettavasti niin ei ole. Niin voi olla, mutta niin ei välttämättä ole. Täällä vaan ei jaeta tasaisesti asioita täällä pallon päällä. Toiset saa kaiken ja toiset ei mitään. Silti, niin hullua kuin se onkin, se joka ei ole saanut mitään saattaa sydämeltään olla onnellisempi useammin kuin se joka sai kaiken.
Tsempiä ap.
Suomessa siihen voikin uskoa helposti.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole mitään karmaa, sinulla on vaan uskomattoman huono tuuri.