en voi hyvin.
Oon jo ainakin puolisen vuotta tiedostanut ahmivan syömiseni ja toisinaan oksennan myös koittaen saada ruuasta johtuvan pahanolon ja henkisen pahan olon loppumaan. Toisinaan saattaa mennä pari päivää kevysti pelkän kahvin voimalla, etoo pelkkä ajatuskin syömisestä. Perheen nähden kuitenkin jotain yleensä syön,mutta nyt ateriakoot pienentyneet nekin ja ei vaan meinaa edes maistua. Kahvi vie hyvin nälän!
Koko viime viikon on pyörinyt itsemurha ajatuksissa, tuntuu ettei tästä oravanpyörästä enää ole muuta ulospääsyä.
Rakastan miestäni ja lapsiani enemmän kuin mitään muuta. Ilman heitä en varmaan enää edes olisi tätä viestiä kirjoittamassa.
Kommentit (3)
Menet lääkäriin puhumaan syömisongelmista (BED) ja pidät samalla päästä psykiatriselle puolelle hoitoon.
Etsit jonkin ravintoneuvojan tmv. Käytte läpi syömisesi ja sitoudut hoitoon.
Jatkan vielä...
Olen mukana työelämässä ja äitinä mukana aktiivisesti kiinnostuneena niin lasten kouluasioista kuin harrastuksistakin. Miestäni tuen kaikessa, hän on ns.vuorotyössä ja monessa toimessa mukana vapaa-aikanakin. Heille annan kaiken tukeni ja hoidan kotiakin.
Itsestäni huolehtiminen on unohtunut ja nyt olenkin tiedostanut tämän etten voi hyvin. En uskalla sanoa kenellekkään tästä. Pelkään,että elämäni romuttuu. Jään yksin.
Auttakaa! Mitä mä teen??