Ahdistaa, jatkuva paniikki

Hei, en tiedä edes mistä järkevästi alottaisi tämän mutta aloitan vaikka siitä mistä tämä ahdistuneisuus tuli. 

Muistan ala-asteella matikantunnilla, kun takanani istuva oppilas oksensi pulpetilleen. Se kamala näky ja haju oli sietämätöntä, enkä sinä päivänä pystynyt olemaan miettimättä aamuista tapahtumaa. Sen jälkeen pelostani on tullut säännöllistä. Aloin pelkäämään kaikkea oksentamiseen liittyvää, en voinut edes sanoa sanaa ääneen. Pelkäsin että oksennan itse, tai että näen oksennusta. 

Tästä kaikesta alkoi ahdistuminen ja panikointi. Kahdeksannella luokalla tajusin, ettei ole enää normaalia pelätä oksentamista niin paljon ja sitten tajusin minulla olevan emfetofobia. 

Olen myös todella sairauskammoinen. Pelkään kaikkia suuria sairauksia kuten syöpää. Tämä pelko oli todellinen viime kesän alussa, kun oli samassa koulustressiä, ja jostain ihmeestä luulin minulla olevan leukemia. Itkin, tärisin, pelkäsin. Puhuin äidilleni asiasta, joka vaan aina sanoi että pelkään ihan turhaan. 

No, tänäpäivänä sairauspelko ei enää ole niin paha kuin ennen, mutta oksennuspelko on pysynyt. Välillä koulussa menen vessaan, otan särkylääkkeen koska pelkään mahakipua. Olen myös saanut sellaisia kohtauksia että kädet tärisee, tuntuu että sydän tulee rinnasta ulos, ahdistaa, mahaan sattuu ja hengittäminen tuntuu vaikealta. Olen miettinyt että onkihan minulla paniikki/ahdistuneisuushäiriö? Pelkään mennä kokeisiin tai joillekin oppitunneille, koska pelkään saavani paniikkikohtauksen tai oksentavani. Ensi syksynä minun olisi aloitettava lukionkäynti, mutta pelkään että miten siitä tulen selviämään. Minua nimittäin ahdistaa se jo nyt. 

Pitäisikö minun mennä puhumaan tästä jollekkin? Haluaisin tästä todella eroon mutta vaikeaa se tulee varmasti olemaan.