Mies saa kyllä tehdä, mutta minä en

Milloin te olette yhdessä perheenä, jos mies liesuaa arki-illat ja sinä viikonloput? Ei toi nyt kyllä hyvältä kuulosta, että te molemmat katsotte asiaa vain itsekkästi omalta kantiltanne, "mä kans kun kerran toikin".

Jutelkaa yhdessä. Molempien pitäisi vähän tinkiä, ja teidän olisi hyvä keksiä yhteistäkin tekemistä lapsenne kanssa.

Tietysti tavallaan sulla on "oikeus" mennä yhtä lailla kuin miehelläkin, mutta kun siinä ei jää sitten teidän yhtälössä tilaa perheelle ja parisuhteelle tai lapselle. Koko ajan jompi kumpi teistä vanhemmista harrastaa omiaan.

Koettakaa hoitaa harrastukset arki-iltaisin vuorotellen ja varata edes viikonloppuna yhteistä aikaa.

Jutelkaa ja sopikaa.

Mies ei tingi siitä, ettäkö salille ei pääse joka arki-ilta.

Mulla menot yleensä osuu lauantai-iltaan, kun mies laittaa lapsen nukkumaan. Silloin esim käyn ystävän kanssa leffassa tai vähän juhlimassa. Muutoin vietän koko viikonlopun lapsen kanssa, koska miehen pitää käydä siellä sun täällä tai tehdä sitä sun tätä. En sano, etteikö esim pihan laittaminen olisi tuiki tarpeellista, koska se on, ja mielelläni vietän aikaa lapsen kanssa, koska arkipäivä menee töissä.

Parisuhteelle löytyy aikaa yleensä sunnuntai-iltaisin, jolloin käydään yhdessä saunassa ja kerran-pari kuukaudessa vietetään leffailta, jolloin tehdään ruokaa ja katsellaan leffaa.

Perheen yhteistä aikaa ei ole ja siihen yritinkin puuttua vielä silloin, kun miehestä edes välitin. Nyttemmin tunteet kuolleet, joten en jaksa tapella perheen yhteisestä ajasta, tai että parisuhteelle olisi enemmän aikaa. TIEDÄN perheen yhteisen ajan olevan lapselle tärkeää, ja miehelle siitä usein sanoinkin, mutta nyt en enää jaksa siitä(kään) tapella. Pidän pääasiana, että mies nyt ylipäänsä viettää aikaa lapsen kanssa, koska ensimmäisenä vuotena mies teki sitä tuskin ollenkaan. Kun yritin miehelle ehdottaa, että voitaisiin tehdä sitä ja/tai mennä sinne ja tänne yhdessä (esim ruokakauppaan), miestä ei huvittanut tai hän keksi muuta menoa. Sen suhteen siis olen luovuttanut jo ihan täysin.

Eikä meillä yhteistä aikaa olisi ollenkaan, jos minä en sitä ehdota. Mieheltä ei ole oma-aloitteellisuutta muuhun kuin sänkyhommiin.

- ap -

Jätä se. Itsekäs mies.

Mä en kyllä alkais mitään lupia kyselemään. Jos toinen kerran suuttuu, kun kysyy lupaa, niin sit ei kysytä lupaa! Lähtisin vaan lauantaina menemään, ja huutaisin ovelta, et tuun takas kolmen tunnin päästä. Niinhän se mieskin arkisin tekee, vai?

Ja luultavasti äijä myös pettää sua. Kuntosaliharjoittelusta ei ole mitään hyötyä noin runsaasti tehtynä. Lihakset eivät ehdi palautua. Puolet tuosta treenistä menee ihan haaskuun. Ja miehet yleensä tietää tämän, joten en usko että se missään salilla käy, vaan panemassa jotain muuta naista.

-4-

Samansuuntaisia ajatuksia kuin kakkosellakin. Meillä on 1lapsi joka on päiväkoti-ikäinen. Molemmilla vanhemmilla on 1ilta arkisin omiin harrastuksiin. Lisäksi "harrastamme" koko perheenä ulkoilua ja käymme sukuloimassa.

Välillä toinen vanhemmista näkee ystäviään,mutta enimmäkseen vietämme aikaa yhdessä lapsen kanssa. Se yhteinen "perheily aika" ei ole meille mitään pakkopullaa vaan mieleistä vapaa-aikaa.

Tuntuu että ap:lla ja hänen miehellään on koko aika kova tarve olla muualla kuin lapsen tai toisen puolison kanssa?

Olet varmaan vielä nuori ihminen kun on pieni lapsikin. Tuollaisella suhteella näivetät itsesi ja tulet katkeraksi vanhaksi hapannaamaksi. Nyt pikaisesti pidätte miehen kanssa vakavaa keskustelua suhteenne tulevaisuudesta. Joko yritätte korjata asioita tai sitten eroatte. Mieti millaista elämää haluat viettää 10 vuoden ja 20 vuoden päästä ja millaisen ihmisen kanssa. On typeryyttä uhrautua lapsen takia olemaan monta vuotta onnettomassa suhteessa. Sellaiset lapset ovat onnellisia ja tyytyväisiä, joilla on onnellinen ja tyytyväinen äiti.

Meillä salilla käydään vuorotellen, ensin mies ja sitten minä. Tai no nykyään päästään yhdessäkin kun lapset ovat jo isoja mutta lasten ollessa pieniä, mies hoiti lasten iltatoimet minun ollessa salilla. Lisäksi ollaan pyritty liikkumaan koko perheenä, eli lapset olivat istuimessa ja käytiin fillaroimassa, nyt fillaroivat jo itse. Ollaan käyty kävelyillä, hiihhdetään porukalla, luistellaan, lasketellaan jne.

Nykyään golfataan koko perhe mutta silti nmis golfaa eniten ja olenkin sanonut että ihan vapaasti golfaa sen minkä haluaa: se on hyvää vastapainoa henkisesti raskaalle työlle ja minä tykkään olla kotosalla ja treffaan vaikka omia kavereita sillä aikaa jne. Ja kausi on meillä niin lyhyt.

Jutelkaa ja sopikaa sellaiset ajat että kumpikin voi harrastaa. Sitä mä vähän ihmettelen, että miten se saa salilla aikaa kulumaan noin paljon? Treenin kesto kannattaa maksimissaan olla noin tunti, kaikki muu on turhaa.

Se on ihan sinun oma valintasi! Yllätys, yllätys, on olemassa paljon NAISIA, jotka suuttuvat miehelle, mutta silti mies ei heitä jätä.

Sinulla on sen verran heikko itsetunto ja olet arka, Kiltti Tyttö joka ei koskaan sano kenellekään mitään vastaan ja pelkäät toisten suuttumista - ja varsinkin omia tunteitasi. Ethän sinä voi suuttua, sehän on rumaa eikä ollenkaan naisellista, eihän? Mieluummin annat miehen vaan mennä ja ruikutat asiaa vain muille naisille, mutta et uskalla sanoa suoraan miehelle, että "nyt menen minä..."

Kyllä minäkin nyt ihmettelen sitä, kuinka sinä sinisin silmin uskot tuon jokailtaisen salijutun.

Eroa olen miettinytkin. Tunteita minulla ei miestä kohtaan ole, joten vaikka hän minua pettäisikin, niin siitä vaan. Pettää tai ei petä, sillä ei tässä tilanteessa ole merkitystä. Mies ei kuitenkaan halua erota ja tiedän, että hän tulisi tekemään erosta vaikean.

6:n väläytti sitä, että meillä olisi kova tarve olla muualla kuin toistemme tai lapsemme kanssa. Omalta osaltani voin sanoa, että se ei pidä paikkansa. Rakastan lastani täydestä sydämestä ja vietän hänen kanssaan aikaa tehden kaikkea mielelläni. En ole koskaan valittanutkaan siitä, että vietän aikaa lapsen kanssa kuin mies. Siitä kyllä olen, että mies ei vietä aikaa lapsen kanssa mielestäni tarpeeksi, koska selvästi lapselle isä on todella tärkeä.

Vielä puoli vuotta sitten jaksoin inttää, valittaa, keskustella, riidellä ja yrittää, että mies viettäisi meidän kanssa aikaa perheenä. Silloin vielä jopa keskusteltiin ja puhuttiin eron mahdollisuudesta. Mies sanoi, että ei halua erota, vaan muuttuu ja viettää aikaa meidän kanssa perheenä. Muuttuihan se tilanne jopa yhdeksi päiväksi. Olin silloin menossa lapsen kanssa ravintolaan syömään kahdestaan ja pyysin, että mies tulisi mukaan, että se olisi tosi mukavaa. Sen jälkeen aina, kun olen pyytänyt miestä mukaamme tai ehdottanut, että voitaisiin tehdä sitä ja tätä, niin miehellä muita suunnitelmia.

En vain enää tiedä, mistä saisin voimia siihen koitokseen, jonka ero vaatisi. Uusi asunto, raha-asioiden järjestely, miehen käytöksen kestäminen ja en tiedä, kuinka voisin suojella lasta miehen syyttävältä ja painostavalta käytökseltä.

- ap -

Asia selviää sillä kun näytät miehelle tämän keskustelun että näin netissä.

Ellei mies sitten ole itse jutellut netissä miesten kanssa että on vähän outo nainen mulla. Miten te muut miehet.

Ap, et sä kestä sitä käytöstä nytkään niin miten se ero asiaa muuttaisi. Ja nyt onkin kysymys siitä haluatko sinä erota, ei siitä mitä mieltä se mies asiasta on. Jos sä et ole elämääsi tyytyväinen niin silloin sitä pitää muuttaa, muu ei oikin auta.

Se, että en jaksa miehelle enää asioista valittaa ja suuttua, ei ole kyse kiltteydestäni. Ihan vain siitä, että jaksa enää välittää hänen tulemisista ja menemisistä. Sekään ei kiinnosta, missä mies käy iltaisin - oli se sitten salilla tai jossain muualla. Ainoastaan se, miten mies kohtelee minua kotona lapsemme nähden.

Tiedän, mikä on oikein ja mikä on väärin. Minkälaista perhe-elämän kuuluisi oikeasti olla, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen. Mutta taistelen sen äärellä, että mitä jos ero onkin lapselle vielä haitallisempaa. Mitkä ongelmat luokitellaan sellaisiksi ongelmiksi, että on ns. lupa erota? Eli että lapselle ero on parempi ratkaisu kuin olla yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:23"]

Se on ihan sinun oma valintasi! Yllätys, yllätys, on olemassa paljon NAISIA, jotka suuttuvat miehelle, mutta silti mies ei heitä jätä.

Sinulla on sen verran heikko itsetunto ja olet arka, Kiltti Tyttö joka ei koskaan sano kenellekään mitään vastaan ja pelkäät toisten suuttumista - ja varsinkin omia tunteitasi. Ethän sinä voi suuttua, sehän on rumaa eikä ollenkaan naisellista, eihän? Mieluummin annat miehen vaan mennä ja ruikutat asiaa vain muille naisille, mutta et uskalla sanoa suoraan miehelle, että "nyt menen minä..."

Kyllä minäkin nyt ihmettelen sitä, kuinka sinä sinisin silmin uskot tuon jokailtaisen salijutun.

[/quote]

Eroa ihmeessä, ja vuoroviikkohoito lapselle, vaadit heti kättelyssä! Siinä ratkaisu, jos ei tunteita ole ja mies on tuommoinen paska. Tosi tuo ratkaisu vaatii paljon myös itselta, on oltava valmis ottamaan vastuu omasta elämästä! Esim. taloudelliset seikat!

Olen katsellut samanlaista touhua kaveripiirissä, mies viikot muualla töissä, kotona kahden vkon välein, vieraissa mies kulkee se kun ehtii, jäänyt kiinni monta kertaa. Nainen valittaa, ja avioliitto senkun jatkuu vaan! Nainen totesi kerran, löydettyään taas kerran miehen puhelimesta viestejä vieraalta, että voinkun saisi todeisteen, niin hän lähtisi liitosta heti. Minä sanoin, että pukiltako pitää tavoittaa ennenkuin uskot! Eipä tyttö tykännyt. Perheessö yksi lapsi, odotan mielenkiinnolla mitäö tapahtuu, kun lapsi lähtee opiskelemaan, taitaa tulla ero, mies katsoo velvollisuutensa tehdyksi.

Minusta sinulla ei ole kamalasti nyt vaihtoehtoja, ap. Jos teillä ei käytännössä ole perhe-elämää, mitä kulisseja sinä nyt pidät väkisin yllä? Mitä lapsi tuosta hyötyy  - ei oikeastaan mitään, koska eron jälkeenkin hän näkisi vuorotellen jompaa kumpaa vanhempaansa, ei teitä yhdessä - mutta eihän hän nytkään näe teitä perheenä yhdessä kuin vain hyvin harvoin.

Koeta jutella vielä kertaalleen miehellesi. Näytä vaikkapa tätä ketjua. Ei ole normaalia perhe-elämää, että kotona käydään vain nukkumassa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet ylle.

Miehesi sitä paitsi missaa iloisesti lapsenne kasvamisen. Hän viipottaa nyt arjet töissä ja kuntosalilla, viikonloput muissa projekteissaan. Yksi lauantai-illan nukuttaminen ei riitä siihen, että tietää, missä mennään. Tietääkö miehesi, miten lapsella on päivä sujunut päiväkodissa? Ketkä ovat lapsen parhaita kavereita? Millaisista leikeistä lapsi pitää, mikä on hänen lempiruokansa, mitä lastenohjelmia tykkää katsoa? Kysypä huviksesi mieheltäsi ja kehota miettimään, miten on onnistunut ulkoistamaan itsensä oman lapsen elämästä pois.

Parisuhdeterapiasta voisi olla apua. Ulkopuolinen on yleensä hyvä herättämään ajatuksia ja keskustelua ja kyseenalaistamaan teidän molempien kantoja, myös sinun.

Jotain täytyy tehdä, koska muutoin tuolla elämäntyylillä teiltä loppuu parisuhde vuoden, parin sisällä.

2

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:31"]

Se, että en jaksa miehelle enää asioista valittaa ja suuttua, ei ole kyse kiltteydestäni. Ihan vain siitä, että jaksa enää välittää hänen tulemisista ja menemisistä. Sekään ei kiinnosta, missä mies käy iltaisin - oli se sitten salilla tai jossain muualla. Ainoastaan se, miten mies kohtelee minua kotona lapsemme nähden.

Tiedän, mikä on oikein ja mikä on väärin. Minkälaista perhe-elämän kuuluisi oikeasti olla, jotta lapsesta kasvaa tasapainoinen. Mutta taistelen sen äärellä, että mitä jos ero onkin lapselle vielä haitallisempaa. Mitkä ongelmat luokitellaan sellaisiksi ongelmiksi, että on ns. lupa erota? Eli että lapselle ero on parempi ratkaisu kuin olla yhdessä.

[/quote]

Painostava tunnelma kotona on lapselle ihan yhtä haitallista kuin huutaminenkin. Itse olen kolmekymppinen, vanhempieni erosta on jo 15 vuotta, ja silti olen edelleen hyvin virittäytynyt äitini mykkäkoulutaajuudelle. Eli kun olen äidin luona kylässä, ja aistin, että hän kiukuttelee uudelle avomiehelleen, niin minua alkaa ahdistaa. Koska sitä ahdistavaa tunnelmaa sai meillä kokea aina ihan kyllikseen. Sitä oltiin lasten takia yhdessä kymmenen vuotta kauemmin kuin olisi pitänyt, vaikka oikeasti minä, lapsi, tulin onnelliseksi vasta kun erosivat.

Eli älä turhaan mieti, että onko sinun ongelmasi "tarpeeksi suuri", jotta se oikeuttaa avioeroon. Jos se tekee sinusta onnettoman, niin silloin se on tarpeeksi suuri.

-4-

15: tuossa oli pointtia. Mies ei tosiaan tiedä tai edes kysele, miten lapsen päivä on mennyt. Ainoastaan, jos oma-aloitteisesti kerron, että tänään lapsi sanoi niin tai teki näin. Mies ei tiedä lapsen lempiruokaa tai -kirjaa. Mies ei paljon lapsen kanssa leiki ja heillä yhteistä aikaa niin vähän, että sama kuin oltaisiin jo erottu. En ole koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta. Kerran kyllä mies sanoi ääneen, että "taitaa XXXXXXlla olla nuha tulossa, kun nenä vuotaa". Ihmettelin sitä kommenttia, koska lapsen nenä oli vuotanut jo pari päivää ennen kuin mies sen huomasi.

Parisuhde terapiaa olen miehelleni monta kertaa ehdottanut, mutta mies on sitä mieltä, että ei sinne lähde, koska meillä ei ole ongelmia - ja vaikka olisi, ne eivät ulkopuolisille kuulu. Sekin kortti on siis jo yritetty enemmän kuin yhden kerran.

Joo, miehiä on usein vaikea saada terapiaan, mutta entä, jos se olisikin nyt joko-tai. Joko ero tai terapia ja aito halua muuttaa asioita. Koeta nyt pitää puolesi, koska tuollaista perhe-elämää en kyllä lähtisi väen väkisin säilyttämään. Sinä ja lapsesi olette jo nyt vieraantuneet miehestä ja päinvastoin.

2

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:09"]

Ja luultavasti äijä myös pettää sua. Kuntosaliharjoittelusta ei ole mitään hyötyä noin runsaasti tehtynä. Lihakset eivät ehdi palautua. Puolet tuosta treenistä menee ihan haaskuun. Ja miehet yleensä tietää tämän, joten en usko että se missään salilla käy, vaan panemassa jotain muuta naista.

-4-

[/quote]

Sinä et taida itse tietää mitään kuntosalitreenaamisesta. Katsos kun niitä saliohjelmia voi tehdä muullakin tavalla kuin vetää 1-3 jakoisena. dah.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:09"]

Ja luultavasti äijä myös pettää sua. Kuntosaliharjoittelusta ei ole mitään hyötyä noin runsaasti tehtynä. Lihakset eivät ehdi palautua. Puolet tuosta treenistä menee ihan haaskuun. Ja miehet yleensä tietää tämän, joten en usko että se missään salilla käy, vaan panemassa jotain muuta naista.

-4-

[/quote]

Sinä et taida itse tietää mitään kuntosalitreenaamisesta. Katsos kun niitä saliohjelmia voi tehdä muullakin tavalla kuin vetää 1-3 jakoisena. dah.

[/quote]

Ja joka päivälle riittää silti puoleksitoistatunniksi tekemistä? Epäilen. Ap, onko miehesi jo korostuneen lihaksikas? Tuolla tahdilla pitäisi jo olla.

Kerrot, että tunteesi ovat kuolleet etkä enää edes välitä miehestä. Hän taas haluaa sinulta vain seksiä mutta ei muuten viettää kanssasi aikaansa, ei myöskään lapsensa kanssa. Eiköhän tunteet ole siis kuolleet häneltäkin. Mitä siis vielä mietit. Onnellisempi olisit kaksin lapsesi kanssa.