Lue keskustelun säännöt.
Mies saa kyllä tehdä, mutta minä en
02.01.2014 |
Mikä siinä on, että toiselle on toiset säännöt ja itselle toiset?
Mies käy salilla ma-pe iltaisin ja viettää aikaa salireissullaan 2-2,5 tuntia. Se tekee jo 10-12,5 tuntia viikossa + kaikki muut kyläilyt. Itse olen kotona arkisin viim klo 18 aikaan ja ainoa vapaa-aika, jolloin itse voin mennä, on viikonloppuisin.
Mies suuttuu, murjottaa ja/tai aukoo päätään siitä, että joka viikonloppu mulla on jotain menoa. Se on raskasta, kun aina saa olla varpaillaan kysyessään, että "sopiiko sulle, että mä menen silloin ja silloin sinne?" Se on kuin taas olisi teini-iässä ja pitäisi kysyä lupa.
Onko teillä parisuhteissa tasapuoliset säännöt molemmilla? Kysyttekö menoihinne luvan toiselta?
Meillä siis yksi lapsi.
Kommentit (27)
:D Vai että ihan pari kuukautta on viettänyt salielämää ja sinä olet jo hankkimassa eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23: En ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Kyse ei ole miehen salielämästä.
- ap -
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:22"]
20: Mies on salielämää viettänyt pari kuukautta ja on lihaksia tullut jonkun verran.
21: Olen miehelleni tästä sanonut. Hän alkaa väittämään, että minulla on joku toinen, koska en hänestä välitä. Ei suostu katsomaan peiliin ja ottamaan vastuuta omasta käytöksestään, vaan mieluummin siis sysää syyt "jonkun toisen" niskoille.
[/quote]
Samahan se on, miksi et välitä miehestäsi, on syynä sitten "joku toinen" tai ei ole. Tärkeintä on se, että et välitä. Kertomasi perusteella hänkään ei välitä sinusta. Miksi ihmeessä siis haluat elää yhdessä hänen kanssaan?
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:45"]
23: En ymmärrä kommenttiasi ollenkaan. Kyse ei ole miehen salielämästä.
- ap -
[/quote]
En kirjoittanut tuota 23:sta, mutta oletan hänen vähän hämmästelevän, että onko tuo miehesi arki-iltainen poissaolo siis jatkunut vasta syksystä alkaen. Koska silloin hän olisi aiemmin ollut kotona perheen kanssa illat...
Oletan, että kyse ei ole hiljattain tapahtuneesta muutoksesta, vaan että miehesi on aina ollut "poissaoleva", aiemmin puuhasi sitten jotain muuta iltaisin?
2
Meillä on ihan sama juttu. Mies lähtee kalaan ja kaupungille. Ei mitään hätää. Kun minä menen esim vaatekutsuille niin murjottaa ja haukkuu kun en ota lapset mukaan. Sanoo läskiksi mutta en jaksais sitä nalkuttamista jos salille menisin. Tossun alla olen sen vuoksi että lapset tulevat ensin ja aika niiden kanssa tärkeää ja jos minä jotain teen itseni vuoksi niin siitä seuraa vaan nalkuttamista mitä en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26: Kesällä mies ei ollut minun ja/tai lapseni kanssa yhtään sen enempää kuin nytkään. Silloin oli paljon pihahommia, joiden parissa puuhasi. Ja silloin kyllä huomasin, että teki tikusta asiaa, että ei tarvitsisi meidän kanssa aikaa viettää. Milloin oli mitäkin. Jos minulla oli menoa, mies suuttui ja syyksi aina sanoi sen, että "sulla on jotain aina, kun mä oon tehny suunnitelmia". Homma meni siis niin, että mies suunnitteli tekevänsä sitä ja tätä kertomatta minulle, ja kun minä kerroin, että pitäisi päästä jonnekin (ilman lasta), niin mies otti sen niin, että pilasin hänen suunnitelmansa. Suurin ongelma oli se, että mies ei kertonut suunnitelmistaan minulle (ei kerro vieläkään), oletti minun hoitavan lapsen 24/7 (jotta hän pääsi toteuttamaan suunnitelmiaan) ja ajatteli minun pilaavan hänen suunnitelmansa tahallani. Yksi ongelma vielä: miehellä oli AINA jotain suunnitelmia, että menin milloin tahansa, aina se oli huono.
Ongelmia meillä oli pitkin vuotta, mutta kesällä ne kärjistyivät hirveiksi riidoiksi, kun yritin puhua mieheni kanssa. En sano, etteikö itsessänikin olisi ollut vikaa. Tein välillä sen virheen, että hermostuneena miehelle menin puhumaan ja hän siitä provosoitui. Mutta tein niin tai näin, aina mies hermostui - ei auttanut, vaikka itse olisin ollut rauhallinen ja nöyrä. Halusin oikeasti selvittää ongelmat, mutta mies ei siihen antanut mahdollisuutta. Miehen mielestä meillä ei ollut ongelmia.
Ajattelin jo silloin, että mies ei nähnyt meidän ongelmia, koska hänellä itsellään ei ollut ongelmia. Hän sai mennä ja tulla miten tykkäsi, ja ahdisti minut nurkkaan, jos halusin lähteä johonkin. Viime kesä oli kuitenkin sellaista aikaa, kun viimeisetkin tunteeni häntä kohtaan alkoivat kuolla.
Tiedän yrittäneeni kaikkeni, mutta kun katson lastamme, tunnen oloni epäonnistuneeksi ja syylliseksi. Toivoin hänelle niin paljon parempaa, kuin mitä olen pystynyt hänelle tarjoamaan. Hän ansaitsisi parempaa.
27: Tuo oli kuin meidän elämästä. Mieskin haluaa minun ottavan lapsen joka paikkaan mukaan, mutta ei kuitenkaan ole itse valmis siihen, mitä odottaa minulta.
20: Mies on salielämää viettänyt pari kuukautta ja on lihaksia tullut jonkun verran.
21: Olen miehelleni tästä sanonut. Hän alkaa väittämään, että minulla on joku toinen, koska en hänestä välitä. Ei suostu katsomaan peiliin ja ottamaan vastuuta omasta käytöksestään, vaan mieluummin siis sysää syyt "jonkun toisen" niskoille.