Haluan lapsen, olen 18v

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:23"]Ystävä rakas, odota vielä ihan rauhassa että saat koulut loppuun, asunnon, hyvän parisuhteen ja elämän rullaamaan. Näiden vastauksien perusteella vaikutat vielä epäkypsältä ja tuo "en ole mikään normaali teini, etkä tiedä elämästäni mitään" uhoaminen saa sinut kuulostamaan lapselliselta. Se, ettet ole ikinä maistanut alkoholia tai tupakkaa ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka hyvä äiti olisit.

[/quote]

Samaa mieltä.

T: yksi, joka ei teininä ryypännyt eikä rellestänyt, ei bilettänyt eikä ole koskaan polttanut ja oli näin jälkikäteen kolmekymppisenäkin "pikkuvanha", mutta joka sentään tajusi itse, että itseään ja elämää pitää kehittää ennen kuin voi ottaa vastuulleen toisen elämän.

Jos olisin 18-vuotiaana hankkinut lapsen, se olisi ollut minua itseäni varten, ei lasta. Se olisi paikannut erästä aukkoa jota en silloin tajunnut. Sain sitten esikoiseni 28-vuotiaana naimisissa (saman miehen kanssa jonka kanssa seurustelin 18-vuotiaana), ja siihen mennessä kk-palkkanikin oli 4000 €/kk joten ei ole tarvinnut rahasta stressata vaan on voinut keskittyä olennaiseen.

18-22 -vuotiaana raskautuneet entiset kaverini ovat jo toisella tai kolmannella kierroksellaan olevia kaupankassa-yh-äitejä,joiden lapsilla ei ole varaa kunnon harrastuksiin, ei päästä lomille, ei teatteriin jne.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:23"]Ystävä rakas, odota vielä ihan rauhassa että saat koulut loppuun, asunnon, hyvän parisuhteen ja elämän rullaamaan. Näiden vastauksien perusteella vaikutat vielä epäkypsältä ja tuo "en ole mikään normaali teini, etkä tiedä elämästäni mitään" uhoaminen saa sinut kuulostamaan lapselliselta. Se, ettet ole ikinä maistanut alkoholia tai tupakkaa ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka hyvä äiti olisit.

[/quote]

Samaa mieltä.

T: yksi, joka ei teininä ryypännyt eikä rellestänyt, ei bilettänyt eikä ole koskaan polttanut ja oli näin jälkikäteen kolmekymppisenäkin "pikkuvanha", mutta joka sentään tajusi itse, että itseään ja elämää pitää kehittää ennen kuin voi ottaa vastuulleen toisen elämän.

Jos olisin 18-vuotiaana hankkinut lapsen, se olisi ollut minua itseäni varten, ei lasta. Se olisi paikannut erästä aukkoa jota en silloin tajunnut. Sain sitten esikoiseni 28-vuotiaana naimisissa (saman miehen kanssa jonka kanssa seurustelin 18-vuotiaana), ja siihen mennessä kk-palkkanikin oli 4000 €/kk joten ei ole tarvinnut rahasta stressata vaan on voinut keskittyä olennaiseen.

18-22 -vuotiaana raskautuneet entiset kaverini ovat jo toisella tai kolmannella kierroksellaan olevia kaupankassa-yh-äitejä,joiden lapsilla ei ole varaa kunnon harrastuksiin, ei päästä lomille, ei teatteriin jne.

[/quote]

Jälkikäteen kolmekymppisenäkin katsottuna.

(Kaikkihan teininä ovat sitä mieltä että ovat vanhempia tai ainakin fiksumpia kuin muut ;) )

Et kai aio tehdä mukeloita mun elätettäväksi????

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:23"]Ystävä rakas, odota vielä ihan rauhassa että saat koulut loppuun, asunnon, hyvän parisuhteen ja elämän rullaamaan. Näiden vastauksien perusteella vaikutat vielä epäkypsältä ja tuo "en ole mikään normaali teini, etkä tiedä elämästäni mitään" uhoaminen saa sinut kuulostamaan lapselliselta. Se, ettet ole ikinä maistanut alkoholia tai tupakkaa ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka hyvä äiti olisit.

[/quote]

Kun kerroin etten ole maistanut mitään päihdetuotteita, en tarkoittanut sillä sitä että olisin automaattisesti hyvä äiti sen takia. Jos olisit lukenut tekstini kunnolla, ymmärtänet varmaan että hain sillä sitä, että en ole ns. tavallinen nuori! Minä kuitenkin tiedän minkälaisia suurin osa nuorista on, koska koulussa olen. En vain lue itseäni siihen kastiin. Hyvinkin monet nuoret juovat, polttavat ja käyvät bileissä eikä heillä ole huolta huomisesta jne. Annoin vain esimerkkejä asioista, joita en tee, vaikka suurin osa ikäisistäni tekeekin. Siinä ei ollut kyse mistään "kuinka hyvä äiti olen" vaan juurikin vain ja ainoastaan nuoruudesta!

En ole uhonnut mitään. Tämä on keskustelupalsta ja olen mielestäni keskustellut aiheesta aivan asiallisesti. Se, että minulle tulee tuntematon ihminen väittämään mukamas faktatietoja itsestäni, siitä millainen minä olen ihmisenä, onhan minulla oikeus sanoa vastaan ja korjata tuommoiset oletukset jos koen että tämä keskustelija kirjoittaa täyttä soopaa. Tunnenhan minä itse itseni parhaiten. Toki jokainen saa sanoa mielipiteensä, sitä en kiellä. Mutta mulla on oikeus korjata väärin ymmärretyt asiat - itsensä puolustaminen ei tee kenestäkään lapsellista!

Ap.

Mun mielestä vaikutat ap fiksulta ja mukavalta tyypiltä. Aina tulee jotkut kertomaan faktoja susta tietäen kaiken paremmin koska on vanhempi/viisaampi/kokeneempi jne. Minustakin ihmiset kuvittelevat repivänsä jotain tietoa ikäni ja ulkonäköni (ja kaiken muun niin paljon puhuvan) perusteella ja hyvin pahasti ovat aina olleet hakoteillä.. :)

Hommaa laps jos siltä oikeasti tuntuu.. Onnea poikaystävän hankintaan ensin kuitenkin!

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:23"]Ystävä rakas, odota vielä ihan rauhassa että saat koulut loppuun, asunnon, hyvän parisuhteen ja elämän rullaamaan. Näiden vastauksien perusteella vaikutat vielä epäkypsältä ja tuo "en ole mikään normaali teini, etkä tiedä elämästäni mitään" uhoaminen saa sinut kuulostamaan lapselliselta. Se, ettet ole ikinä maistanut alkoholia tai tupakkaa ei kerro yhtään mitään siitä, kuinka hyvä äiti olisit.

[/quote]

Kun kerroin etten ole maistanut mitään päihdetuotteita, en tarkoittanut sillä sitä että olisin automaattisesti hyvä äiti sen takia. Jos olisit lukenut tekstini kunnolla, ymmärtänet varmaan että hain sillä sitä, että en ole ns. tavallinen nuori! Minä kuitenkin tiedän minkälaisia suurin osa nuorista on, koska koulussa olen. En vain lue itseäni siihen kastiin. Hyvinkin monet nuoret juovat, polttavat ja käyvät bileissä eikä heillä ole huolta huomisesta jne. Annoin vain esimerkkejä asioista, joita en tee, vaikka suurin osa ikäisistäni tekeekin. Siinä ei ollut kyse mistään "kuinka hyvä äiti olen" vaan juurikin vain ja ainoastaan nuoruudesta!

En ole uhonnut mitään. Tämä on keskustelupalsta ja olen mielestäni keskustellut aiheesta aivan asiallisesti. Se, että minulle tulee tuntematon ihminen väittämään mukamas faktatietoja itsestäni, siitä millainen minä olen ihmisenä, onhan minulla oikeus sanoa vastaan ja korjata tuommoiset oletukset jos koen että tämä keskustelija kirjoittaa täyttä soopaa. Tunnenhan minä itse itseni parhaiten. Toki jokainen saa sanoa mielipiteensä, sitä en kiellä. Mutta mulla on oikeus korjata väärin ymmärretyt asiat - itsensä puolustaminen ei tee kenestäkään lapsellista!

Ap.

[/quote]

Huutomerkki huutomerkki minä minä, minä tiedän itkupotku byääh.

Ihana olet <3

Missähän koulussa olet? Omasta kaveripiiristäni sinun ikäisenäsi ehkä 5% joi ja toiset 5% poltti. Tosin menestyimme kaikki elämässämme muussakin kuin vain (muiden rahoilla) sikiämisessä.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:33"]Mun mielestä vaikutat ap fiksulta ja mukavalta tyypiltä. Aina tulee jotkut kertomaan faktoja susta tietäen kaiken paremmin koska on vanhempi/viisaampi/kokeneempi jne. Minustakin ihmiset kuvittelevat repivänsä jotain tietoa ikäni ja ulkonäköni (ja kaiken muun niin paljon puhuvan) perusteella ja hyvin pahasti ovat aina olleet hakoteillä.. :)

Hommaa laps jos siltä oikeasti tuntuu.. Onnea poikaystävän hankintaan ensin kuitenkin!

[/quote]

Voi kiitos! Kiva saada välillä positiivinen ja ymmärtäväinen vastaus. :)

Ap.

Lihavat, rumat ja tyhmät av-mammat vaan kiukkuisina ja katkerina haluaa lytätä sun haaveet ;) älä anna niiden onnistua siinä. Oot ap oikeesti tosi fiksun oloinen. Haaveile ja toteuta haaveesi kun ajankohta on mielestäsi hyvä

Minulla oli ap täsmälleen sama tilanne sinun iässäsi! Kävin 3. vuotta ammatillista tutkintoa ja löysin viimein kunnollisen poikaystävän jolla oli oma (pankin) asunto ja vakiduuni. Päätimme muuttaa yhteen ja tehdä lapsen sillä mulla oli enää pari kk valmistumiseen.

Tulinkin heti raskaaksi MUTTA. Pahoinvointi ylitti kaikki odotukseni. Raskauduttuani en moneen kuukauteen poistunut asunnosta sillä pää oli pöntössä koko ajan. En siis saanut tutkintoa kasaan.

Vauva kuitenkin syntyi ja olimme ikionnellisia - hetken. Mieheltäni meni työpaikka, kaveripiiri yms. muuttui, iski ranttaliksi koko elämänsä. Kotona kävi vain huutamassa minulle lapsen nähden. Sopivasti huomasin olevani raskaana uudestaan, silloin mies lopullisesti ilmoitti ettei kiinnosta ja häipyi. Olin ehkä n. 3 vuotta ihan loppu kun lapset heräili ihan jatkuvasti, yksin heitä hoidin ja rahat tosi tiukilla. Kun lopulta sain heidät 3v. ikään ja arvelin voivani hankkia puuttuvat opintoviikot ammatilliseen tutkintoon - ilokseni sain huomata että 5 vuodessa oli tullut uusi OPS eli kaikki opintoni olivat vanhentuneet eikä niillä tee enää mitään. Lasten kanssa on yhä niin rankkaa (toinen erityislapsi) vaikka ovat koulussa että en vaan jaksa enää opiskella mitään. Töihin en kelpaa minnekään. Sossun tuella eletään. Sinkkumarkkinoilla alle 30v. yh-äiti ei tod ole kuumaa kamaa. Tämä ei todellakaan ole se elämä mitä halusin. Älä tee näitä virheitä, ap. Sulla on vielä mahis johonkin oikeaan elämään.

Itse sain lapsen kun olin 18. Jäin yhksi kun lapsi oli 1, 5v.koulua jäi vuosi jäljelle ja sen kävin ja sain stipendinkin hyvän koulu menestyksen vuoksi. Oltiin kauan kaksin joten kyllähän niitä haasteita tuli vastaan välillä, lähinnä että pystyi kaiken tekemään lapsen parhaan mukaan mm.yö/iltatyöt haastavia. Tämä on loputon keskustelunaihe ja lokaa saat niskaan varmasti koska nykyajan normi on se että lähempänä 30 hankitaan lapsia kun taas meidän isovanhempien aikaan se normi oli 20. :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:34"]Teet niinkuin itse haluat ja mikä itsestäsi hyvältä tuntuu, toiset tekee erilaisia tarkaisuja kuin toiset. Nuorena lasten hankkimisessa on ainakin se etu, että lastesi aikuistuttua on vielä omaakin elämää jäljellä hyväkuntoisena.

Se suurin ongelma tuskin on se poikaystävän saaminen, vaan sen suhteen jatkon ylläpitäminen. Tseppiä babe!

[/quote]

Näin juuri. Kiitos! :) Ap.

[/quote]

Jos et loppupeleissä kaivannutkaan neuvoja (ainakaan omasta mielipiteestäsi eriäviä), niin miksi edes vaivauduit kirjoittamaan palstalle?

No niin halusin minäkin, mutta nyt 23 vuotiaana amk:n käyneenä ja hyvässä parisuhteessa olevana olen erittäin tyytyväinen, että se mies jarrutteli asiaa opiskeluiden ajan. Et oo tainnut laskea sitä, että sitten kun sulla se lapsi on niin oot kiinni siinä oikeasti 24/7 eikä lasta voi aina mummulaan dumbata kun pitäisi kirjoittaa vastauksia tai lukea tenttiin.

"Jos et loppupeleissä kaivannutkaan neuvoja (ainakaan omasta mielipiteestäsi eriäviä), niin miksi edes vaivauduit kirjoittamaan palstalle?"

No voi huhhahhei! Lähinnä ajattelin jos täällä olisi muitakin nuoria, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Tai ihmisiä jotka ovat saaneet nuorena lapsensa, ja kuulla heidän tarinoitaan. Eli vertaistukea. Toki saahan mua neuvoa jos joku haluaa, ihan mielenkiinnolla lueskelen teidän juttuja. Missä kohtaa olen sanonut etten kaipaisi neuvoja? En kaipaa sellaisia viestejä, missä joku minulle tuntematon ihminen tulee kertomaan minulle siitä, millainen minä olen! Semmoiset viestit on ainoita, joita minä en tässä avauksessani kaipaa. 

Ap.

Muakaan ei kiinnosta bilettäminen, sekoilu ja perinteinen nuoruuden viettäminen. Mulla on myös pitkäaikainen parisuhde hyvällä mallilla ja oon sua kaksi vuotta vanhempi.

Ei kuitenkaan tule kuulonkaan, että hankkisin lapsia lähivuosina. On muitakin tapoja viettää nuoruutta, kuin se perinteinen. Itse nautin asioiden oppimisesta, joten aion panostaa muun muassa siihen.

Tietysti sä voit hankkia lapsen, jos tuntuu, että pystyt elättämään sitä. Mutta musta toi ei kokonaisuudessaan kuulosta kovin toimivalta idealta. Nyt sua ei kiinnosta nuorten jutut, eli et siis ilmeisesti tee oikein mitään. Aiot hankkia lapsen, että olisi jotain, jonka ympärillä koko elämä pyörisi, ja olisi aina tekemistä. Aika tyhjää.

Mikset tee muita aikuisten juttuja? Miksi pitää saada nimenomaan lapsi?

Go for it.

Itsekin halusin lapsen 18-v:nä  (olin löytänyt elämänkumppanini jo 17-v:nä). Tulin sitten 19-v:nä äidiksi.

Ei ollut vielä ammattitutkintoa silloin. Mutta olen opiskellut sitten myöhemmin, kun oli jo 2 lasta (toinen tuli yllärinä heti perään...)

KÄvin aikuislukiota hoitovapaan aikana, sitten amk:ssa normaalisti opiskelijana, sitten vielä ylempään korkeakoulututkintoon asti töiden ohessa.

Lapsia nykyään 4. Vanhin jo 20v. Mies vieläkin sama.

Kaikki voi mennä ihan hyvin. JOillekin sopii näin, vaikka 98%:lle en suosittelisikaan. Itsekin olen aina ollut "pikkuvanha", vastuun kantaja, pohdiskelija jne. ...

Tietty ap:n kannattaa varautua että se teini-ikäfiiliskin tulee vielä joskus, mutta tuskin niin voimakkaana. KYllä äidillekin on sallittua joskus lähteä baariin ja jättää lapset hoitoon, jos siltä sitten joskus tuntuisikin.

Siihen toki kannattaa varautua että on tosi väsynyt, mutta tuollaisesta selviää. Mulla oli toki sikäli hyvä tilanne että oli mies joka tukee, kun haluan opiskella, ja äitini auttoi myös.

Mutta siis todellakin joku voi saada hyvän elämän itselleen tekemällä lapset jo nuorena, joku toinen taas ei . Se on todella yksilöllistä.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:04"]

No voi huhhahhei!

Ap.

[/quote]

Huomaatko, ap-kulta, kuinka epäkypsää argumentointia olet käyttänyt läpi tämän keskustelun? Kyllä kielenkäyttösi sinusta jo jotain kertoo.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:27"]Mene ensin töihin. Ps. bilettäminen ei ole ainoa tapa elää nuoruutta.

[/quote]

Kirjoitinkin että bilettäminen JA muut nuorten jutut. En oo koskaan ollut tavallinen nuori, ei kiinnosta nuoruuden viettäminen. Ap.

[/quote]

Voi sitä nuoruutta viettää muutenkin kuin bilettämällä ja örveltämällä. Minä vietän nuoruuttani tekemällä asioita, joista nautin ja jotka saavat minut rentoutumaan ja iloiseksi.

T: Nuori myös, joka kyllä viettää nuoruuttaan, mutta omalla tavallaan.

Ap, anteeksi vain, mutta kyllä sinä olet vielä teini ja liian nuori äidiksi. Haluat lapsen, vaikka sinulla ei ole vielä edes parisuhdetta tai miestä tiedossa! Älä tee hätiköytyjä päätöksiä nytten, joita kadut koko loppuelämäsi. Vauvakuumeilusi voi aiheuttaa sen, että hyväksi isäksi kenet tahansa aivan liian lyhyen tuttavuuden jälkeen, jäät pahimmassa tapauksessa yh:si ja lapsesi on erityislapsi.

Malta mielesi, hommaa kunnollinen mies, tutustu siihen rauhassa ja muista, että missään nimessä et saa painostaa miestä lapsen tekoon, jos mies ei vielä halua. Ei lapsia saisi hommata hetken mielijohteesta, kuin jonkun nuken kaupasta, koska se nyt olisi vain niin kiva ajatus. Lapsi ei ole sinua varten, vaan sinä lastasi varten ja lapsella tulisi olla myös kunnollinen, rakastava isä, joka haluaa osallistua lapsen elämään. Et saa hommata lapsia pelkästään itsekäistä syistä, sinun pitää todella miettiä, voinko minä tarjota lapselleni hyvän elämän. Ja kyllä se hyvä mies ja muutaman vuoden seurustelu alla olisi se minimivaatimus.

Sinulla ei ole kiire minnekään, olet vasta 18-vuotias.

Täällä toinen 18v vauvahaaveilija, erolla että olen naimisissa ja toisen asteen koulutus kuukauden päästä ohi, sekä olen koko opiskeluaikani tehnyt alani töitä joten minulla on vakityöpaikka heti valmistuttuani. Meillä mieheni kanssa (24v) on nyt muutaman kuukauden ollut yritystäkin :) tsemppiä! Itse tiedät parhaiten miten haluat nuoruutesi viettää.

T. Viveca

No oletko saanut jo asiat etenemään? :)