Miksi kaikilla on oikeus kommentoida lastemme tulevaa ikäeroa?

Niin ja lisäksi sellaiset, keillä itsellään on sisaruksiinsa pieni ikäero, ovat kannustaneet kovasti.

Ovatko muut pienellä ikäerolla odottaneet/odottavat törmänneet samaan ja miten olette tätä jaksaneet, tai miten olette jaksaneet vastailla?

ap

Niillä sanojilla ei ole omaa elämää. Tai sitten ne selviytyvät elämässä keskimääräistä kehnommin, joten eivät osaa ajatella muiden selviytyvän paremmin. Tai sitten pitää vain päästä pätemään tai draamaamaan tai pelottelemaan.

Joka tapauksessa: onnittelut perheenlisäyksestä! 

Se on vaan puhetta. Ihmiset nyt kommentoi semmoista, mitä voi kommentoida ja ikäeroon on helppo tarttua. Tottahan se on, että sinulla ei varmaan tule kahden vaippaikäisen kanssa helppoa olemaan. Kannustuksesta vaan olisi enemmän iloa sinulle kuin töksäyttelystä.

Samalla lailla kaksosia odottaville kauhistellaan etukäteen "tulee varmaan olemaan ihan hirveät kolme ekaa vuotta" tms. Mutta tosiasia on, että pienellä ikäerolla lapsista tulee toisilleen hyvää leikkiseuraa!

Sulla taitaa vaan olla mieli vähän herkillä.

Mulla on myös 1v5kk ja 1v 6kk ikäeroilla lapsia, ja mielestäni nuo puheet on ihan normaalia smalltalkia.

Itse joutuisin viikottain vetämään herneen nenään tuollaisista tai vastaavista puheista: "ettekö tunne ehkäisyä, jalkapallojoukkueenko perustatte, on teillä hulinää ja vilskettä"

4, tuota juuri tarkoitin että kannustusta nyt olis vaan kivempi kuulla kuin pelkkää lannistusta. Ja joillekin olen sitten sanonutkin että toiset saa kaksoset tällä samalla ikäerolla (siis pienestä esikoisesta tulee kaksosten isosisko tai -veli) mutta oon vaan niin väsynyt kommentoimaan ihmettelyjä enää mitenkään. Toivottavasti tosiaan helpottaa vauvan synnyttyä ;)

ap

Tsemppiä!

Meillä kolme lasta. Ikäeroa 1v 3kk ja 1v5 kk ja vallan mainiosti ollaan selvitty!! Ei mitään ongelmaa, en kyllä ymmärrä mitä kauhistelemista siinä on. Omasta asenteesta kiinni, me ainakin koemme olevamme todella onnellisia emmekä mitenkään väsyneitä. Uusi talokin juuri valmistui ja haluamme pitää sen siistinä ja kauniina, joten siinäkin hommaa riittää mutta hyvin ehtii. Lapset meillä suht rauhallisia ja omatoimisia, nukkuvat yleensä hyvin yöt.

Kovasti onnea vauvasta!!!! :) :)

5, on varmaan mielikin herkillä joo, tai sitten vaan kertakaikkiaan olen alkanut itsekin epäilemään voidaanko tosiaankaan mitenkään selvitä :/ aluksi ajattelin että tottakai selvitään mutta viimeisten kuukausien aikana olen kuullut niin paljon sitä että ei tästä voi selviytyä niin on ehkä sit alkanut jo itseäkin mietityttämään...

ap

ps. ja olkoon normaalia small talkia mutta ventovieraiden kanssa mua ei kiinnosta small talk muutenkaan ;)

Onkohan joku pahastunut, kun olen kommentoinut 1,5-2 v ikäeroa, että "Hyvä ikäero. Lapsista on varmasti toisilleen paljon seuraa"? Muuten, kuka edes jaksaisi hoitaa yhtä ainoaa lasta kotona, jos vaihtoehtona olisi saada kaksi? Onhan mukavampaa, kun lapsia on vähintään kaksi.

Nykyään on totuttu niin helppoon elämään, että pari pientä lastakin on liikaa joidenkin mielestä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Ikäero ja sukupuoli ovat aiheita, joihin jokainen tuttava haluaa puuttua & kertoa mielipiteensä. Niin se vaan tuppaa olemaan. Meillä lasten ikäero on 9 vuotta. Arvaa, onko kauhisteltu? No, kyllä vaan. "Ihan hirveää aloittaa alusta vauvan kanssa", "Isompi jää sitten ihan paitsioon kun saatte vauvan" ja muuta mielenkiintoista. Olen koittanut antaa mennä toisesta korvasta suoraan ja pitänyt vaan lipun korkealla! Ollaan onnellisia, että saamme lapsia!

Voi voi, olisin itsekin varmaan kommentoinut. Mutta olisin sanonut että ihanaa :) Aivan mahtavaa kun lapsilla on sitten toisensa seurana. Mieluiten olisin itsekin tehnyt saman, mutta tähän elämäntilanteeseen ei sovi toinen lapsi. Teet palveluksen lapsellesi, lapset tulevat suurella todennäköisyydellä olemaan todella läheisiä. Onnea!

Tsemppiä! Meillä lapsilla ikäeroa 1v 8kk ja vaikka meillä oli tosi rankkaa (esikoisen unihäiriöt), niin en vaihtaisi pois! Lapset on toisilleen maailman parhaimmat kaverit ja todella tärkeät. Kyllä te pärjäätte!

No se pieni ikäero on yleensä rankkaa ekojen vuosien ajan. Tietysti muutaman vuoden päästä helpottaa, kun lapset leikkivät yhdessä.

Ikäero on helppo keskustelun aihe. Ja jokainen näkee asiakseen sanoa siitä jotain. Kaverini odottaa kevätvauvaa ja isommat lapset ovat 8 ja 5, arvaa vain montako kertaa hän on saanut kuulla miten hirveän suuri ikäero on ja kuinka he jaksavat taas vauva-aikaa. Tsemppiä ja onnea tulevat vauvan johdosta! :)

14, juuri tätä tarkoitin :D ehkä osaan odottaa sitä itsekin eikä sitä tarvitse ihan jokaisen vastaantulijan erikseen mainita?

Kiitos ihan kauheasti teille tsemppaajille, ehkä mä vähän olen herkilläkin kun itku meinasi päästä ihanista viesteistä :)

ap

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 12:59"]

Aluksi otsikosta sen verran, että joo, tiedän että kaikilla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta onko se pakko tuoda niin vahvasti esille (minulle, odottavalle äidille)? ja ennen kaikkea aivan tuntemattomienkin ihmisten taholta.

En jaksaisi enää yhtään kuunnella. Esikoisen ja tulevan vauvan ikäeroksi tulossa 1v5kk ja nyt kun viimeisiä raskausviikkoja viedään ja vatsa on jo muhkean kokoinen, tuntuu jokaisella olevan sanottavansa tähän tulevaan ikäeroon. Tutut kommentoivat, puolitutut arvostelevat tai kauhistelevat ja aivan tuntemattomatkin kysyvät taaperoa kantaessani että paljonkos teillä oikein on tulossa ikäeroa?? ja kun vastaan, kommentoidaan aina tyyliin "huhhuh, kylläpä tulee olemaan vilskettä, oletko tullut ajatelleeksi kuinka rankkaa tulee olemaan..." jne. Viimeksi eilen uimalassa sain puolitutulta kuulla kauhistelua siitä miten kauheaa elämämme tulee olemaan seuraavat kaksi vuotta.

Kaikkein läheisimmät eivät ole sanoneet mitään negatiivista, positiivisimmat kommentit olen saanut sellaisilta ihmisiltä, joilla itselläänkin on lapsilla hyvin pieni ikäero. Mutta tuo kauhistelu alkaa väsyttää, kun sitä on nyt lähes 9kk kuullut aina kun raskauteni on tullut puheeksi."Siis paljon teillä oikein tulee ikäeroa??!!!? apua! ihan hirveetä! miten tuosta voi selvitä! kylläpä tulee olemaan rankkaa."

Mummoni on saanut kolme lasta peräkkäin tuolla ikäerolla, hoitanut navettatyöt vielä synnytyspäivänä ja heti seuraavana päivänä jälleen, puhumattakaan mitä on ollut ruoka- pyykki ja muu huolto. Emmekö muka todellakaan tule selviytymään? En vähättele tilannetta ja epäilemättä väsymys tulee olemaan kova, meillä on sentään tukiverkostot jne lähellä mutta silti. En oikein keksi mitään nasevaa vastattavaa noille hämmästelijöille... ehkä se helpottaa sitten kun vauva on syntynyt? Voin sitten edes valehdella että hyvin menee...

Tuntuu vaan niin epäreilulta että raskaushormoneissa täytyy kuunnella tuollaista lannistusta jatkuvasti ja tuntuu, etten saisi olla onnellinen tulokkaasta :/

[/quote]

Ikävä tilann. Meillä 1v3kk ja eipä sitä kukaan kommentoinut.

Ei voi muuta sanoa, kuin että älä välitä. Anna mennä korvasta sisään ja ulos. 

Olipa ikäero mikä tahansa päivittelijöitä riittää. Se on sitä small talkia josta ei pidä itseensä ottaa. Jollakin se keskustelu avataan ja raskaana olevan tapauksessa aihe liittyy todennäköisemmin raskauteen liittyvään kuin Ukrainan tilanteeseen.

Ihmettelen kyllä joidenkin herkkähipiäisyyttä kun ei saisi sanoa tyyliin mitään ilman että herne on palkoineen nenäonteloissa.

kolmen äiti

Minulla ensimmäisen ja toisen ikäero 20 vuotta, toisen ja kolmannen 1 v 7 kk.

Huumorilla on menty, en ole jaksanut ahdistua mistään kommenteista. Ehkä oma luonne ratkaisee miten asiat ottaa.

Koen että minulla on kaksi esikoista ja perustelen tätä sillä että vanhin lapsi asunut jo omillaan kun toinen lapsi syntyi.

Minäkin pelkäsin, että miten tulen pärjäämään kahden lapsen kanssa. Pelko osoittautuikin turhaksi. Aloin ihmettelemään, että miten ylipäätänsä selvisin yhden lapsen kanssa! Kahden kanssa on helpompaa monessakin mielessä. Kotielämä ei ole niin tappavan tylsää kuin esikoisen kanssa oli. Ihmissuhteista kehittyy monipuolisempia kun on useamman persoonan seurassa.

Ja jos sitten ei päivitellä lasten ikäeroa, päivitellään niitten määrää, tulijan sukupuolta, vatsan kokoa, odottajan ruokavaliota, ja jos ei päivitellä mitään, niin tungetaan vähintään iholle taputtelemaan mahaa, utelemaan suonikohjuista ja raskausarvista, tulleista kiloista jne.

Miksi raskaana oleva on julkista omaisuutta? Kylläpä kiskoisin herneet nenään iholle änkemisestä, kiloista ja suonikohjuista uteluista silloinkin kun en ole raskaana. Mutta kun odottaja tempoo samoista herneet nenään, on vain "mieli herkällä".

Näillä mennään, T: viiden äiti