Miten kestää sitä, ettei mies koskaan osoita rakkauttaan sanoin?
Noin muuten mies on minulle todella hyvä ja koen meidän olevan erittäin hyvä pari. Tunnen hänenkin nauttivan paljon seurastani jne. Mutta hän ei koskaan osoita rakkauttaan sanoin. Minusta tuntuu, että hän puhuu suurimmaksi osaksi minulle kuin kaverilleen juuri tuosta syystä. :(
Olen puhunut hänelle sanonut asiasta. Ei kuulemma vaan osaa. Omien sanojensa mukaan hän osoittaa välittämisensä teoin ja tottahan se onkin. Mies muistaa lahjoin merkkipäiväni ja auttaa minua aina jos vaan pystyy. Aina hetken tuollaisen keskustelun jälkeen hän yrittää väkisin puhutella minua kultana, rakkaana tmv. Olen siitä ollut äärimmäisen iloinen. Sitten se vaan aina parin kerran jälkeen hiipuu pois..
Onko muilla tällaista? Minkä tälle voi? Vai olenko minä vaan liian vaativa? Pelkään hirveästi, ettei mieheni vaan rakasta minua. Saattaa tykätä, muttei rakasta.
Kommentit (45)
Ei sitä tarvitse kestääkään.
Miksi aina sanotasn, että teot ratkaisevat? Puhuminenkin on teko. Ja hyvin tärkeä sellainen.
2, mies on selvästi mielissään, ei vastaa mitään hellyttelyä takaisin. Hän ei mielestäni ole koskaan varsinaisesti sanonut rakastavansa minua.
ap
No onpa murheet.
Minua puolestaan ärsyttää suunnattomasti, jos mies sanoo minua kullaksi tai rakkaaksi. Se on minusta hirveää lässytystä ja syö miehekkyyttä. Ja joku pusuttelu ohimennen, en vaan tykkää.
Jos mies osoittaa rakkautensa, se on siinä. Ja miksi se edes pitäisi aina osoittaa tai sanoa? Kai sen tietää muutenkin ja vaikka se hokisi sitä kaiken aikaa, miten silti voit uskoa sen olevan tosissaan? Kehtaat vielä nalkuttaa asiasta ja vaatia häntä kutsumaan sinua kullaksi? Entä jos miehsi vaatisi sinulta samaa? Tuskin tekisi mieli sanoa sitä enää sen jälkeen eikä se sinustakaan varmaan kivalta tunnu käskien sanottuna?
Eli kaiken takana on vain ja ainoastaan sinun todella huono itsetuntosi. tee sille jotain, niin mies saattaa pysyä kanssasi. Muuten se lähtee menemään, jos sillä on tippaakaan itsekunnioitusta.
eikö tuo ole parempi kuin , että runoilis rakkaudestaan sinuun, mutta hässisi ympäri kylää?
Tunnen monia pariskuntia, joissa mies puhuu paljon tunteistaan, ilmaisee suullisesti rakastavansa ym. Ja teot onkin sitten päinvastaista. Pettää, ei auta kotitöissä, ei pidä lupauksiaan... Mutta: Jokainen ilmaisee tunteitaan omalla tavallaan, teot voivat olla yhtä vahvoja kuin sanat. Minusta tärkeintä on tunne rakastetuksi tulemisesta, ei niinkään se, miten välittäminen ilmaistaan.
Jos ei koskaan sano rakastavansa, ei silloin rakastakaan.
Av-mamma ei paljon höpöpuheita kuuntele. Miehen pierukin on parempi, sehän osoittaa, että koti on mukava ja mies viihtyy. Kyllä teot ratkaisevat!
Pohpjanmaalaiselta mieheltä vaimo kysy että rakastatko minua niin mies vastasi että johan minä kerran ilmootin. Kyllä sitä myös täytyy verbaalisella tasolla pystyä sanomaan kulta, rakas, olet niin tärkeä, olet kaikkeni jne.
Voi kuule! Jos saan suoraan sanoa niin olet jämähtänyt tuohon rakkauden sanomattomuuteen. Nyt HETI alat irrottautumaan moisesta turhasta pähkäilystä, tämä on komento!
Mun mieheni ei kuulemma myöskään oikein osaa sanoin ilmaista tunteitaan, uskon ja hyväksyn sen täysin. Kun ei toiselta luontevasti rakkaurentunnustukset tule niin ei tule. vastaavasti mulla on omat puutteeni joissakin asioissa ja olisi kamalaa jos väenvängällä pitäisi yrittää.
Sanoit että miehes muuten kyllä osoittaa välittämisensä teoillaan ja se on oikein mainio asia, paljon parempi kuin puheet. Miehille noin yleensä ottaen lirkuttelut on vaikeampi juttu kuin meille naisille. Paitti en minäkään mikään yltiöromantikko oo.
Nyt kuule nautit hyvästä ja aidosta miehestäsi ja annat sen puhua teoillaan ja meet antamaan sille pusun. Hopi hopi.
Minun mieheni on samanlainen. Kyllä sen kestää, kun tottuu siihen, että toinen on erilainen kuin itse. Vaikka minä sanon, että mies on minulle rakas, hän ei vastaa siihen mitään. Sen sijaan hän tekee paljon asioita, joiden kautta osoittaa rakkauttaan. Täytyy vain oppia arvostamaan toista sellaisena kuin hän on. Kyllä nyt kahdeksan vuoden jälkeen häneltäkin livahtaa välillä "kulta" tms. ihan huomaamatta.
Mun mieheni sekä osoittaa että kertoo. Vähempään en tyytyisikään.
Meillä sama juttu. Entinen mieheni oli englantilainen ja sanoi rakkautensa päivittäin, jopa "liikaakin". Nykyinen suomalainen mieheni sanoi alkusuhteessa rakastavansa mutta ei juurikaan sitä enää vuoden jälkeen sano. Olemme asiasta puhuneet ja hän kuulema näyttää rakkautensa teoin ja niin hän tekeekin. Ottaa sylii, suukottelee, halii, tuo kukkia, hänen silmistäänkin näkee rakkauden.
Vastaa kyllä "samoin" kun sanon rakastavani häntä :D Olen jotenkin nyt tottunut tähän enkä jaksa enää tehdä asiasta numeroa. Hänen vanhempansa eivät ole koskaan puhuneet tunteistaan ja se on myös tarttunut mieheeni. Välillä asia kyllä vaivaa.
En ole vaatinut miestä puhuttelemaan minua kultana. Näihin keskusteluihin on päädytty, kun suruni ja pelkoni mieheni mahdollisesta rakkauden puutteesta on taas kerran kasvanut liian suureksi. Silloin itken tuota asiaa hänelle ja sanon, että haluaisin joskus sanoinkin kuulla hänen rakastavan minua.
Nyt olen itsekin puhunut hänelle pitkään kuin kaverille, tekojen kuitenkin pysyen rakastavina. Ei tämäkään "kostaminen" hyvältä tunnu.
ap
Älä ahdistele miestäsi! Ainakin minua alkaisi jurppimaan jos toinen koko ajan märisisi sanomisistani tai siitä mitä en sano, mutta ei huomaisi mitään oikeita tekoja tai ainakaan näyttäisi niitä arvostavan. Anna siis miehen olla ja älä käyttäydy kuin hemmoteltu kakara.
Otatko mieluummin miehen, joka sanoo rakastavansa ja samantien iskee nyrkillä naamaan vai tämän nykyisen, joka ei lepertele, mutta ei lyökään?
Enkä ymmärrä, miksi elämäsi olisi ihanampaa, jos mies hokisi rakastavansa, mutta kaiki teoin näyttäisi, että ei voisi vähempää välittää
Muista, että TTA Mikkonen sanoi joka aamu vaimolleen Tuirelle, että rakastaa tätä. Sitten yhtenä päivänä Tuire luki Iltasanomista, että hänet on tänään jätetty. Vaikka se mies oli tuhansia kertoja vakuuttanut rakastavansa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 17:46"]
Jos ei koskaan sano rakastavansa, ei silloin rakastakaan.
[/quote]
Niinpä.
Aika monet haluavat elää valheessa, eivät tunnusta tosiasiaa.
Mitä mies vastaa jos kutsut häntä rakkaaksi tms? Teot mielestäni kertovat enemmän kuin sanat. Minä ja mies molemmat ollaan huonoja sanoissa, mutta teoin osoitamme, että toinen on se tärkein. En ymmärää miksi ihmisiä pitäisi pakottaa sanomaan rakas tai kulta. Ei ne ainakaan minun suuhuni sopisi.