Miksi nykyään on muotia priorisoida ihmissuhteita?

pointti ei selvinnyt. pitääkö sitten roikkua väkisin ihmisessä jonka kanssa ei tule ollenkaan toimeen?

Tällöin jää enemmän aikaa niille, jotka todella ovat tärkeitä. En mä ainakaan viitti tuhlata aikaani negatiivisten tai tylsien ihmisten kanssa oleiluun. 

Hyötyä? Ei mulla yksinkertaisesti ole aikaa kaikille ihmisille. Pitää joskus olla kotonakin rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 14:43"]

Hyötyä? Ei mulla yksinkertaisesti ole aikaa kaikille ihmisille. Pitää joskus olla kotonakin rauhassa.

[/quote]

aamen.

Kaikki ihmiset eivät ole sellaisia, joita haluaisi nähdä, vaan ovat "hyvän päivän tuttuja"

Ihmissuhteita on aina priorisoitu. Surutta lemppaavat harrastivat sitä ennenkin. Nyt kun on facebook niin nuo lemppaamiset huomaa helpommin.

Ihmissuhteet ovat kaksisuuntaista vuorovaikutusta. Jos ne toimivat vain toiseen suuntaan niin jossakin vaiheessa toiselle tulee tunne että häntä käytetään. 

Ap:lla on esimerkiksi yksi tuttavaperhe jonka kanssa on aiemmin tavattu. Sitten yhteydenpito alkoi muuttua niin että vain minä soittelin ystävälleni, hänestä ei koskaan kuulunut mitään. Viimeksi soitin marraskuun lopussa ja kysyin voisimmeko tulla kylään. No, ystäväni sanoi että joulukuussa on kiirettä, voisimmeko ehkä tulla tammikuussa. Koko tammikuussa hänestä ei kuulu mitään. Aina minulle valitetaan kun on kauhea kiire, lapset vie kaiken ajan jne. Ymmärrän hyvin jos ollaan hyvänpäiväntuttuja mutta sellaiset jotka olen katsonut ystäviksi, alkavat toimia noin...

Tota tekee ne sellaiset joiden mielestä jokainen joka ei jaksa kuunnella niiden vuodatusta yksipuolisesti milloin tahansa, vaikka keskellä yötä, ovat ihan "energiasyöppöjä". Mitä kertoo ihmisestä että käyttää ystävistäkin tuollaista nimitystä? Ja usein nimenomaan sen jälkeen kun joku ei ole käytettävissä ihan koko ajan. Minäminäminäminäminäminä....

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 15:28"]

Ap:lla on esimerkiksi yksi tuttavaperhe jonka kanssa on aiemmin tavattu. Sitten yhteydenpito alkoi muuttua niin että vain minä soittelin ystävälleni, hänestä ei koskaan kuulunut mitään. Viimeksi soitin marraskuun lopussa ja kysyin voisimmeko tulla kylään. No, ystäväni sanoi että joulukuussa on kiirettä, voisimmeko ehkä tulla tammikuussa. Koko tammikuussa hänestä ei kuulu mitään. Aina minulle valitetaan kun on kauhea kiire, lapset vie kaiken ajan jne. Ymmärrän hyvin jos ollaan hyvänpäiväntuttuja mutta sellaiset jotka olen katsonut ystäviksi, alkavat toimia noin...

[/quote]

Noin toimivat myös ne, joilla on aviokriisi. He eivät jaksa tavata ketään, eivätkä vastaanottaa ketään kotiin.

Kai sitä aikalailla kaikille käy niin ihan luonnostaan, että joistain ihmisistä tulee tärkeämpiä kuin toisista. Siihen päälle vielä introvertti luonne, ja ruuhkavuodet, niin voila. Toiset on sellaisia, että saavat enrgiaa ihmisistä, toiset taas yksinolosta. Jos kuuluu jälkimmäiseen kastiin, niin kyllä silloin viimeistään kolmenkympin tienoilla alkaa rajautumaan se lähipiiri pieneksi. Se on tietysti valitettavaa niille, jotka kuuluvat ensimmäiseen porukkaan. Kyllä itselleni on ihan tarpeeksi pitää yhteyttä lapsuuden perheenjäseniin, muutamaan sukulaiseen ja kahteen ystävään, kun töissä joutuu olemaan kanssakäymisissä ihmisten kanssa, ja kotonakin odottavat mies ja lapset. Yksinolo on minulle tärkeää. Toki minulla on kavereita parin läheisimmän ystävän lisäksi, mutta he ovat aika samanhenkisiä onneksi. Eli heille riittää kerran-kahteen vuoteen terffit, ja lisäksi satunnainen yhteydenpito (harvoin). Eihän kaikilla voi riittää kaikille aikaa. Aika moni kuluisi henkisesti loppuun, jos ei millään lailla priorisoisi ihmissuhteita. En usko että kyse on mistään muodista, vaan ihan normaalista asiasta joka korostuu tietyssä iässä enemmän. Toisin sanoen kun on ohitettu teini-ikä ja nuori aikuisuus -ikä (jolloin kaverisuhteilla on merkittävä osuus elämästä). Sinuna ap en jäisi rannalle ruikuttamaan, jos joku ei jaksa pitää yhteyttä. Selvästi olette erilaisia ihmisiä; sinä kaipaat enemmän yhteydenpitoa ja seuraa, ystäväsi taas ei. Ystävyytenne ei ole tasapainoinen, sillä ystäväsi ei itse tee aloitteita tapaamisten suhteen. Miksi turhaa käytät energiaa asian miettimiseen, eihän ketään voi ystävksi pakottaakaan. Maailmassa on varmasti paljon samanhenkisiä ihmisiä kuin sinä, jotka kaipaavat ystävää. 

Ap, siis oikeammin sinun surusi ei ole se, että "näin tehdään nykyään", vaan se, että sinulle tärkeä kaveri on jättänyt yhteydenpidon sinuun.

Sen ei tarvitse kertoa mitään yleisemmästä trendistä priorisoida kavereita, vaikka se kertoo ehkä kiireisestä elämästä, joka kyllä on monelle lapsiperheelliselle yhteinen ongelma.

Minullakin on kavereita, jotka ovat jo pitkään priorisoineet minut jonnekin mappiin Ö. Jossain vaiheessa sitä tottuu siihen, samoin kuten siihen, että oma mies nousee ystävänä arvoon arvaamattomaan: Kenelläkään muulla AIKUISELLA ei ole aikaa hengata yhdessä.

Sitten sitä myös tajuaa, miten ja miksi monella "vanhemmalla" perheellisellä ei ole omia menoja ja kavereita.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 15:28"]Ap:lla on esimerkiksi yksi tuttavaperhe jonka kanssa on aiemmin tavattu. Sitten yhteydenpito alkoi muuttua niin että vain minä soittelin ystävälleni, hänestä ei koskaan kuulunut mitään. Viimeksi soitin marraskuun lopussa ja kysyin voisimmeko tulla kylään. No, ystäväni sanoi että joulukuussa on kiirettä, voisimmeko ehkä tulla tammikuussa. Koko tammikuussa hänestä ei kuulu mitään. Aina minulle valitetaan kun on kauhea kiire, lapset vie kaiken ajan jne. Ymmärrän hyvin jos ollaan hyvänpäiväntuttuja mutta sellaiset jotka olen katsonut ystäviksi, alkavat toimia noin...

[/quote]

Jos kutsuisit heidät teille kylään etkä itseäsi heille kylään? Olisi heillekin varmasti helpompaa.

Selvästikään "ystävälläsi" ei ole aikaa (eli oikeasti: halua) nähdä sinua ja/tai perhettäsi. Sille et voi mitään, ja liiallinen innokkuus tuskin auttaa.

Mitä jos kävisitte kaksin vain jossakin kahvilla?

Ihmissuhteita on "priorisoitu" aina. Jotkut on ystäviä, toiset kavereita, tuttuja, työtovereita jne. Ihan riippuen siitä kuinka paljon ja mitä yhteistä on.

Mäkin luulen että fb on syyllinen tähän. Kun se löi läpi vaikutti siltä, että oli kauhean tärkeää, että niitä kavereita oli mahdollisimman monta. Eli määrällä haettiin laatua. 

En usko, että ihminen voi olla kovin intensiivisessä suhteessa kovinkaan monen kanssa, minä en ainakaan voi. Enkä ole Facebookissa.