Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon väittelyihin ajautumisesta ja besserwisseydestä?
17.12.2013 |
Minulla on tapana ajautua väittelyihin ihan "oikeassa" elämässä kuin myös netissä. Aiemmin suorastaan hakeuduin väittelyihin ja tykkäsin siitä, että haastoin muita ihmisiä ja he haastoivat minut. Minua on joskus kutsuttu besserwisseriksi. Olen aika temperamenttinen ja siksi varmaan provosoidun suht helposti. Jos tunnistan provoksi tarkoitetun heiton, en tartu siihen. Joskus netissä huomaan myöhemmin, että kanssaväittelijäni olikin provo, joka on vain pitänyt minua pilkkanaan. Lisäksi minun on aina saatava tunne, että voitin väittelyn. Tämä johtaa siihen, että esim. netistäkään en voi irtautua ennen kuin olen kirjoittanut sen viimeisen sanan. Se on sietämätöntä, koska en voi vaan lähteä kesken väittelyn ja antaa toiselle käsityksen siitä, että luovutin ja hän voitti. Lapsellista, tiedän. Oikeassa elämässä pari ihmissuhdetta on mennyt katkollekin, koska olen ärsyyntynyt jostain väittelystä.
Olen vielä nuori nainen, jolla elämä edessä ja siksi haluan eroon tästä tavastani. Tää on tullut siihen pisteeseen, että en jaksa enää väittelyä. Miten te onnistutte pysymään viilipyttyinä, jos joku esittää teidän oman mielipiteenne vastaisen mielipiteen?
Kommentit (27)
Mä luin juuri yhtä hömppäopasta, kuinka tulla onnelliseksi. Paljon tuubaa, mutta yksi hyvä sääntö: väittely on ajanhukkaa. Ihmiset eivät juuri koskaan muuta mielipidettään, jos heidän kanssaan väittelee. Päinvastoin, he pitäytyvät mielipiteissään. Jos sanot, että he ovat väärässä, he loukkaantuvat. Loukkaantunut ihminen ajattelee tunteella, eikä järkiargumentit toimi. Voit vain suututtaa muut väittelemällä heidän kanssaan.
Hyvä sääntö on, että jos mielipidettäsi kysytään, kerro se. Jos ei kysytä, anna toisen olla rauhassa väärässä. Mitä hyötyisit siitä, että loukkaat ihmisiä? He eivät kuitenkaan muuta mieltään, ja ainoa saavutus on yleensä se, että pahoitat toisten mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Väsyttävimpiä ihmistyyppejä on sellainen, joka latoo faktaa tiskiin, ja vähät välittää siitä, miltä toisesta tuntuu. Hokee vaan, että näin ovat tosiasiat. Eri asia, jos toinen haluaa myös väitellä, kaikki eivät halua. Siis esimerkiksi latelee vanhalle synnyttäjälle kaikki mahdolliset riskit ajattelematta miltä se toisesta tuntuu ja että toinen ehkä jo tietääkin asiat. On sitä mieltä, että faktoja voi sanoa töräytellä ihan vapaasti.
Tää vois niiiin olla itseni kirjoittama! Oon tätä samaa pohtinu viime päivinä, kun on täällä av:lla tullu provoisoiduttua ja käyty aika kärkkäitä keskusteluita. Itsekään en halua olla väärässä, ja todella harvoin olenkaan. Jostain fakta-asioista (vuosiluvut ym) ei niin väliä, mutta esim moraaliin tai ihmisten perusolemukseen liittyvät väittelyt voitan lähes aina. Ja joku väitti ettei toisen mielipiteeseen voi muka vaikuttaa, pah. Kyllä itse olen todella usein saanut toisen mielipiteen käännytettyä ja usein kuulenkin että olen oikeassa. Myös neuvoa minulta kysytään usein. Mutta kuten sinulla, vaikuttaa tämä tosiaan ihmissuhteisiin negatiivisesti. Yksi ystävistäni ei ole kotona tottunut puhumaan asioista suoraan tai keskustelemaan eri mielipiteistä, joten hän yrittää yleensä lopettaa keskustelut ennenkuin ne edes alkavat. Olen sanonutkin että tahtoisin joskus tavata kaltaiseni ihmisen joka kertoisi perustellusti mielipiteensä asioista ollen usein oikeassa, saisin sitten tietää miten ärsyttävää se on :D
(pahoittelut mahd kirjoitusvirheistä, puhelimella kirjoitettu)
Ai, että mä inhoan ap:n kaltaista ihmistyyppiä. Jos ajautuisin väittelyyn kanssasi, sanoisin "ok" tai "sovitaan, että olet oikeassa". Sitten menisin pois, pitäisin mielipiteeni, tekisin kuten itse haluan, hengittäisin syvään ja pitäisin sinua hiljaa mielessäni idioottina.
Tähän on vain yksi poikkeus. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja Suomessa vain muutamia henkilöitä, jotka tekevät samaa työtä. Omasta alastani väittelen mielelläni ilman henkilökohtaisuuksia, koska siinä on oiva tilaisuus oppia kollegalta.
Ihanko oikeasti te "Kyllä itse olen todella usein saanut toisen mielipiteen käännytettyä ja usein kuulenkin että olen oikeassa." luulette käännyttäneenne toisen mielipiteen? Se vastapuoli sanoo, että olet oikeassa vain lopettaakseen väittelyn. Hän ei oikeasti ajattele, että olet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 21:22"]
Oletko kuullut sanonnan "haluatko olla oikeassa vai onnellinen"?
[/quote]
Hyvä pointti, siksi juuri haluankin muuttua viilipyttymäisemmäksi. t.ap
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 21:45"]
Tää vois niiiin olla itseni kirjoittama! Oon tätä samaa pohtinu viime päivinä, kun on täällä av:lla tullu provoisoiduttua ja käyty aika kärkkäitä keskusteluita. Itsekään en halua olla väärässä, ja todella harvoin olenkaan. Jostain fakta-asioista (vuosiluvut ym) ei niin väliä, mutta esim moraaliin tai ihmisten perusolemukseen liittyvät väittelyt voitan lähes aina. Ja joku väitti ettei toisen mielipiteeseen voi muka vaikuttaa, pah. Kyllä itse olen todella usein saanut toisen mielipiteen käännytettyä ja usein kuulenkin että olen oikeassa. Myös neuvoa minulta kysytään usein. Mutta kuten sinulla, vaikuttaa tämä tosiaan ihmissuhteisiin negatiivisesti. Yksi ystävistäni ei ole kotona tottunut puhumaan asioista suoraan tai keskustelemaan eri mielipiteistä, joten hän yrittää yleensä lopettaa keskustelut ennenkuin ne edes alkavat. Olen sanonutkin että tahtoisin joskus tavata kaltaiseni ihmisen joka kertoisi perustellusti mielipiteensä asioista ollen usein oikeassa, saisin sitten tietää miten ärsyttävää se on :D
(pahoittelut mahd kirjoitusvirheistä, puhelimella kirjoitettu)
[/quote]
Hei kiva kun löytyy lisää kohtalontovereita, kirjoitit tosi hyvin! Juuri mm. tuollaisiin moraalikeskusteluihin minäkin ajaudun. Koen myös, että minulla on korkea moraali ja olen ns. "hyvis" ja pidän väittelyissä heikomman puolta tai puolustan jotakuta, jota haukutaan. Siitä monesti saadaankin kunnon vääntö aikaiseksi. Minulta löytyy mielipide useisiin juttuihin, esim. yhteiskunnallisiin asioihin, joihin muillakin ihmisillä on todella monta mielipidettä/näkökulmaa ja joihin liittyen on hankalampaa osoittaa, että jokin näkemys on ultimaalisesti oikea. En väittele sellaisesta, että onko jokin tietty sisustus hieno tai muuta sellaista...
Itse tosiaan olen alkanut kärsiä tästä ja varsinkin noista nettiväittelyistä, koska siihen menee aikaa eikä ole mitään takeita, että toinen muuttaa ajatteluaan. Tosielämässä minulla on vahvoja mielipiteitäni myös liittyen siihen, että mitä tehdään ja minne mennään, koska olen mielestäni oikeassa siitä mikä missäkin tilanteessa on järkevintä... Mutta nyt kun myönnän tän besserwisser-puolen itsessäni, niin toivon että voin alkaa muokata vaihteeksi itseäni. :) t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittelyllä harvoin muutetaan sen mielipidettä, jonka kanssa väittelee, mutta ulkopuolisiin kuulijoihin perustelut voi vaikuttaa paljonkin.
Aika ja ikä opettaa. Ehkä joku päivä törmäät itseäsi jääräpäisempään tapaukseen ja tajuat mille itse kuulostat muiden ihmisten korvissa. Minua opetti minun mieheni. Välttääkseni konfliktit, olen useimmiten vain hiljaa ja annan miehen tajuta asiat itsestään. Joskus jos olen valmiiksi pahalla tuulella, saatan aloittaa väittelyn, mutta useimmiten jätän sen silloinkin kesken koska miehellä on vielä paksumpi kallo kuin minulla ja ne väittelyt nyt vain jäävät junnaamaan paikoilleen.
Joku päivä vain huomaat ettet enää nauti siitä turhanpäiväisestä länkyttämisestä ja noissa tilanteissa vedät vain henkeä ja annat asian olla.
Itselläni oli vielä sekin, että kun harrastin tuota turhaa väittelyä, olin henkisesti epätasapainossa ja purin omia aggressioita sen turhan väittelyn kautta. Tajusin tämän ihan vähän aikaa sitten. Nyt kun olen "löytänyt itseni" ja keksinyt sen mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää, en koe enää tarvetta väitellä ja länkyttää asioista. Paitsi silloin kun olen valmiiksi kiukkuinen jostain, päätä särkee tms. mutta silloin itsekontrollini on muutoinkin hukassa.
Itsensä hillitseminen kuuluu aikuisuuteen. Kuten muutkin ovat sanoneet, väittelemällä et saa aikaiseksi mitään. Jos oikeasti luulet että olet muuttanut ihmisten mielipiteitä olet suurimmaksi osaksi väärässä. Väittelyt on väittelyitä. Kun opettelet keskustelemaan asioista, voit ehkä jo vaikuttaakin muiden ihmisten mielipiteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näin otsikon, ajattelin ensin että kuin omasta kynästäni.
Mutta luettuani avauksen huomasin, että oma suhteeni väittelemiseen on erilainen: se on minulle leikkiä. Minulle provosoivaa on jo se, kun joku esittää painokkaasti jonkun väitteen. Se on vähän kuin punainen vaate, esitän vastaväitteen vaikka itse olisin samaa mieltä kuin tuo väittäjä. Olen vähän niin kuin koira, jolle heitetään pallo ja koira tulkitsee sen heti kivana leikkinä.
Erityisesti itselleni on paljon harmia tavastani reagoida usein vastarannan kiiskenä asioihin. Tavallaan sen pohjana on ajatus, että haluan tuoda myös toisen tai vastakkaisen näkökannan mutta lopputulos voi monissa tilanteissa olla se, että olenkin "vastarannan kiiski".
Minulla on helpompaa kuin ap:llä, koska en väittele voittaakseni vaan lypsääkseni toiselta osapuolelta tietoa, kuinka hän on ajatellut asian. Koska itse kuitenkin pysyn asiasisällössä, kykenen myös myöntämään, jos olen ymmärtänyt jotain väärin tai olen väärässä. En myöskään ala vähättelemään jonkun kokemusta. Nettikeskustelut taas ovat itselleni armollisia, koska niistä voi ottaa aikalisää ja pohtia perusteluja väitellyille asioille. Vähitellen siis muodostuu itselle kuva sekä omasta näkökannasta että toisen näkökannasta. Itse näen välillä jonkun pitkän väittelyn, jossa kaikki väitteet tuntuvat olevan sanottu sellaisena, että toisella osapuolella on kokemuksia, joita en voi muuttaa tai tarve nähdä asiat tietyllä tavalla. Kaikkein fiksuimmat täälläkin osaavat luovuttaa jossain tilanteessa toteamukseen, että "olemme asiasta eri mieltä". Tämä vaatii jo aikamoista hengenlujuutta. Odotan itse fiksulta keskustelijalta analyyttisyyttä, muutoin hän pääsee vain maailmassani "jankuttaja" -kategoriaan.
Olen myös tosielämässä asiakeskeinen tavalla, joka ärsyttää joitakuita ihmisiä. Minua ei luonnehdita besserwisseriksi mutta huomaan painavani joistain ihmisistä ihan tahattomasti triggeriä. Väittelynhaluni on tahatonta ja koen sen itse persoonani jatkeena.
Arvelen, että ap:n tilannetta voisi helpottaa väittelyiden aiheiden asiasisältöihin perehtyminen ja sitä kautta tietty etäisyys väiteltäviin asiohin. Itse taas en mittaa itseäni sillä, olenko "voittanut" väittelyn, eikä se ole minulle tärkeää. En ole siis mukana niin kovin tunteella ja minusta se on hyvä lähtökohta väittelylle. Tätä palstaa lukiessa myös oppii, mitä ihmisillä tapana esittää väitteenä tietyistä aihepiireistä. Sen vuoksi en itse välitä mennä mukaan ennalta-arvattaviin jankutuksiin, joista on melko helposti arvattavissa, minkälaisia perusteluja eri osapuolet esittävät ja joiden lopputulos on siten jo tiedossa. En usko, että ap:n luonne muuttuu mutta asiat, joista hän lähtee väittelemään, voivat muuttua, jos hän saa kokemusta väittelystä ja oppii kokemuksistaan.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 00:03"]
Väittelyllä harvoin muutetaan sen mielipidettä, jonka kanssa väittelee, mutta ulkopuolisiin kuulijoihin perustelut voi vaikuttaa paljonkin.
[/quote]
Tärkeä pointti. Jos joku netissä uhoaa, että Norjan on palautettava Suomelle vuoden 1948 sodassa miehittämänsä alueet, niin kannattaako vastata? Ei ehkä uhoajalle, mutta muiden takia vastaisin. Niiden, jotka tuon väitteen 15 kertaa eri kanavista luettuaan saattavat alkaa uskoa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi väittelette mielipiteistä? Eihän siitä tule loppua koskaan, koska mielipidekysymyksiä ei voi ratkaista. Fakta-kysymykset ja moraalin kannalta ilmeisen selvät kysymykset ovat eri asioita, ja helppoja, koska ne faktat voi esittää, tietenkään monet idiootit eivät mieltänsä tällöinkään muuta, mutta...
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 21:31"]
Huh. Väsyttävimpiä ihmistyyppejä on sellainen, joka latoo faktaa tiskiin, ja vähät välittää siitä, miltä toisesta tuntuu. Hokee vaan, että näin ovat tosiasiat. Eri asia, jos toinen haluaa myös väitellä, kaikki eivät halua. Siis esimerkiksi latelee vanhalle synnyttäjälle kaikki mahdolliset riskit ajattelematta miltä se toisesta tuntuu ja että toinen ehkä jo tietääkin asiat. On sitä mieltä, että faktoja voi sanoa töräytellä ihan vapaasti.
[/quote]
Miksi faktojen kanssa pitäisi ajatella, mistä toisesta tuntuu? Faktat ovat arvovapaita. Jos ajattelutapasi olisi ollut rikkomaton sääntö, me kaikki eläisimme vielä puissa. On huolestuttavaa ajatella, että tuollainen ajattelutapa on yleinen. Ties millaisessa paratiisissa eläisimme, jos faktoja ei vastuttettaisi ihan periaatteesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi ajatella, että "lähdet pois, koska luovutit ja toinen voitti"?
Laita kommentiksi vaikka "Koska sieltä ei mitään noteeraamisen arvoista, faktoihin perustuvaa kommenttia näytä tulevan, jätän sinut keskustelemaan ihan keskenäsi, moi"! ja häivyt.
Ja mitäs pahaa tuossa sun temperamentista johtuvassa besserwisseydessä nyt sitten olis? Ei täälläkään kukaan väittele tuntemattoman kanssa ilman, että nauttisi siitä, jotenkin. Kunnioitus pitää säilyttää ja ala-arvoiset läpät jättää laukomatta.
Olet varmaan vielä aika nuori? Tunnistan itseni noista piirteistä ja voisin sanoa, että aika auttaa, sillä jossain vaiheessa tajuaa sen rajallisuuden. Ihmiset eivät oikeastaan ole juurikaan valmiita muuttamaan mielipiteitään (joita tähän maailmaan kyllä mahtuu) ja siksi inttäminen ja provoilu on vain ajanhukkaa, sillä se kuluttaa energiaa. Tietysti keskusteleminen on virkistävää, mutta mänttien kanssa väitellessä kannattaa pitää huolta, etteivät he tee samoin :-) Netissä auttaa se, että pysyy vain pois sellaisilta sivuilta/palstoilta. Ajattele niin, että sun aika ja jaksaminen on rajoitettua ja että sulla on parempaakin tekemistä. Kannattaa myös oikeasti hankkia parempaa tekemistä.
Minä olen alkanut jättää vaan väliin. Eli tiputin itseäni pois sellaisista paikoista joissa on kokouksia ja joissa tulee ihmisien kanssa turhaa vääntöä. Ne pärjää ilman minuakin!
Ja kun täällä netissä katselen että keskustelu jatkuisi niin suljen koneen ja menen pois. Annan senkin vaan olla.
Olen miettinyt että miten monia kertoja olen ollut väittelemässä asioista ja montako niistä itse muistan. Tulin tulokseen että minun narina ja oikeassa oleminen on turhaa eikä sillä muuta maailmaa.
Koitan pitää kotia rauhallisena, illat rauhoitan ja otan omaa aikaa. Täytän elämää järkevilläkin asioilla, sitten välillä sopii tulla väittelemään. Minusta on ihan mukava että on paikkoja joissa voi olla oman ajan ja poistua. Koita opetellä käyttämään aikaasi tehokkaasti ja mieti pitäisikö tehdä muuta kuin jauhaa tässä, varsinkaan jos joku ei muuta mielipidettään vaikka perustelisit omaa kantaasi niin se joku joko pitää mielipiteensä vaikka mummosi myisit tai on provo.
Anna ihmisille oikeus mielipiteeseensä ja muista että omaakin kantaa voi muuttaa. :)
Itsestäänkin saattaa jotain oppia jotain, ehkä ne omat kiukuttelut voisi rauhoittaa jos elämä on kunnossa? Joskus kun olen huomannut että koneella menee kauan aikaa päivässä niin olen alkanut käymään täällä vasta palkintona: aamulla juon kahvit tässä, teen kotitöitä, ulkoillaan, teen ruuan ja kun lapset nukkuu niin sitten vasta koneella uudestaan ja pidän huolen että ehdin laittaa välipalan lapsille niin olen koneella sopivasti. ;)
Minussa on tuota samaa piirrettä, mutta iän myötä se on vähän tasoittunut, kun olen tietoisesti opetellut hillitsemään itseäni. Hoen vain mielessäni "Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu" -mantraa, vaikka se onkin joskus tosi vaikeaa.
Mutta viimeksi tänään mietin erästä tyyppiä, jonka kanssa väittelin vuosia sitten täysin päivänselvästä asiasta ja joka sinnikkäästi väitti minulle vastaan. Minulla ei tuolloin ollut mitään materiaalia, jolla olisin voinut todistaa olleeni oikeassa. Olisin _niin_ tyytyväinen, jos vielä joskus tapaisin tuon ääliön ja saisin lyödä tälle faktat naaman eteen. Kuinkas sitä sitten suu pantaisiin, häh? ;)
Itse häivyn toivottomasta nettiväittelystä toteamalla jotakin tyyliin "kaikesta päätellen sinuun ei voi järjellä ja faktoilla vaikuttaa, ja kun en muita lähestymistapoja halua käyttää, lopetan tähän". Ylimielistäkö? Kyllä.
Kiitos kaikista tähänastisista viesteistä! Ne olivat hyviä ja oli kiva kuulla muiden omia kokemuksia. Tää nettiväittelyjuttu on suht uusi asia minulle, en aiemmin juurikaan sitä harrastanut, koska kävin tosi harvoin millään keskustelupalstoilla. Mutta nyt löydettyäni av:kin, niin jännästi olen löytänyt itseni väittelemästä milloin mistäkin. :D Joten en ole edes tullut ajatelleeksi, että vastaväittäjälle voi kirjoittaa noinkin, niin kuin te jotkut ehdotitte. Olen tosielämässä tottunut siihen, että se toinen luovuttaa suht nopeasti, koska aidosti olen saanut vastapuolen näkemään asian toisin tai sitten kanssani vaan ei ole jaksettu väitellä. Jossain vaiheessa jotkut läheiseni oppivatkin sanomaan minulle, että "no sovitaan niin, että olet oikeassa". Mutta netissä nämä eivät päde, täällä juuri kukaan ei tee myönnytystä toiselle, niin kuin joku totesikin.
Niin, kannattaisi pysytellä poissa sellasilta sivuilta. Olenkin harkinnut lopettavani keskustelupalstoilla käymisen kokonaan. On esim. tapahtunut niin, että kun olen juuri ennen nukkumaanmenoa halunnut käydä lukemassa vaikkapa jostain illan televisio-ohjelmasta käytyä keskustelua, niin sitten siinä samalla eksynyt johonkin toiseen keskusteluun väittelemään. Siinä sitten tunti mennyt väitellessä ja se on pois nukkumisajasta... Ja tosiaan olen pyrkinyt opettelemaan näkemään jotkut asiat toisestakin näkökulmasta. Mutta edelleen tunnen usein olevani "absoluuttisesti" oikeassa. No, on tosiaan elämä aikaa opetella. ;) t.ap
Oletko kuullut sanonnan "haluatko olla oikeassa vai onnellinen"?