Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei pyydä minua illanviettoihinsa mukaan
22.02.2014 |
On alkanut jotenkin viime aikoina harmittaa se, ettei mies pyydä minua enää koskaan mukaan illanviettoihinsa kavereiden kanssa. Aiemmin kutsuja kyllä tuli ja olinkin silloin tällöin mukana, nykyään ei enää puhettakaan. Tuntuu jotenkin kurjalta, kun itse kutsun hänet aina silloin tällöin viettämään aikaa omien ystävieni kesken ja hän viihtyy kyllä. En halua mitenkään takertua mieheeni tai omia hänen kavereitaan / tupata aina miesten juttuihin mutta kyllä sitä vaan joskus olisi kiva saada kutsu viettämään aikaa kun se on ennen jo useasti onnistunut ja kaikilla on ollut kivaa (ainakin mielestäni).
En missään nimessä väitä, että pitäisi päästä edes puolille menoista mukaan mutta nimenomaan se, että ees kutsuttais välillä (vaikken menisi tai pääsisi) tekisi jo hyvän mielen. Olen saanut hänen kavereiltaan kuulla, että olisin hyvä tyyppi, joten en usko että kavereistakaan on kiinni.
En oikein tiedä kannattaako tästä edes sanoa? Vaihtoehtoina on, ettei asia muutu mihinkään tai vaihtoehtoisesti niin, että alkaa sitten velvollisuudentunnosta pyytää minua välillä mukaan. Ei sekään tunnu hyvältä vaihtoehdolta.
Onko muilla vastaavia tilanteita ollut ja miten niissä on käynyt? :) Toivottavasti en saa täyslynkkausta teiltä.. :D
Kommentit (18)
Älä kutsu säkään miestä sitten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on nyt sellaista että ei teillä oo enää paljonkaan yhteistä..eikö sitä huomaa ajoissa ettei hommat toimii kuten pitää-harmittaako sua vaan ettet pääse enää juhliin...voi meidän pikku prinsessa :( . Hei jutut jo alkaneet aikoja sitte,oonhan pettynyt sinuun tai yhteisymmärryys loppui kannatta jutella tai ehkä hänestä tuntuu,ettet sie välitä ennää miehestä.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 22:07"]
Tää on nyt sellaista että ei teillä oo enää paljonkaan yhteistä..eikö sitä huomaa ajoissa ettei hommat toimii kuten pitää-harmittaako sua vaan ettet pääse enää juhliin...voi meidän pikku prinsessa :( . Hei jutut jo alkaneet aikoja sitte,oonhan pettynyt sinuun tai yhteisymmärryys loppui kannatta jutella tai ehkä hänestä tuntuu,ettet sie välitä ennää miehestä.
[/quote]
Mä en tajunnut tästä plöräyksestä yhtään mitään. ohis
Älä välitä, ei minunkaan entinen naiseni pyytänyt koskaan omiin illanistujaisiinsa, se syö suhteen pidemmämmän päälle ja silloin on vaan annettava periksi, avattava uusi sivu omassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ollaan 27-vuotiaita. Ymmärrän tosin, että kitinäni saattaa kuulostaa lapselliselta, hah.. Kiinnostaisi vaan silti tietää, että unohtaisitteko te muut tämän jutun vähäpätöisenä.
Ja juu, tuo viesti nro 5 meni kyllä täysin ohi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, mulla kävi samalla lailla. Lakkasin kutsumasta omiin illanistujaisiini ja sovin runsaasti omia menoja. Kannustin miestänikin tekemään samoin ja olin oikein hyväntuulinen ja nautin elämästä. Kummasti sitä rupesi taas kiinnostamaan yhteiset menot :D
En ole koskaan tuntenut tarvetta mennä mukaan miehen omiin menemisiin. Ei hänkään tule mukeen kirjapiirin iltoihin tai kuoroharrastukseen, ei silloinkaan kun menen tyttökaverin kanssa leffaan/ konserttiin ja syömään.
Kummallakin täytyy olla omaakin elämää. Joitakin muita juttuja sitten tehdään yhdessä tai perheinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin ehdottomasti sen kannalla, että omia menoja kuuluu olla. Mutta kyllä mielelläni olisin edes silloin tällöin tekemisissä miehen kavereiden kanssa. :)
Nro 10, ihan pätevä ajatus.. Vaikkei toista sitten yhteinen meno kiinnostaisikaan niin ehkä se ei vaivaisi samalla tavalla. :D
Joskus mun miehen kaveritkin pyytää mua mukaan. Pitäisin outona, jos yhtäkkiä ei enää kutsuttaisi, kun näiden kavereiden tyttöystävätkin on messissä.
Totta kai se saa viettää vaikka kuinka paljon aikaa ilman mua, kun asutaan niin kaukana toisistamme. Mutta jos mä siellä päin olen, haluan edes mahdollisuuden mennä mukaan, vaikka päättäisinkin jättää väliin.
Jos asuttais yhdessä, odottaisin kutsua ehkä keskimäärin joka toinen kerta. Näin mies saisi olla keskenään kavereiden kanssa, mutta mä en silti putoais ihan kelkasta niiden jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli sitä alkuhuumaa, kun mies ei malttanut pysyä sinusta erossa edes kavereiden kanssa iltaa viettäessään. Nyt on alkuhuuma ohitse ja arki astunut suhteeseen. Ei siinä sen kummempaa. Minusta on ihan ok, että mies voi viettää aikaa kavereidensa kanssa ja sinä taas omiesi kanssa ja luottamus pelaa puolin ja toisin. Sellainen on sairas suhde, jos pitää koko ajan toisen kyljessä nyhjätä.
Onhan se minustakin ok, että hän viettää aikaa kavereidensa kanssa. En nyt kuitenkaan pitäisi sitä sairaana suhteena ja nyhjäämisenä, jos saisin esimerkiksi vaikka kerran muutamassa kuukaudessa olla mukana, koska sekin jo riittäisi. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Meidän suhteelle kävi samoin. Ollaan tosiaan vasta 23-vuotiaita. Oltiin viettämässä iltaa tosi usein yhdessä miesten kavereiden kaa. Yleensä mua pyydeltiin mukaan ihan niiden miesten tai heidän tyttöystävien toimesta.
Aina en siis todellakaan mennyt, mutta n. Joka kolmas kerta. Sitten alkoi käydä niin, että mies vain aina itsekseen lähti. Se oli ok. Jossain vaiheessa aloin kuitenkinnihmetellä asiaa...
Mitä tein? Kysyin suoraan, suosittelen sullekin. Jos ootte paljon käynyt yhdessä, niin ehkei mies ole kokenut tarpeelliseksi kutsua erikseen. Minäpä kysyin suoraan ja vastaus oli, että toki saan tulla mukaan, mies vaan ei ollut pyydellyt, kun niin usein aiemminkin kieltäydyin
Nyt käydään taas välillä yhdessä ja erikseen mun tai hänen kamujen kaa :)
Nostetaanpa vähän vanhaa aihetta kun meillä on vähän samankaltainen tilanne, tosin toisinpäin eli naiseni ei pyydä minua mihinkään illanviettoihin koskaan mukaan. Olen ottanut asian esille useasti ja yrittänyt ehdottaa että olisi mukava tutustua hänenkin tuttuihin, mutta yhtään ainutta kutsua ei ole tullut. Ja tämä on jatkunut jo vuosia vaikka olen yrittänyt sanoa että eikö voisi edes varovasti ehdottaa jollekin että tulisimme yhdessä. Mutta aina vain hänet kutsutaan kaikkialle, ei koskaan minua.
Aiemmin kävimme välillä omien kaverieni kanssa illanistujaisissa, mutta hän ei ollut kovinkaan innostunut kaikkien seurasta joten nämäkin menot ovat jääneet.
Ymmärrän kyllä että välillä naiset viettävät tyttöjen iltaa ilman miehiä ja että kaikkiin työpaikan kekkereihin ei miestä kutsuta, mutta että ihan aina sama juttu? Onko tosiaan niin että kukaan puolisoni ystävistä ei ole hiukkaakaan kiinnostunut edes minkälainen mies hänellä on? Vai mikä tällaiseen mahtaa olla syynä?
Työni puolesta joudun tulemaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen eikä käytöstavoissa tai ulkomuodossakaan pitäisi olla hävettävää, niin syy kutsumattomuuteen on jäänyt edelleenkin mysteeriksi. Ja olemme nyt kuitenkin asuneet yli kymmenen vuotta saman katon alla ja meillä on yhteinen lapsikin.
Minäkään en halua miestäni mukaan omiin menoihini, koska en haluaisi olla enää mieheni kanssa. Haluan mennä vapaasti yksin. En kuitenkaan petä, eli siitä ei ole kysymys.
Mies tietää etten halua olla hänen kanssaan, mutta ei suostu lähtemään ja jatkuvasti vaan pyytää josko mentäis yhdessä/voisiko hän tulla mukanani. blaah.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 14:03"]
Minäkään en halua miestäni mukaan omiin menoihini, koska en haluaisi olla enää mieheni kanssa. Haluan mennä vapaasti yksin. En kuitenkaan petä, eli siitä ei ole kysymys.
Mies tietää etten halua olla hänen kanssaan, mutta ei suostu lähtemään ja jatkuvasti vaan pyytää josko mentäis yhdessä/voisiko hän tulla mukanani. blaah.
[/quote]
Voihan se tietysti olla että puolisoni ei tosiaan halua tehdä enää mitään kanssani, mutta epäilen tätäkin koska viihdymme muuten erittäin hyvin ja läheisesti yhdessä ja puolisonikin kaipaisi enemmän yhteisiä ystäviä ja menoja.
Nykyään yhdessä menemisen mahdollisuudet ovat toki rajalliset lastenhoidon takia, mutta olisihan toki mukava jos edes pyydettäisiin yhdessä jonnekin eikä aina vain erikseen. Vai eikö naisia vain yksinkertaisesti edes kiinnosta tutustua kavereidensa perheisiin ja tehdä mitään yhdessä näiden kanssa? Omat tuttuni kyllä pyytävät meitä yhdessäkin eikä vain minua yksin ja pitävät meitä luonnollisesti perheenä ja ottavat aina myös puolisonikin huomioon. Onko naisten ajatusmalli vain jotenkin erilainen ettei ystävän puoliso ole mitenkään tutustumisen arvoinen eikä pariskuntaa pyydetä yhdessä minnekään? Tämä on tosiaan jatkunut ihan seurustelumme alkuajoista saakka joten mistään äkillisestä muutoksesta ei ole kyse.
Alue: Aihe vapaa
Osaisko joku sanoa ees että mitä itse tekisi tilanteessa? Koittaisi vaan unohtaa homman? :)
ap