Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde kuralla ja yllätysraskaus.
17.12.2013 |
Vastaavan kokeneet, miten olette selvinneet?
Suhde ei koskaan ole erityisesti kukoistanut, raskauden myötä tuntuu kurjistuvan entisestään. Yritystä on, mutta mulla hupenee toivo. En tiedä, pitääkö valmistua elämää yksinhuoltajana vain miehen kanssa perheenä.
Kommentit (5)
Molempaan on syytä varautua, nyt on puhuttava asiat totaalisen halki, menkää vaikka terapiaan? Mikäli hommasta ei yksinkertaisesti tule mitään, niin ero on ihan ok, vaikkakin kammottavaa todennäköisesti ainakin sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdin itsessäni, onko mulla tarpeeksi toivoa ja halua tähän. Tuntuu, etten voi kunnioittaa miehen luonnetta. Hän tuntuu kovin itsekeskeiseltä, kypsymättömältä ja herkästi ärtyvältä. Tiedän, että kukaan ei ole täydellinen ja aika ajoin k umppani voi hyvässäkin suhteessa ärsyttää yllättävissä määrin. Minä en vain tunne, että onko tässä tarpeeksi hyvää liimatakseen meitä yhteen.
Tiedän, että itse minun pitää vastaus löytää. Toisten kokemusten kuuleminen voisi auttaa minua arvioimaan, onko edes kannattavaa jäädä hetkeksi odottamaan parempi aikoja tähän suhteeseen? Onko niitä onnellisia loppuja tämmöisissä kriiseissä edes olemassa?
Tekisin abortin. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, kun kuitenkin raskautta on yritetty ehkäistä käyttämällä ehkäisyä huolellisesti ja oikein.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 11:49"]
Tekisin abortin. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, kun kuitenkin raskautta on yritetty ehkäistä käyttämällä ehkäisyä huolellisesti ja oikein.
[/quote]
Kyllä tämä lapsi on erittäin tervetullut, vaikka yllätyksenä tuli.
Moi.
Nyt kitkuteltu perheenä kahdeksan vuotta. Monesti tuntuu et ois helpompi olla yksinhuoltaja. Lapselle saattaa olla helpompi et eroaa nyt eikä sit joskus, mutta toisaalta, jos miehes oikeasti osallistuu eikä jätä kaikkea lapsenhoitoa sulle,voi siitä jotain tullakin. Yksin vauvan kanssa on todella raskasta. Toisaalta voihan sitä kokeilla asua erossa jonkun aikaa, jos se vaikka tuntuis oikeaslta ratkaisulta. Ei se lapsi suhdetta pelasta. MOlemmilla pitää olla halua tehdä työtä onnen eteen ja jos sitä ei ole niin soronoo. Onnea on muuallakin :)