Kun erityislapsi ei halua kouluun.

Jos matikka on liian tylsää niin kirjasarjoissa monasti on lisätehtäväkirjat edistyneille. Voisiko opelle puhua, että lapsen riittäisi tehdä osa niistä normitehtävistä ja sitten , kun ne on tehty saisi vaikeampitasoisen kirjan. Jos ei ole tai siellä on lisää samaa kamaa, olisiko mahdollista, että te hommaatte kouluun jonkun lpulmatehtävä- tai muun logiikkaa vaativan kirjan, jonka saisi ottaa, kun riittävä määrä muita tehtäviä on tehty. Opettajan on muuten eriytettävä ja se eriytys koskee myös ylöspäin. Sama noissa reaaliaineissa, kun kirjan tehtävät tehty, joku syventävä lisäteksti ja siitä tehtäviä. Tai kirjoittamaan näytelmä tai muu teksti käsiteltävästä asiasta. Jos lapsi kirjoittaa edes jotenkuten voisi lapsen kirjoitusta käyttää seuraavalla tunnilla läksyn kertauksena (tekisi hommasta mielekästä lapselle ja olisi vaihtelua muille). Mutta minä menisin toimintaideoiden kanssa open juttusille, että voisiko tällaisia yrittää. Jos ope on nihkeä niin sitten toivotan teille tsemppiä.  

Oletko lukenut kirjan 'Ihmeellinen mieli'? Se kertoo kyllä autistipojasta, mutta siinä on paljon juttuja, ideoita, mitä voisi lapsen kanssa tehdä kotona, että pystyy jossain olemaan oma itsensä ja toimimaan oman kykynsä puitteissa. Sitten jaksaa paremmin ne koulun tylsyydet. Tarina on aika uskomaton. 

30, tuohon varmaan moni opettaja vetoaa, että ei muka voi. Kyllä voi, ja erityisestä tuesta on jopa lakikin, enkä nyt puhu pelkästään siis erityisopetuspäätöksestä. Jo ennen erityisopetuspäätöstäkin koulu on velvoitettu tukemaan lasta monin eri  tavoin. Toki asiaa kannattaa markkinoida opettajalle hyvällä, ja motivoida sillä, että lisätehtävillä hän eliminoi opetusta häiritseviä tekijöitä eli se pieni vaivannäkö kannattaa.

Jos teillä ap on koulussa laaja-alainen erityisopettaja, voisit jutella hänen kanssaan tuosta. Tai kenties olet jo jutellutkin? Hänellä on monenlaisia lisätehtävämateriaaleja, eikä pelkästään oppimishäiriöisille. Tai jos ei entuudestaan ole, hän hommaa kyllä. Voisi myös neuvoa poikasi luokanopettajaa ylöspäin eriyttämisessä.

Erityisluokalla tuollainen ylöspäin eriyttäminen on helppoa, kun kaikki oppilaat muutenkin tuppavat opiskelemaan omalla opetussuunitelmallaan... Esim. Meidän vintiö teki ekalla aineita ja luetun ymmärtämisen tehtäviä, koska luki ja kirjoitti kouluun mennessään sujuvasti. Opettaja ymmmärsi, että jos tuon nyt pakottaa opettelemaan kirjaimia ja liuttelemaan tavuja, oppimismotivaatio häviää sen siliän tien. Mutta myös normaaliluokalla sen akun sijasta lapselle voi antaa vaikeampia tehtäviä ja vaikkapa juuri esseitä tai esitelmiä tehtäväksi, joita voidaan hyödyntää opetuksessakin, kuten 31 oivasti ideoi. Erityisopettajalla on varmasti myös ideoita tästä.

Nyt on tärkeä hetki ap puuttua asiaan, ettei poikasi ajaudu alisuoriutuvaksi häiriköksi. Tiukempi äänensävy peliin vaan, kun asioit opettejan kanssa. Ymmärrän kommenteistasi, että hän on yrittänyt ulkoistaa ongelman sinulle, mutta ethän sinä kotoa tai töistä käsin voi muuttaa opetusta poikaasi motivoivaksi,

Hyvä tietää, että poikasi tykkää välitunneista, koska se antaa aavistaa, että ainakaan koulukiusaamisesta ei ole kyse.

21

Hyviä vastauksia. Luin ne moneen kertaan.

Matematiikassa yritettiin vähentää laskujen määrää niin että lapsi tekee vain esim. puolet läksyistä. Hänelle oli kuitenkin itselle tärkeää tehdä kaikki läksyt. Ongelmana on hitaus joten lisätehtävät ei varmaankaan onnistu. Matematiikan läksy josta luokkakaveri suoriutuu vartissa, kuluu lapseltamme tunti. Ja siinäkin täytyy aikuisen olla välillä vieressä ohjaamassa. Tietokoneen käyttö tehtävien tekemiseen olisi varmasti yksi jota voisin ehdottaa.

Lapsi tykkää näyttelemisestä ja sitä on opettaja joskus käyttänyt opetuksessa.

Minusta tuntuu että ongelman ydin on se, että lapsi ei halua ponnistella minkään eteen mikä ei häntä kiinnosta. Ja tällähetkellä on hyvin vähän asioita jotka häntä kiinnostavat. Hän opiskelee nyt omatoimisesti ohjelmointia, tekee pohjapiirrustuksia ja sisustuksia taloihin nettiohjelmalla.

Meillä meni liian pitkään huomata mistä on kyse. Suositeltiin kuvallisia kortteja, missä järjestyksessä vaatteet laitetaan päälle. Lapsi koki itsensa¨vauvaksi. Ei me, eikä ammattilaiset ymmärtäneet ajoissa ettei pukeminen ollut ongelma vaan se ettei hän halunnut aamulla kouluun.

Ap, siis missä iässä teille ehdotettiin kuvakortteja? Kouluikäisellekö? Ei ihme, että lasta ne harmittivat. Lukemiskykyiselle ei kuvakortteja enää tarvita, mutta itse idea kannattaa pistää korvan taakse.

Sanalliset rautalankaväännöt nimittäin toimivat aika hyvin. Eli että laitat yksityiskohtaiset 1., 2., jne. ohjeet paperille ja lapsen saataville. Ideana on tukea oma-aloitteisuutta eli sitä, että aikuisen ei tarvitse valvoa ko. tekemistä, vaan lapsi voi tarvittaessa itse tarkistaa siitä ohjeesta, mitä pitikään tehdä seuraavaksi. Ajan myötä lapsi oppii ulkoa ja ohje käy tarpeettomaksi.

Tämä nyt vaan yleisellä tasolla, tietenkään teillä ei tuo ratkaise kouluunmenon vastenmielisyyttä. Mutta kannattaa ehkä muistaa jonkin muun arkisen asian opettelussa, meillä esim. on menestyksellä käytetty tuollaisia ohjelistoja arkisten välipalan tekemisten opettelussa.

21

Elämä nyt vaan on!

Ihan yhtälailla meidän tavallisten lapset menee sinne kouluun vaikka onkin TYYYYYLSÄÄÄ. Miten paljon katsot sormien välistä lapsesi puuhastelua, vaan koska sillä on diagnoosi? Mäkin taidan hakea omille lapsilleni jonkun diagnoosin.

Maassa on oppivelvollisuus, jos lapsi ei mene kouluun, joku sinne vaikka vie. Tuo on kyllä kasvatuskysymyskin. Meneekö lapsesi isompana opiskelemaan ammatin tai töihin?

Jos ette saa lasta hoidettua niin pitää saada apua. Soita vaikka kouluun terkalle tai kuraattorille ja siitä vaan lähdette pohtimaan asiaa. Viimekädessä lapsi sitten opiskelee kotona ja tenttii. Ehkä se on "kivempaa"? Lopputulos on kuitenkin se että oppi pitää päähän tahkota. Eikö?

Meillä psykologi ei as-lapselle suositellut pienluokkaa ollenkaan. Ihan mikä vaan vaihtoehto, mutta ei sitä. Koska poikkeuksetta kaikilla pienluokkalaisilla täällä on eri asteisia oppimisen vaikeuksia, käytöshäiriöitä yms. mitä meidän pojalla ei varsinaisesti ole ja poika hämmentyy liki toimintakyvyttömäksi esim. tilanteissa, joissa joku rikkoo sääntöjä. 

Eri asia varmaan olis, jos täällä olis joku aspergerluokka, mutta meidän kylälle nyt ei montaa as-lasta mahdu... 

50, joo... Tuo on hyvin yksilöllistä, mikä pelittää ja mikä ei. Assitkin kun ovat kovin erilaisia. Ja sitten riippuu tosi paljon opettajasta ja luokan muista oppilaista.

Helsingissä, jossa asumme, olisi totta vei asseja riittävästi useampaankin erityisluokkaan,mutta kaupunki haluaa säästää koulukuljetuksissa. Varmaan taustalla on myös aito pyrkimys sijoittaa erityislapsia mahdollisimman lähelle kotia lähikouluun, mikä tietysti on avuksi sosiaalisten suhteiden solmimisen kannalta (luokkatoverit naapurustosta eikä toiselta puolen kaupunkia). Mutta se haitta tuosta sitten on, etttä stadin erityisluokat ovat enimmäkseen laaja-alaisia luokkia ja vieläpä useamman luokka-asteen luokkia, esim. oma poikani on luokalla, jossa on kolmen luokka-asteen oppijoita kaikki eri diagnoosein. Kumman hyvin on kumminkin mennyt, paitsi tosiaan että välitunneilla poikaa on haukuttu ja tyrkitty, mitä ilmeisimmin. 

Hesa tekee poikkeuksen vaikeavammaistn, autistien ja dysfaatikkojen suhteen, mutta assit kai sitten on opetusviraston mielestä niin helppoja kaikki... Monellle assille integrointi normaaliluokkaan on ok. Muttei sekään kaikille, esim. omani on aika syvästi as ja oman toiminnan ohjaus ja ääniyliherkkyys puoltavat tuota pienluokkaa.

Katkerin olen siitä, että luokkavalinnoissa ei saa .täällä tukea. Minäkin kiersin silloin ennen koulunaloitusta ihan itse tutustumassa Espoon ja Helsingin eri vaihtoehtoihin autismiluokista Ebeneser-kouluun. Mitään neuvaoja en koulusta saanut. Lastenklinikan ihana autismierityisopettaja teki omalla ajallaan lapselleni testejä ja suositti tuota lähikoulun luokkaa, ja siotä vaivannäöstä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Lastenlinnassahan olisi paras knowhow asseista ja siitä, motä luokkavaihtoehtoja olisi, mutta linnan opettajia on Helsingin opetusvirasto määrännyt keskittymään sairaalakoulun opetustyöhön ja jättämään tuollaiset konsultoinnit JONKUN MUUN tehtäväksi. Sitä "jotainmuuta" kun ei vain ole.

Ja tämä siitä huolimatta, että se oikea luokka ja opetuspaikan löytyminen olisi ihan älyttömän tärkeää lapsen koulumenestykselle, opetusmotivaatiolle ja mikä jottei kouluillekin. Ettei tarvitsisi aina ,ennä kriisien kautta.

mä voisin paasata tästä pitkäänkin, homma on niin syvältä ettei ole tosikaan.

21

21 pahoittelee typoja, kirjoitan tabletilla ja nakkisormet iskevät vähän väliä vääriin kirjaimiin...

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 19:32"]

25, voisiko opettajan kanssa sopia, että reaaliaineissa lukisi ja tekisi jotain ekstraa. Turhauttaahan se, jos muut laahaavat opeltuksessa hitaasti perässä.

On tuossa mukana ihan varmasti myös murrosiän juttuja, ei ole pelkästään aspergeriin liittyvää kaikki asseillakaan ;-)

Olethan ap muuten mukana aspalsta.net -keskusteluissa, siellä voisit kysyä vinkkejä myös as-ihmisiltä?

21

[/quote]Ei opettajan aika riitä yhteen oppilaaseen. Muuten se on pois muilta. Peruskoulussa kärsii paremmin pärjäävät oppilaat jos luokalla heikkotasoista porukkaa vaikka 2-3

Voi, meillä tilanne ei ole vielä noin paha! Meidän 7. luokkalainen menee kouluun, on siellä ja tulee sieltä, mutta kaiken vapaa-ajan jonka on kotona hän tuntuu vain valittavan kuinka opet ovat p*skoja (en siis käytä tuollaisia sanoja kovinkaan usein), koulu on tylsää ja tyhmää ja kouluruoka on pahaa. Tsemppiä!

Niin 35. Minullakin on ns. "terveitä lapsia" ja sitten tämä as- lapsi. Toki heidänkin kanssaan on jokin asia välillä vaikeaa. Ystävyyssuhteet, alkava murrosikä jne. Mutta ne vaikeudet ei paini samassa sarjassa. Ne ei sekoita koko perhettä. Ja ne yleensä ratkeavat.

En haluaisi pakottaa. Jos kasvatuksellasi sitä tarkoitat. As- lapsilla on riski liitännäisongelmiin (esim. masennus, ahdistushäiriö, psykoosi, syömishäiriöt) jos he eivät apua ja tukea. Minunkin as- lapsella on lisädiagnoosi ja vuodet voi tuoda niitä huonolla onnella lisää. Siksi ei tässä nyt tavallisesta tylsyydestä ole kyse.

34: Lapsi sai diagnoosin kouluiässä. Ei siitä ole kauan kun kuvia kokeiltiin. Meillä on ihmiset vaihtuneet usein, kukaan ei ole ensimmäistä psykologia lukuunottamatta tuntenut kunnolla lasta. Kaikenlaisia vinkkejä on kannustettu kokeilemaan, esimerkiksi palkitsemista hyvästä käytöksestä. Sellaset ei toimi meidän as- lapsella. Terveelle, vähän vilkkaalle sisarukselle oppeja on tosin kokeiltu hyvällä menestyksellä.

-ap-

Pienempään ryhmään, jotta henkinen kuormitus ei kasva liian suureksi. Koulupsykologilta saatte lausunnon, jota koulun on pakko noudattaa.

Voi persetti kun hän siirtyy yläkouluun... Olette keskellä helvettiä niiden wilma viestien kanssa, jos ette sitä ennen keksi ratkaisua.

Meillä oppimisvaikuksista ja keskittymishäiriöstä kärsivä lapsi (10v). Joka aamu kuulemma vatsaan sattuu ja oksettaa, ei halua kouluun. Koulu on tyhmää kuulemma. Tukiopetusta on samoin kuntoutusta. Koulussa ei kuulemma kiusata tms. Ei ainakaan kerro. En saa lapsen puhumaan. Nyt laitettu opelle soittopyyntö, mutta ei ole soittanut vielä.

Alan olemaan ihan loppu. Joka aamu saa taistella samasta asiasta. Myöhästyn töistä kun lapsi itkee "kipujaan ja huonoa oloaan". Päivät pyörittelen asiaa päässäni eikä työnteosta tule mitään.

Itsekin kuulisin neuvoja ja vinkkejä.

Lapsi ensiksi koulukuraattorille ja sieltä nopsaan koulupsykologille. Älkää antako tilanteen mennä noin pahaksi!

Minäkin olen ihan loppu, ymmärrän sinua niin, vastaaja nr. neljä.

Matematiikka oli vaikeaa ja tyhmää, piirteli vain suttuja paperille koko tunnin. Haettiin apua kunnes selvisi että hän on luokkansa parhaita matematiikassa. On niin vaikea saada apua kun se ongelma ei ole kouluaineissa. Päästin psykologillekin, mutta lapsi ei sano sanaakaan vieraille. Ei siinä voi hoitosuhdetta muodostua.

Minä joudun pukemaan lapsen, pakkaaman laukun, kaikki. Kaverit alkaa kyllästyä ja ärsyyntyä kun hän on niin negatiivinen ja se surettaa lapsen puolesta. Rajat on heilläkin, ei kavereita voi siitä moittia. ap

Psykologista pitää saada lapselle niin tuttu, että hänelle voi suunsa aukaista. Noin pahoihin ongelmiin on saatava apua, ennenkuin tilanne kärjistyy tavalla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 17:16"]Psykologista pitää saada lapselle niin tuttu, että hänelle voi suunsa aukaista. Noin pahoihin ongelmiin on saatava apua, ennenkuin tilanne kärjistyy tavalla tai toisella.

[/quote]

Meillä lapsi ei puhu edes meille vanhemmille, saati ventovieraalle. Ei järkeä juosta psykologilla kun lapsi ei vaan avaa sitä sanallista arkkuaan. Koulupsykologille kertoi kaiken olevan ihan ok. Saman verra kertoi pyskllogille kun meille vanhemmillekin.

Nro4

Joku masennuslääke, että toimii, ehkä latistunenin tuntein mutta toimii kuitenkin. Sitähän tämä nykymaailma vaatii. Ole sosiaalinen, käy koulut, mene töihin jne.

Meille vanhemmille tarjotaan apua, niinkuin saa soittaa jos tulee jotain. Mutta hyvin usein selitetään ongelmia ikään kuuluviksi. Ja tilanteeseen kuuluviksi. Murrosikään liittyviksi jne. Meidän vastuulla on hyvin paljon. Sosiaalisten tilanteiden harjoittelu, läksyjen vääntö, tsemppaus, selvittely. Kun voisi olla vain äiti ja keskittyä siihen. Yritän olla positiivinen, mutta eihän se aina onnistu.-ap