Lue keskustelun säännöt.
Voiko yh:n elämä olla rankkaa...
28.08.2006 |
jos lapsi on isällä/mummolla viikonloput ja arkisin hoidossa klo17 asti, äidin työpäivät päättyvät usein jo puolenpäivän jälkeen, mutta silti hakee lapsensa hoidosta vasta viime minuuteilla. ja lapsi menee nukkumaan klo19, joten illallakin jää sitä kuuluisaa omaa aikaa.
mua vaan ärsyttää kun tuo ko. äiti valittaa koko ajan kuinka rankkaa on olla yh! (on ollut yh vasta kuukauden ajan) sillähän on enemmän vapaa-aikaa kuin kellään muulla tuntemallani äidillä!!!
Kommentit (17)
Mummot asuu niin kaukana ja ovat sairaita ja vanhoja. Isä ei halua ottaa lasta luoksensa.
En muista viikonloppua, joilloin oli omaa aikaa, taisi olla puoli vuotta sitten 6 tuntia.
Joo ja tosissaan haen lapsen hoidosta viime minuuteilla hoidosta, sillä työni on eri kaupungissa ja juoksen tukkaputkella, että kerkeän hakemaan.
Sitten sen jälkeen menemme kauppaan ja kotona olemme puoli kuudelta illalla. Ah ja se oma aika on pyykkien pesua, tiskejä ja ruuan laittoa!
Kun kello on kymmenen hommat tehty ja lapsi unilla, sitten olenkin niin väsynyt, että en jaksa tehdä mitään.
Seuraava aamu odottaa, ylös puoli kuusi ja pian töihin:)
Nyt olemme kotona kun lapsi sairas, muuten en tässä kirjoittelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku kahdehtisi yksinhuoltajia?
Viittasitko siihen että ap kadehtii.. hah. Kyllä minäkin ihmettelisin jos jonkun lapsi olisi koko ajan hoidossa ja silti valittaisi rankkuutta. LAISKUUTTA, sanon minä!!
jossain palavereissa yksin jne. Raskasta myös miettiä riittäkö raha lasten harrastuksiin jne.
Vaikka meillä asuu mun mies ja lasten isä.
mut samapa tuo. Kyllä, jonkinlaista kateutta sen täytyy olla. Miksi muuten kukaan jaksaisi täällä palstalla revitellä muiden ihmisten asioita..? On tässä maailmassa aika paljon ihmeellisempiäkin asioita.
Jospa ko. yksinhuoltaja vaikkapa on masentunut (eikä tod. olisi ihme, jos erosta vasta 1kk), niin jopa parin tunnin kodin ja lasten hoitaminen voi olla ylitsepääsemätöntä. Lisäksi väsymys vaivaa ihan jatkuvasti. Henkinen vastuunkantaminen ihan yksin on todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se onkin varmaan henkisesti rankkaa.
minun ja naappurin yh:n vapaa-ajan välillä, huomaa ettei minulla sitä ole koskaan. Olen onnellisesti naimisissa meillä on kolme lasta kuten naapurillakin.
Hoidan lapset yksin, aina. Ei tule viikonlopputaukoja, koskaan. Mummot ovat 400 km:n päässä ja tiukasti yhä työelämässä. Naapurilla lapset joka toinen viikonloppu isällä ja tosi usein lähellä asuvan mummon luona.
Ei tuo nyt ollut kaikki mitä voi verrata mutta osa.
nimim. neljän lapsen yksihuoltajan tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viettää juuri kuherruskuukautta uuden vapautensa kanssa. Tai sitten on itsekäs, eikä vain välitä tarpeeksi lapsestaan. Tai on eron vuoksi niin väsynyt tai masentunut, että tarvii paljon aikaa itselleen. Syitähän voi olla lukuisia, aika vaikea niitä on täällä arvuutella.
Itse olen yh ja myös (erään aiemman kirjoittajan tavoin) siinä tilanteessa, että ulkopuolista hoitoapua ei juurikaan ole. Turha minua on kenenkään kadehtia! Silti en valita elämän rankkuutta kenellekään, lapseni on parasta mitä minulla on, eikä se elämä 2 aikuisen perheessäkään aina ruusuilla tanssimista ole.
Enkä ennen lapsia tiennyt ettei hän kykene ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Tuli ilmi vasta kun oli liian myöhäistä.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai oletteko niitä naisia jotka eivät uskalla jättää lapsia miehille ja sitten valitatte kuinka rankkaa on?
jotta voit vaikkapa tehdä kotitöitä tms? Tai voitko joskus istahtaa illalla sohvalle, kun miehesi hoitaa lasten nukkumaanlaiton?
Miksi " oman ajan" täytyy aina olla jotain ihme harrastuksissa juoksemista tai muuta ihmeellistä? Minä olen ainakin onnellinen siitä, että mieheni ja lasteni isä asuu kanssamme, jakaa vanhemmuuden ja MINÄ saa joskus OMAA AIKAA tehdä niitä kotitöitä.
Vierailija:
minun ja naappurin yh:n vapaa-ajan välillä, huomaa ettei minulla sitä ole koskaan. Olen onnellisesti naimisissa meillä on kolme lasta kuten naapurillakin.Hoidan lapset yksin, aina. Ei tule viikonlopputaukoja, koskaan. Mummot ovat 400 km:n päässä ja tiukasti yhä työelämässä. Naapurilla lapset joka toinen viikonloppu isällä ja tosi usein lähellä asuvan mummon luona.
Ei tuo nyt ollut kaikki mitä voi verrata mutta osa.
nimim. neljän lapsen yksihuoltajan tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla sama tilanne, tosin ei ole kuin yksi lapsi (mieheni lisäksi)
Eroa tässä harkitsen tai olen harkinnut jo vuoden verran, vain nuo käytännön asiat eivät ota oikein tuulta alleen..
Voimia 7! Koitetaan vaan jaksaa!
en saa omaa aikaa kuin pari kertaa vuodessa kampaajalle. Siis jos teen kotitöitä laposilla on asiaa/itkettää/nukuttaa tms. niin mun työt keskeytyy, eivät iskän. Näin meillä, Mies vaan on patalaiska jopa omia lapsiaan kohtaan. Vaikka muuten on ihan kunnon tyyppi.
Ei se vaan aina ole niin auvoista kuin luulis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hän alussa sitä ekaa vauvaa hoiti mun kanssa. 7/16
avioero ei ole mikään tosta vain juttu. tiedän sen kun meille tuli melkein ero. lisäksi kaikki tuleva pelottaa, miten selvii yksin.
sun ei pitäis huolehtia miten muut lapsensa hoitaa ja eikä se sulle kuulukkaan.
lapset on myös erillaisia. itse en edes pysty tekemään mitään lapsien läsnäollessa, kun niitä on vahdittava koko ajan.
ihme jos miehiä " sorsitaan" avioerossa, kun kerran eivät mitenkään osalllistu lastenhoitoon.
kadehtia yksinhuoltajia... Siis mitä muuta ryhmää kadehditaan (ilman syytä) yhtä paljon..?
Nimim. Yksinhuoltajan lapsi