Lue keskustelun säännöt.
Häkellyttekö joskus jonkun ihmisen ystävällisyydestä?
14.12.2013 |
Onko teille jotka tunnette itsenne yleensä inhotuksi, tullut joskus tunnetta että ihan suu loksahtaa auki kun saatte pyyteetöntä, aitoa ystävällistä käytöstä joltakin?
Minulle on käynyt niin joitakin kertoja jotka on painuneet mieleen. Se vaan tuntuu niin hyvälle, kaiken rankan paskan ja monien ihmisten vittuilujen ja ilkeilyn jälkeen <3
Osa näistä on ollut joltain asiakaspalvelutyötä tekevältä, mutta silti kyyneleet on tullut silmiin. Olen ajatellut, että ehkä tuo ihminen ei siviilissäkään minusta ajattelisi pahaa.
Kommentit (18)
Kyllä, on sitä joskus tapahtunut.
Kumma juttu, mutta vaikka siitä ensin ilahtuu, niin sitten alkaa miettiä, että mikähän koira tähänkin on haudattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut muutamia tilanteita, joissa molemmin puolinen kiittely menee jo suorastaan ylenpalttiseksi, mutta hymyä huuleen vaan.
Todettiin kilpirauhassyöpä 2v sitten, sain todella töykeitä ja ymmärtämättömiä kommentteja. Menin kirjoittamaan aiheesta jonnekin netissä vertaistuen toivossa kun olin niin yksin asian kanssa. Muutama asia meni tekstissäni väärin, niin alkoi hirveä sota ja haukkuminen. Itkin vaan. Seuraavan lääkärikäynnin jälkeen pääsin sairaanhoitajalle, joka oikeasti kuunteli itkujani ja ohjasi minut keskustelemaan. Tuntui hyvälle, että edes joku välitti.
On muutama sellainen ihminen joilla on ollut aikaa vain kuunnella rauhassa kun on ollut todella paha olla joidenkin ihmisten takia.
On muutama sellainen ihminen joilla on ollut aikaa vain kuunnella rauhassa kun on ollut todella paha olla joidenkin ihmisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi kerran niin, että ostokset melkein jäi kassalle marketissa kun tili näyttikin miinusta. Ystävällinen herrasmies maksoi ostokseni, pelkäsin todellakin että tässä on jotain takana, mutta ei vaan ollut. Hävettää vieläkin, että osasinkohan kiitellä kunnolla.
Keskenmenon jälkeen yhden ystävän kanssa juttelu tuntui todella hyvälle, kun muut ei ymmärtäneet.
On vielä hyviäkin ihmisiä, heitä on vaan harvassa.
On jotain pientä, oven auki pitämistä, sateenvarjon lainaamista.. Pieniä hyviä tekoja ihmiset osaavat tehdä. Kyllä nekin osaa pelastaa päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Minulle vain kävi niin hölmösti, että rakastuin heti palavasti kyseiseen mieheen (joka siis vain oli minulle ystävällinen...).
Kyllä. Piti kerran käyttää lasta labrassa koneissa ja toinenkin lapsi piti ottaa mukaan. Kaikki meni oikein hyvin siihen asti kun piti rueta pukemaan ulkovaatgeita siinä aulatilasss päälle. Nuorempi veti ihan mielettömät kilarit eikä meinannu rauhottua millään. Tavallisesti sellaisessa tilanteessa saa vaan pahoja katseita. Tällä kertaa kuitenkin eräs vanhempi nainen tuli ystävällisesti kysymään voiko auttaa. Ja todellakin auttoi lasten pukemisessa. Kiittelin kyllä vuolaasti. Siitä jäi oikein hyvä mieli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:00"]
Kyllä. Minulle vain kävi niin hölmösti, että rakastuin heti palavasti kyseiseen mieheen (joka siis vain oli minulle ystävällinen...).
[/quote]
Voi ei, täällä ihan sama tilanne! Näin on käynyt mulle itse asiassa kahdesti. Ymmärrän että ystävällisyys ja kiinnostuksen osoittaminen on kaksi eri asiaa, mutta silti. Ei voi mitään kun se toinen aiheuttaa niin hyvän olon ja sitten huomaakin että se pyörii ajatuksissa usein.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 20:20"]
Todettiin kilpirauhassyöpä 2v sitten, sain todella töykeitä ja ymmärtämättömiä kommentteja. Menin kirjoittamaan aiheesta jonnekin netissä vertaistuen toivossa kun olin niin yksin asian kanssa. Muutama asia meni tekstissäni väärin, niin alkoi hirveä sota ja haukkuminen. Itkin vaan. Seuraavan lääkärikäynnin jälkeen pääsin sairaanhoitajalle, joka oikeasti kuunteli itkujani ja ohjasi minut keskustelemaan. Tuntui hyvälle, että edes joku välitti.
[/quote]
En voi nyt olla vastaamatta. Minullakin todettiin kilpirauhassyöpä, siitä on jo nelisen vuotta. Kerroin diagnoosistani ensimmäisen kerran tällä palstalla, edes mieheni ei vielä tiennyt. Sain aivan mahtavan kannustavia kommentteja, en voinut olla itkemättä (liikutuksesta). Sillä kertaa palsta yllätti todella positiivisesti.
Täällä muuten olen aika usein törmännyt samaa sairautta poteviin. Tämä syöpätyyppi onkin aika yleinen juuri nuorilla/nuorehkoilla naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 20:20"]
Todettiin kilpirauhassyöpä 2v sitten, sain todella töykeitä ja ymmärtämättömiä kommentteja. Menin kirjoittamaan aiheesta jonnekin netissä vertaistuen toivossa kun olin niin yksin asian kanssa. Muutama asia meni tekstissäni väärin, niin alkoi hirveä sota ja haukkuminen. Itkin vaan. Seuraavan lääkärikäynnin jälkeen pääsin sairaanhoitajalle, joka oikeasti kuunteli itkujani ja ohjasi minut keskustelemaan. Tuntui hyvälle, että edes joku välitti.
[/quote]
En voi nyt olla vastaamatta. Minullakin todettiin kilpirauhassyöpä, siitä on jo nelisen vuotta. Kerroin diagnoosistani ensimmäisen kerran tällä palstalla, edes mieheni ei vielä tiennyt. Sain aivan mahtavan kannustavia kommentteja, en voinut olla itkemättä (liikutuksesta). Sillä kertaa palsta yllätti todella positiivisesti.
Täällä muuten olen aika usein törmännyt samaa sairautta poteviin. Tämä syöpätyyppi onkin aika yleinen juuri nuorilla/nuorehkoilla naisilla.
[/quote]
Olen itsekin täällä törmännyt muihin tätä sairastaviin. Sinällään "hyvä" (vaikkei tätä kenellekään toivo) että löytyy muitakin, niin saadaan keskustelua aikaan. Minä sain todella huonon vastaanoton kun kerroin tästä netissä silloin, vieläkin puistattaa ne kommentit :( Hyvä että sinä sait rohkaisevia kommentteja, täällä netissä on usein liikkeellä kaikenlaista joilla on tarve purkaa paha olonsa muihin. Saanko kysyä missä vaiheessa sulla on nyt tuo? Saatko jotain hoitoa?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 20:20"]
Todettiin kilpirauhassyöpä 2v sitten, sain todella töykeitä ja ymmärtämättömiä kommentteja. Menin kirjoittamaan aiheesta jonnekin netissä vertaistuen toivossa kun olin niin yksin asian kanssa. Muutama asia meni tekstissäni väärin, niin alkoi hirveä sota ja haukkuminen. Itkin vaan. Seuraavan lääkärikäynnin jälkeen pääsin sairaanhoitajalle, joka oikeasti kuunteli itkujani ja ohjasi minut keskustelemaan. Tuntui hyvälle, että edes joku välitti.
[/quote]
En voi nyt olla vastaamatta. Minullakin todettiin kilpirauhassyöpä, siitä on jo nelisen vuotta. Kerroin diagnoosistani ensimmäisen kerran tällä palstalla, edes mieheni ei vielä tiennyt. Sain aivan mahtavan kannustavia kommentteja, en voinut olla itkemättä (liikutuksesta). Sillä kertaa palsta yllätti todella positiivisesti.
Täällä muuten olen aika usein törmännyt samaa sairautta poteviin. Tämä syöpätyyppi onkin aika yleinen juuri nuorilla/nuorehkoilla naisilla.
[/quote]
Olen itsekin täällä törmännyt muihin tätä sairastaviin. Sinällään "hyvä" (vaikkei tätä kenellekään toivo) että löytyy muitakin, niin saadaan keskustelua aikaan. Minä sain todella huonon vastaanoton kun kerroin tästä netissä silloin, vieläkin puistattaa ne kommentit :( Hyvä että sinä sait rohkaisevia kommentteja, täällä netissä on usein liikkeellä kaikenlaista joilla on tarve purkaa paha olonsa muihin. Saanko kysyä missä vaiheessa sulla on nyt tuo? Saatko jotain hoitoa?
[/quote]
Olen kahdesti ollut radiojodihoidossa ja nyt taitaa tulla kolmas kerta. Mulla oli levinnyt jo imusolmukkeisiin joten siksi pitää mennä pidemmän kaavan kautta, monillehan riittää yksi hoitokerta.
Olihan tuo pettymys että parin vuoden tauon jälkeen pitäisi taas mennä sinne eristykoppiin, mutta eiköhän se mene jo lähes rutiinilla. Lasten puolesta harmittaa, kun pitää taas olla erossa heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurakunnassa/kirkossa on joskus tullut tuollainen olo. Häkeltyy muiden sydämellisyydestä, kun on arkielämässä tottunut siihen, että ihmiset eivät puhu mitään ja näyttävät nyrpeää naamaa.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:00"]
Kyllä. Minulle vain kävi niin hölmösti, että rakastuin heti palavasti kyseiseen mieheen (joka siis vain oli minulle ystävällinen...).
[/quote]
Voi ei, täällä ihan sama tilanne! Näin on käynyt mulle itse asiassa kahdesti. Ymmärrän että ystävällisyys ja kiinnostuksen osoittaminen on kaksi eri asiaa, mutta silti. Ei voi mitään kun se toinen aiheuttaa niin hyvän olon ja sitten huomaakin että se pyörii ajatuksissa usein.
[/quote]
Näin on käynyt minullekin. Lohduttajalla ja minulla ei oikeasti voinut olla mitään yhteistä tulevaisuutta mutta siitä huolimatta valvoin lukuisia öitä unelmoiden hänestä. Onkohan tuo joku fysiologinen reaktio, sitä rakastuu henkilöön jonka seurassa saa valtavan endorfiinipiikin?
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="14.12.2013 klo 21:00"]
Kyllä. Minulle vain kävi niin hölmösti, että rakastuin heti palavasti kyseiseen mieheen (joka siis vain oli minulle ystävällinen...).
[/quote]
Voi ei, täällä ihan sama tilanne! Näin on käynyt mulle itse asiassa kahdesti. Ymmärrän että ystävällisyys ja kiinnostuksen osoittaminen on kaksi eri asiaa, mutta silti. Ei voi mitään kun se toinen aiheuttaa niin hyvän olon ja sitten huomaakin että se pyörii ajatuksissa usein.
[/quote]
Näin on käynyt minullekin. Lohduttajalla ja minulla ei oikeasti voinut olla mitään yhteistä tulevaisuutta mutta siitä huolimatta valvoin lukuisia öitä unelmoiden hänestä. Onkohan tuo joku fysiologinen reaktio, sitä rakastuu henkilöön jonka seurassa saa valtavan endorfiinipiikin?
[/quote]
Mietin tuota kieltämättä itsekin. Tapahtuuko jotain fysiologista, vai rakastuuko sitä vaan "pelastajaansa". Mutta vahva tunne on ollut ainakin täällä, edelleen ajatuksissa :/
On joo joskus, muutama on jäänyt mieleen. Mm. yksi mies, johon tutustuin ja sitten ihastuin (kuin hänkin). Mukava tyyppi kyllä aina muutoinkin ihmisille. Eräs asiakkaani suorastaan säteilee ystävällisyyttä, odotan aina milloin saapuu seuraavan kerran. On muitakin, mutta tämä asiakas jäänyt erityisesti mieleeni, kerrassaan positiivinen tapaus. Yksi ei niin positiivinen tapaus, joka alkuun jo vaikutti "liian hyvältä" tyypiltä osoittautuikin petolliseksi. Halusi vaan päästä toisen elämään mm. yli-ystävällisyydellään ja olemalla kiinnostunut elämästäni. Myöhemmin sain huomata, ettei ollut luotettava, puhui selän takana asioitani, vaikka kasvoikkain oli niin ystävää että.
Kyllä, olin työpaikkakiusattu ja parisuhteessa oli pahaa riitaa. Jouduin aloittamaan masennuslääkkeet ja minulla todettiin vielä yksi sairaus, jonka kanssa ei toivoa näyttänyt olevan. Pelkkiä ilkeitä sanoja vaan, päivä toisensa jälkeen kotona, töissä ja netissäkin alkoi sataa paskaa niskaan. Ajattelin etten enää jaksa.. Purskahdin itkuun ja yksi ihana mies otti kainaloon ja vaan piti siinä :) Siinä ei ollut mitään sen kummempaa, mutta siitä jäi todella hyvä olo :)