Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian pienet lapset harrastuksissa
18.01.2014 |
Mikä vimma vanhemmilla on laittaa tosi pieniä, esim. 3-vuotiaita lapsia harrastuksiin, jossa pitää olla ilman vanhempaa JOS lapsi ei kertakaikkiaan sellaiseen ole valmis? Mun 4v. lapsi harrastaa lastentanssia 3-5-vuotiaiden ryhmässä, ja syksyllä meni yli kuukausi siihen, että nämä äidit raahasi kerta toisensa jälkeen itkeviä ja äidin kaulassa roikkuvia lapsia sinne tunneille ja lapsi huusi tunnin alusta aina noin15min, mikä on 1/3 koko tunnin pituudesta. Ja hyvin usein tunnin aikana niiden lasten piti tulla salin ulkopuolelle äitien syliin istumaan. Nuo hätääntyneinä itkevät lapset aiheuttivat pahaa mieltä ja epävarmuutta myös muissa lapsissa, jotka muuten olisivat olleet hyvinkin reippaita.
Sama toistui nyt tammikuussa, ryhmään tuli uusia lapsia jotka pitää väkisin raahata sinne saliin ja taas itketään ja huudetaan ja rampataan käytävällä. Surettaa lasten puolesta, mutta myös harmittaa oman lapsen puolesta joka haluaisi nauttia harrastuksesta ilman, että joutuu katsomaan muiden lasten hätää ja kuunnella itkua kolmasosan tunnista, joskus enemmänkin. Ajatteleeko nämä vanhemmat sitten, että kun kurssi on maksettu, niin siellä käydään vaikka väkisin?
Vanhemmat, kyllä sen lapsen voi laittaa harrastamaan vasta sitten kun lapsi oikeasti on valmis ja kypsä olemaan erossa äidistä sen 45min-1h mitä harrastus vaatii. On tosi ikävää sekä sille itkevälle lapselle, että niille muille lapsille, että joutuu katselemaan ja kuuntelemaan sydäntäraastavaa itkua ja "äitiäiti"-huutoa tanssitunnilla. Toki ryhmässä ohjaaja on aivan super ja ottaa lapset tosi hyvin huomioon, mutta kyllä lapsella pitäisi olla perusvalmiudet olla vähän aikaa erossa äidistä jos tällaisen harrastuksen aloittaa. Meidänkin tanssikoulu tarjoaa myös vanhempi-lapsi-ryhmiä, joten mikään pakko ei ole laittaa lasta yksinharrastukseen jos hän ei ole siihen vielä kypsä. Ehtii sitä myöhemminkin!
Kommentit (18)
Sama kokemus meillä. Oma lapseni, nyt 5-v, tulee happamana telinevoimistelutunnin jälkeen pukeutumaan ja on joskus kiukkusena sanonutkin että taas sitä huutoa oli koko ajan. Siellä siis jotkut äidit konttaavat huutaville lapsilleen "temppurataa" malliksi näiden innokkaiden ja suorittamaan haluavien lapsien seassa.
Kerran syksyllä ja kerran keväällä saavat vanhemmat mennä tuntia katsomaan, ja on kyllä kiusallista katseltavaa kun äiti raahaa perässään tuollaista kiljuvaa ja vastaan haraavaa lasta. Meidän lapsen ryhmästä useimmat noista lapsista ovat kyllä jättäytyneeet muutaman kerran jälkeen pois, mutta ei se paljon auta kun uusia samanlaisia tulee tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskana nähnyt mitään tuollaista. Ja olen kuitenkin jo yli 20 vuoden ajan ollut harrasteohjaaja ryhmässä, jossa nuorimmat ovat nimenomaan 3-vuotiaita.
Keksitkö siis omiasi vai asutko jossain kovin omalaatuisessa paikassa.
Meidän poika käy futiksessa ( 5 v) eikä halua jäädä sinne vielä yksin. Vanhemmat voivat jäädä salin reunaan penkeille istumaan ja katsomaan. Ei tulisi mielenkään jättää poikaa sinne yksin, kun ei siihen vielä ole valmis ja jättää ongelma ohjaajan hoidettavaksi 15 muun lapsen ohjaamisen ohella.
Minusta se on normaalia, että ensimmäinen ja ehkä toinenkin kerta uudessa harrastuksessa jännittää. Mutta meidänkin tanssikoulussa eka kerta on ns.kokeilukerta joka on ilmainen. Jos lapsi käyttäytyy silloin jo aivan hysteerisesti, ja on suorastaan paniikissa siitä ajatuksesta että joutuu olemaan tunnin erossa äidistä, niin minä en jatkaisi harrastusta. Varsikin juuri 3v täyttäneet ovat vielä aika pieniä, ja jos ovat vielä kotihoidossa, niin tuollainen harrastus missä ollaan ilman äitiä, voi olla aika iso ja vaativa juttu. Ehkä sitä yksinoloa on hyvä harjoitella ensin muissa tilanteissa.
Minua myös säälittää ryhmän vetäjä kun joutuu sylittelemään ja halittelemaan näitä itkeviä lapsia ja saattelemaan käytävään, ei ehdi paneutumaan täysillä siihen itse opetukseen. Ja nämä keskeyttää aina tunnin ikävästi, just kun on päästy hyvään vireeseen ja tanssin hurmaan niin joku alkaa itkemään ja taas kävellään käytävälle.
ap
Asun Tampereella ja tanssikoulu toimii täällä. Jos olet 20v toiminut harrasteohjaajana etkä ole koskaan nähnyt äidin perään itkevää lasta niin sinun on pakko olla provo. Äidin perään itkeminen on todella yleistä pienten lasten harrastuksissa, eri asia sitten on, että jatketaanko sitä harrastusta "väkisin" jos lapsi ei useammankaan kerran jälkeen totu olemaan erossa äidistä.
Vai oletko itse juuri tällaisen lapsen äiti ja aloitus osui omaan nilkkaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 17:32"]
Asun Tampereella ja tanssikoulu toimii täällä. Jos olet 20v toiminut harrasteohjaajana etkä ole koskaan nähnyt äidin perään itkevää lasta niin sinun on pakko olla provo. Äidin perään itkeminen on todella yleistä pienten lasten harrastuksissa, eri asia sitten on, että jatketaanko sitä harrastusta "väkisin" jos lapsi ei useammankaan kerran jälkeen totu olemaan erossa äidistä.
Vai oletko itse juuri tällaisen lapsen äiti ja aloitus osui omaan nilkkaan?
ap
[/quote]
En ole provo. Ohjaan lapsia ilmaisutaideryhmässä (tällä hetkellä vapaaehtoistoimintana 3-5 -vuotiaita, mutta ennen eläkeikääni tein samaa myös ammattimaisesti useamman koulun/kerhon/opiston kautta) enkä ole koskaan nähnyt lasta, joka olisi jäänyt ryhmään itkemään äidin lähdettyä.
MIKSI sallit omaan ryhmääsi lapsia, jotka eivät ole sille kyllin kypsiä?
Jos luit aloituksen niin olen tavallinen harrastavan lapsen äiti joka ihmettelee joidenkin äitien toimintaa. En ole siis vetäjä enkä päätä siitä, kuka sinne jää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on paljon kokemusta pienten harrastuksista, koska kaikki kolme lastamme ovat aloittaneet innokkaina harrastuksen 3-vuotiaana. Ensi kertaa tutustuin tähän ongelmaan kuopuksen kanssa, kun hän aloitti jalkapallon ja näin, miten jotkut vanhemmat juoksivat lapsi kädessä kiinni roikkuen kaikki harjoitteet läpi. En ollut muskarissa enkä tanssissa nähnyt tällaista aiemmin.
Meillä jalkapallossa ohjeistettiin tosin, että vanhempien on oltava koko ajan paikalla, koska lapsille saattoi tulla pissahätää yms. eikä ison ryhmän luotsaamisen lisäksi aikaa riittänyt erityistarpeille. Tällainen vastaanhangotteleva lopetti kyllä vastutustuksen parin kerran jälkeen, mutta esim. oma poikani hämmentyi näistä ja on nyt itsekin muutaman kerran juossut roikkumaan minun luokseni vähän niin kuin asiaan kuuluvana. Se valitettavasti vähän tarttuu. Poikani lisäksi myös kaksi muuta jo pidempään harrastanutta ovat ruvenneet takertumaan vanhempiinsa aluksi. Tällaista en tosiaan ole nähnyt aiemmin. Ehkä ensimmäisellä kerralla on muiden lasteni kohdalla joku saattanut istua vanhemman sylissä, mutta kyllä on nopeasti tehty selväksi, että harrastuksessa ei voida olla vanhemmassa kiinni.
Minusta vika on siinä, että mennään sinne lapsen harrastukseen mukaan juoksemaan ja leikkimään. Kun lapselle osoitetaan selvästi, että harrastuksessa ei vanhempi osallistu eikä ruveta leikkimään, niin lapsi tajuaa jutun juonen ja sopeutuu. Jos lapsi ei sopeudu vaan itkee, niin hän ei ole valmis aloittamaan harrastusta.
Minusta 3-5-vuotiaat ovat vähän turhan nuoria yleensäkään siihen, että heidän harrasteryhmänsä olisi ilman vanhempaa, varsinkin niin, jos vanhemmat eivät edes saa olla paikalla. Harrastuksen vetäjän miettisin ikäryhmäjaon eri tavalla ja pienimmille ehkä toisenlaisen ryhmän.
Tottakai vanhempien kannattaa miettiä pärjääkö oma lapsi jo yksin harrastuksessa, mutta moni voi kuvitella, että kun tuollainen ryhmä on, on epänormaalia, jos 3-vuotias ei pärjää yksin harrastuksessa, joten väkisin yrittävät sopeuttaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma tyttäreni joutui lopettamaan telinevoimistelun alkuunsa kun ryhmässä, jonka piti olla 5-7 -vuotiaille oli näitä itkeviä taaperoita. Oikeasti 2-3 v vaippapöksyjä. Ryhmässä ei päästy tekemään kunnon harjoituksia kun taaperot vanhempineen häselsivät mukana.
Poikamme oli vastaavassa ryhmässä aiemmin ja ryhmä toimi tosi hyvin. Harmi että parkujat vanhempineen pilasivat tuon myöhemmän ryhmän.
Lapsia on hyvin erilaisia. Minulla tämän nuorempi tyttö tosiaan aloitti tanssiharrastuksen 3-vuotiaana, ekalla kerralla toki jännitti, mutta sen jälkeen on mennyt kuin kala vedessä eikä äitiä ole kaivattu. Vanhempi taas on 7-vuotias ja vieläkin on aikamoinen jännittäjä ja äidinhelmoissa pyörijä, joten ei olisi missään nimessä ollut nuorempana valmis tällaiseen harrastukseen. Kyllä moni 3-vuotias on valmis olemaan erossa vanhemmista koska palo harrastamaan on niin kova, mutta kaikki eivät. Yksilökohtaisia asioita. Minusta ryhmän ohjaaja saisi jämäkämmin sanoa, että nyt on niin, ettei Kaisa/Mikko ole vielä valmis olemaan tässä ryhmässä, suosittelen hänelle vanhempi-lapsi-ryhmää. En tiedä miksi näin ei toimita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut vietiin satujumppaan n. 3-vuotiaana. Muistan edelleen miten paljon minua pelotti ja ahdisti siellä vieraiden, uusien lapsien keskellä. Olin todella ujo lapsi. Muistaakseni huusin täyttä kurkkua. Onneksi äiti tajusi parin kerran jälkeen lopettaa mun viemisen sinne. Tämä siis 80-luvulla ja muistan vieläkin.
Terveisin Ikuiset traumat
Vanhemmathan harrastuksia haluavat, eivät välttämättä lapset. Vanhemmista on ok, että esikouluikäinen käy viisi kertaa/vko harrastuksissa. Suoraan sanottuna säälitti sekin lapsi joka tähän pakotettiin ja seliteltiin "xx haluaa itse tätä". Höpö höpö, lapsi oli väsynyt ja eikä olisi halunnut luisteluharrastukseensa niin usein mutta kun VANHEMMAT halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä noita on isommissakin. Oman lapsen judoryhmässä oli eskari-ikäinen, joka ei pystynyt olemaan yksin ja sitten lopulta ohjaaja suositteli, että vähän myöhemmin uudestaan, kun ei homma onnistunut. Meidän kunnassa ei siihen aikaan judoon alle 6-v otettukaan.
Onhan ohjaajalle aika iso kynnys estää jonkin lapsen pääsy harrastukseen, kun kyse on kuitenkin omasta elannosta. Minusta tuo on vanhemman vastuulla. Jos lapsi oikeasti itkee, niin kaksi kertaa on riittävä siihen, että tajutaan, että lapsi ei voi vielä harrastaa. Osahan saattaa ekalla kerralla jännittää ja muuten vähän hanata vastaan, mutta itku on mielestäni paniikin merkki enkä itkevää lasta veisi harrastukseen, en varmaan edes sitä toista kertaa.
Itse en ole törmännyt itkeviin lapsiin, mutta näihin 3 vee jotka jätetään yksin harrastukseen ja sitten kun tulee vessa hätä joudutaan me muut taka huonessa istuvat äidit pissittämään näitä vieraita lapsia :( Sitten on näitä äitejä jotka ovat lasten kanssa takahuoneessa, kun Nico Jessika ei halua mennä saliin ja siinä takahuoneessa tämä pikkuinen leikkii ja äiti yrittää houkutella lasta jumppaan tai kotiin.. LApsi ei noteeraa mitenkään ja muilla äideillä vaivaantunut olo...
Luin tämän aloituksen ja mietin, että kovin tutulta kuulostaa! Mulla on 3v lapsi tanssikoulussa juurikin täällä Tampereella ja kauhulla olen seurannut näitä lapsiaan pakottavia ihmisiä :(
Alue: Aihe vapaa
Samaa mieltä! Mutta kun ne vanhemmat haluaa sitä omaa aikaa, kun Nico-Janican kanssa joutuu muuten olemaan 24/7 ja onhan se jo iso lapsi, kun kolme täytti ja onhan siellä se ohjaaja - hoitakoon se sen meidän kiljuvan kakaran, kun sille siitä maksetaankin.