Tuntuu pahalta. Oliko ystävyys nyt tässä?

Hei! Olen siis nuori nainen. Minulla oli pitkään paras ystävä, jolle voin puhua kaiken, ja vielä enemmänkin. Hän kuitenkin alkoi seurustelemaan veljeni kanssa (osaksi silloin vielä toivoin sitä) pari vuotta sitten, ja jotenkin silloin jo välimme kylmenivät. Hänestä tuli välinpitämätön minua kohtaan, ja minä elin silloin vaikeaa aikaa, ja olin tietenkin hänen onnestaan kateellinen, ja hän tiesi sen. Alkoi jopa välillä ikäänkuin alistamaan asiasta. Jatkoin kuitenkin ystävyyttä. Sitten hän sai veljeni kanssa lapsen ja meni naimisiin. Sitten alkoi se kilpailu, mikä ei ollut kyllä minusta tarpeellista. Hän ja veljeni alkoivat kiusaamaan minua kun en kumppania löytänyt ja he ehtivät kaiken ensin. Se sattui ja sattuu vieläkin kun muistelee. Sitten löysinkin itselleni miehen, ja odotamme lasta. Nyt tämä entinen paras ystäväni haukkui minut. Hän sanoi, ettei minusta VOI tulla hyvää äitiä, koska minulla ei ole rahaa säästössä. Ja hän tietää mielestään lastenkasvatuksesta kaiken, kun hänen ensimmäinen lapsensa oli myös ensimmäinen jota hän oli koskaan hoitanut. Minä sentään olen hoitanut pikkusisaruksiani ja kummilapsiani heidän vauvaiässä, ja oppinut sitä kautta. Ja minusta lasta ei kasvateta rahalla vaan rakkaudella. Tästä naisesta tuli joku ihan toinen. Tuli ilkeä. Hän jaksaa minua haukkua ja arvostella. Hän laukoo kaikenlaisia ilkeitä asioita muka varoituksina. Hänestä ja veljestäni on muutenkin tullut minua kohtaan etäisiä. He jaksavat muistuttaa että he ehtivät kaiken ensin. He sanovat, että kun minä tulen vasta toisena, niin ketään ei enää kiinnosta. Tänään yritin ystävälleni jutella, niin hän veti herneet nenään jostain ihan turhasta ja aloitti mykkäkoulun. Veljeni ei edes ikinä vastaa minulle mitään. He haluavat vain haukkua, ja tottakai se sattuu. Mitä voin tehdä?