Lue keskustelun säännöt.
Puolustaako muiden ukot aina omia sukulaisiaan, lähinnä äitiään
27.08.2006 |
vaikka ne tekisivät tai sanoisivat ihan mitä vaan? Meillä suurimpia riidanaiheita on se, että mies ei näe omissa sukulaisissaan mitään vikaa ikinä vaikka tekisivät ihan mitä vaan. Siis kyse useimmiten siitä että miehen äiti ilkeilee minulle jotenkin ovelasti ja mies eri muka tajua. Tai vaikka sukulaiset sanoisivat kuinka ilkeästi tahansa minulle niin minä vain kuulemma kuvittelen kaikki! Ja olen hankala ihminen..
Onko muilla samanlaista???
Kommentit (15)
Välillä mä olen ihan kypsä miehen sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tänään mies tuli appivanhemmiltaan ja kertoi kuinka he olivat suurella vaivalla hankkineet hyväsydämisinä lapsellemme hienon lelun, joka oli kuulemma maksanut yli 70euroa. Mies kertoi tästä tohkeissaan.
Lelun paketissa oli hintalappu jossa luki 13.50e.
Huomautin hintalapusta miehelle, ja hän heti sanoi että he olivatkin varmaan puhuneet silloin jostain toisesta lelusta, vaikka tiedän heidän tyylinsä sanoa asiat.
He usein hiukan hakevat sellaista huomiota ja haluaisivat jotenkin tehdä selväksi kuinka paljon he tahtovat uhrautua lapsenlapsensa eteen (?) tai jotain, tuollaisilla materalistisilla asioilla, vaikka eivät häntä käy edes koskaan tapaamassa. Huoh. Dunno.
mies on se joka ottaa yhteen sukulaistensa kans ja mä koitan tasotella ja kattoo toiseltakin kannalta asioita.
Mies on ensimmäisenä myöntämässä et äitinsä on erikoisen vaikee tapaus (ja joissakin asioissa onkin, ei ole mun asiani sitä sanoo ääneen) ja jos mun anoppi olis yhtä helppo ku hänen anoppinsa niin olis huomattavasti helpompi olla...
oikeestaan sanoisin että hän pitää heitä lähes itsestäänselvinä. mutta niin pitää sitten minuakin!
En tietenkään joka asiasta ole samaa mieltä heidän kanssaan mutta tullaan oikein hyvin toimeen eikä tulis mieleenkään arvostella heidän valintojaan. Kai mulle on sattunut hyvä mies ja vielä sille hyvä suku.
Tai täällä kyllä näkee sellaisiakin aloituksia kun joku on vetänyt herneet nenään kun anoppi antaa lapselle aina pullaa tai karkkia tai on ostanut jotain mautonta tai tarpeetonta lahjaksi... Tai jos anoppi on sanonut jotain että sinulle sopisi paremmin se ja se, jne. jne. tai neuvonut lastenhoidossa, siis ollut äidillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en minäkään varta vasten riitele mieheni suvun kanssa, mutta mulla on valitettavasti anoppi, joka ei hyväksy mun perhettäni ja mun tapojani, ja siis kritisoi varsinkin yhdessä vaiheessa minua kovasti, ja silloin mies kyllä puolusti minua äidilleen (en itse sekaantunut juuri koko jupakkaan silloinkaan, vaan pidin etäisyyteni).
Louise10:
Juuri tänään mies tuli appivanhemmiltaan ja kertoi kuinka he olivat suurella vaivalla hankkineet hyväsydämisinä lapsellemme hienon lelun, joka oli kuulemma maksanut yli 70euroa. Mies kertoi tästä tohkeissaan.Lelun paketissa oli hintalappu jossa luki 13.50e.
Huomautin hintalapusta miehelle, ja hän heti sanoi että he olivatkin varmaan puhuneet silloin jostain toisesta lelusta, vaikka tiedän heidän tyylinsä sanoa asiat.
He usein hiukan hakevat sellaista huomiota ja haluaisivat jotenkin tehdä selväksi kuinka paljon he tahtovat uhrautua lapsenlapsensa eteen (?) tai jotain, tuollaisilla materalistisilla asioilla, vaikka eivät häntä käy edes koskaan tapaamassa. Huoh. Dunno.
Kirjoitit: mies tuli APPIVANHEMMILTAAN eli sinun vanhempien luolta? Eli sinun vanhempasi ovat ikäviä ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni ei puolustele vanhempiaan vaan on aina sanonut, että hän valitsee kumppaninsa ja , jos vanhempiaan ei miellytä niin tervemenoa. No, pitkään olemme olleet yhdessä ja tulemme toistemme vanhempien kanssa ihan suht hyvin toimeen eli ei valittamista.
Anoppi on nyt 60v ja hänen anoppinsa kuoli muutama vuosi sitten. Heillä oli tulehtuneet välit ja kertoo vieläkin usein kuinka paljon eripuraa heidän avioliittonsa juuri toi vaikea anoppi ja miehet omapäiset sukulaiset. Mies aina heillä puolusti omia sukulaisiaan eikä suostu vieläkään näkemään heissä mitään vikaa. En ymmärrä miksi anoppi ei ole appiukosta ottanut jo eroa aikapäivää sitten, sillä niin katkeralta hän asiasta vieläkin vaikuttaa. Eli ies joka ei vaimoaan puolusta on oikea lapamato!
Imetysilkeilyt ja se, että mollaa minua lapselleni (esim. annan vääränlaista ruokaa ja väärään aikaan, tai kiellän jotain minkä anoppi sallisi...) on vain korvieni välissä oleva ongelma, eihän anoppi niitä toki kirjaimellisesti tarkoita, leikillään heittää kommentteja tyyliin " ei me tuota äitiäs tarvita, muutat mummun luo asumaan!" Itse olen ratkaissut asian niin, että vältän olemista samassa tilassa lasteni+anopin kanssa, kun annan hänen touhuta omiaan niin vähenee tuo itsekorostuksen tarve minun kustannuksellani. Mielestäni meillä oli hyvät välit ennen lasten syntymää mutta nyt on ilmassa siis joku kumma kilpailutilanne, jossa anoppi yrittää todistaa, että mummu on lapsille kaikki kaikessa ja äiti ei mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli hyvät välit ennen esikoisen syntymistä, tai siis muodolliset, mutta ei missään nimessä vihamielisyyttä tai ilkeyttä ollut. Esikoisen syntymän jälkeen kaikki muuuttui: minä en osannut mitään, anoppi tiesi imetyksestä kaiken, vaikkei ollut omia lapsiaan imettänyt ollenkaan, lapseni huusi vain nälkäänsä, vaikka hänellä olikin nivustyrä, minun sukuni näköä lapsista oli turha hakea, koska olemme niin tavallisen näköisiä, mutta kaikki ikävät puolet on tietysti peritty minun suvustani. Kaikki, mitä lapsemme osaavat ja saavuttavat, on mieheni ja hänen sukunsa ansiota. Mieheni sitten vain sanoo minulle, että älä välitä vanhan ihmisen höpinöistä, anna mennä toisesta korvasta ulos. Ikinä hän ei puolustele minua, vaikka huomaisi äitinsä ilkeilyn minua kohtaan.
Meillä mies on katkaissut napanuoransa jo aikoja sitten. Näkee vanhempiensa virheet siinä missä muidenkin. Ja näkee myös sen, että minun ja anoppini huono suhde ei ole minusta johtuva, eikä todellakaan ikinä ole yrittänyt puolustella äitiään tai tämän sanomisia. On täysin mun " puolella" , siis jos puolia pitää ikinä valitakaan.
En voisi kuvitellakaan suhdetta miehen kanssa, jolle äiti on tärkeämpi kuin vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua taas katselee ruusunpunaisten lasien takaa, vielä 1-vuotishääpäivän jälkeen.
Äiti esim. soittaa joka päivä pojalleen ainakin kerran. Ärsyttävää.
Äiti on kyllä aika dominoiva ja osaa tehdä itsestään marttyyrin. Nykyisin hän ei kyllä enää kovin usein pirule mulle, koska tietää, että miehelleni minä olen kuitenkin viimekädessä tärkeämpi kuin äiti, eli kannattaa pitää välit suht. kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieskin myöntää sen, että hänen sukunsa ei käyttäydy hyvin, mutta silti pitäisi pomppia kun he käskevät. Minä olen lopettanut pomppimisen ja nyt on appivanhemmat ihmeissään. Vain lasten takia suostun olemaan heidän kanssaan tekemisissä. He ovat lapsille tärkeitä, enkä missään tapauksessa halua sen suhteen menevän poikki. Kunhan lapset kasvavat, niin sitten minun ei enää tarvitse nähdä appivanhempia kuin ehkä kerran vuodessa.
Jostain syystä mies ei saa vanhempiaan kuriin. Appi on jonkinlainen ' pehmeä diktaattori' ja hänelle mies ei uskalla laittaa vastaan. Anoppi kärsii siinä sivussa omia traumojaan. Käly miehensä kanssa on periaatteessa ok, kunhan kaikki vaan menisi niin kuin käly tahtoo. Turhan usein mies on laittanut siskonsa hyvinvoinnin minun ja lasten hyvinvoinnin edelle. Kun minä en suostu tähän niin olen vaikea ihminen...
Lopetan. Tulen turhan vihaiseksi.
Kokisin todella loukkavan, jos mieheni käyttäytyisi kuvaamallasi tavalla. Arvostelee sukulaisiani mutta ihan yhtä paljon omiaan, mukaan luettuna rakas äitinsä. On siis kriittinen mutta tasapuolisesti kaikkia kohtaan.