Jatkuuko lapsen karkkipäivä seuraavana päivänä?

Meillä ei stressata moisen kanssa, syödään karkkia jos sitä on ja ollaan syömättä jos ei ole. Ihme asioista ihmiset tekee itselleen ongelman.

meillä ylijääneet karkit säästetään seuraavaan karkkipäivään. Ja karkkipäivä tarkkoittaa, että syödään päivä tai iltaruoan jälkeen nameja. Jos on synttärit tai muut juhlat niin karkkipäivää ei sillä viikolla pidetä erikseen lainkaan. Karkkipäivä meillä sen takia, ettälapsi ei vain syö tavallista ruokaa lainkaan, jos karkkia voi popsia minä päivänä tahansa, eli karkit tuntuivat vaikuttavan elämiseen ihan liikaa.

Eivät saa syödä. Tosin ei niitä jääkään, koska syön ne itse illalla loppuun. Meillä ei ole kenelläkään omia karkkeja, vaan syömme kaikki samoja.

Meillä ei ole koskaan karkkipäivää, eikä meille osteta karkkia melkein ikinä. Herkkuina lapset saa jälkiruokaa. Jos joku tarjoaa karkkia, lapset saa toki ottaa ja syödä. Jos joskus karkkia ostetaan, siitä tarjotaan myös lapsille. Karkki syödään yleensä ruoan jälkeen. 

Ei mun mielestä karkki ole mikään suuri kamala, mutta en ole keksinyt, miksi sitä pitäisi mässyttää kovin usein. Herkutella välillä joo. Sama juttu sipsien yms kanssa, pitäisikö niitä syödä edes joka viikko? Ei minusta...

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 08:53"]

Karkkipäivä opettaa lasta syömishäiriön tielle. On epänormaalia että yhtenä päivänä saa syödä karkkia ja herkkuja aamusta iltaan mutta muina päivinä herkuttelu on ehdottomasti kielletty. Sopivasti silloin tällöin on parempi. Hammaslääkäritkin kavahtavat karkkipäivää.

[/quote]

Eihän se karkkipäivä tätä tarkoita. Karkkipäivä on se ainut päivä viikosta jolloin karkkia ostetaan, ja silloinkin kohtuudella. Ei todellakaan mässytetä aamusta iltaan, vaan lapset saavat karkkinsa esim ruuan jälkeen. EIkä sitä karkkia ole paljon. Viimeksi saivat yhden paketin Pez-karkkeja ja yhden tikkarin.

MInusta tämä opettaa siihen että karkkia syödään harvakseltaan ja silloinkin kohtuudella.

En usko karkkipäivään. Meillä on aina ollut herkkukaappi, josta on otettu namia silloin tällöin. Äiti useammin kuin lapset. Kaikilla lapsilla on hyvät hampaat eikä kukaan lapsista ole ylipainoinen. Nyt lapset jo aikuisia, joten varmaankin huonot vaikutukset näkyisivät jo. 

Jos lapsella on karkkipäivä, pitäisin kuitenkin siitä kiinni. Osta vähemmän karkkia, jotta kaikki menee kerralla. Koko idea vesittyy, jos lapsi jemmaa karkkeja pitkin viikkoa syötäväksi. 

Karkkeja on alunperin liikaa jos niitä jää syömättä.

Olen antanut syödä myls seuraavana päivänä. Nuorempien kanssa karkkipäivästä on luovuttu. Eivät juurikaan kaipaan karkkeja, mutta jos niitä ostetaan, niitä syödään vain pari kappaletta ruuan yhteydessä.

Meilläkään ei ole koskaan ollut karkkipäivää. Saavat ottaa yhden karkin jälkkiriksi ruoan jälkeen, eli karkkeja viikossa 7kpl.

Yksi ateria päivässä kuulostaa vähältä.

Meillä aika samaan tapaan kuin kakkosellakin. Hyvin on toiminut kolmen alakouluikäisen lapsen kanssa. Meidänkin lapsilla ei ole ikinä ollut reikiä hampaissa ja ovat sen verran laihoja, ettei päällä pysy housut ilman säätämistä tai vyötä. ;)

Karkkipäivän mässytys ei muuten tuhoa hampaita. Pahempaa on jatkuva pikkunapostelu, laittoi suuhunsa sitten omenaa, yhden karkin, lasillisen maitoa tai leipää.

Mutta tämänhän kaikki jo tietävätkin.

Karkkipäivä opettaa lasta syömishäiriön tielle. On epänormaalia että yhtenä päivänä saa syödä karkkia ja herkkuja aamusta iltaan mutta muina päivinä herkuttelu on ehdottomasti kielletty. Sopivasti silloin tällöin on parempi. Hammaslääkäritkin kavahtavat karkkipäivää.

Meillä vietetään karkkipäivää, mutta se ei todellakaan tarkoita herkkuja aamusta iltaan, vaan sinä päivänä lapset saavat pienen annoksen karkkeja, joka syödään yleensä välipalalla. Joskus näistäkin jää syömättä. Silloin syövät ne seuraavana karkkipäivänä.

Meillä karkipäivänä ostetaan. Pieni annos karkkia, esim. Suklaapatukka tai aski. Idioottimaista ostaa säkillä.

Meillä ostetaan herkkuja kerran viikossa, lapset osaavat itse säännöstellä, kuinka paljon kerrallaan syövät. Yksi syö kaiken kerralla ja on viikon tyytyväinen. Kaksi muuta säännöstelevät niin, että riittää useammalle päivälle, ehkäpä koko viikoksi. Karkkia syövät aterian päälle vähän kuin jälkkäriksi, siinähän se menee samalla happohyökkäyksellä. Päälle sitten purkkaa tai pastilli.

Vanhin lapsista 13v ja reikiä nolla.

Enemmän olen huolissani näistä lapsista, jotka joka päivä käyvät koulumatkalla ostamassa kaupasta limua, mehua tai energiajuomaa ja huuhtovat sillä hampaitaan pitkin päivää. Erityisesti puoli kymmenen korvilla kauppa on heitä täynnä. Kerran näin kun pari alakoululaista tenavaa ostivat yli 20 puolen litran tölkkiä energiajuomaa, pihalla odotti viisi jonnea lisää. Siinä suorittivat ristillisen tasajaon ja onnesta soikeena lipittivät euroshoppereitaan.

Meiläpä hammaslääkäri oli päinvastaista mieltä. Ongelmia lasten hampaissa on siksi, että

- karkkipäiväperinne on unohtunut

- lapset roikkuvat jääkaapin kahvassa, ts. ei ole säännöllisiä ruoka-aikoja, vaan vähän väliä haetaan jotakin pientä

- juovat limuja, energiajuomia ja vissyjä (happamuus)

- xylitolipastillin kuvitellaan korvaavan hampaiden mekaanisen puhdistamisen. Hampaista eivät katoa bakteerit kuin harjaamalla.

Minun kapasiteettini ei riitä karkin kanssa säätämiseen. Meillä ainakin on lapsilla niin paljon kaverisynttäreitä/kyläilyjä/muita juhlia, että jos viikossa olisi yksi erityinen herkkupäivä, se itse asiassa saattaisi jopa lisätä syödyn sokerin määrää, ei suinkaan vähentäisi sitä.  Lisäksi se tekisi yhdestä tikkarista tai suklaapatukasta lasten silmissä paljon suuremman asian kuin mitä se ravitsemuksellisesti on, ja vääristäisi lasten suhtautumista karkkiin. 

Olen kyllä sitä mieltä, siis periaatteessa, että on hyvä että lapsella on herkkupäivä. Meillä vaan ei toimisi.

Se on kristillinen tasajako, ei ristillinen

Meillä oli aluksi karkkipäivä, noin kolmisen vuotta, ja koimme sen huonoksi sillä lapset eivät innostuneet siitä että herkkua saa vain kerran viikossa ja rajoitetun määrän ja paljon he saivat raivokohtauksia kaupassa kun mentiin karkkihyllyjen ohi. Mutta joo, jos heiltä tuolloin jäi vähänkään karkkia, niin ne laitettiin seuraavaa karkkipäivää varten jemmaan. Vanhin lapsi stressasi tuota karkkipäivää (ja lihoi jotenkin stressin takia ym) jotenkin että hänen personaallisuutensa muuttui tyystin minkä vuoksi päätettiin lopettaa koko juttu ja päätettiin pitää "kaappi" jossa joskus oli karkkia, josta sai välillä ottaa kun halusi (ei tarvinnut lupia kysellä) paljon parempi ratkaisu, vanhin lapsi ei enään stressannut ja painokin putosi takaisin normaalipainoon :) eivät kyllä syö todellakaan paljon karkkia/herkkuja vaan tosi vähän, joskus ottavat pari karkkia vaikka joka toinen päivä ym. Kun se ei ole "kielletty" niin ei tee niin mieli kuten teki karkkipäivän aikana.