Lue keskustelun säännöt.
3-vuotiaalle harrastus tarhan lisäksi?
02.06.2013 |
Meidän syksyllä kolme täyttävä poika aloittaa päiväkodin ja mä menen töihin. Tähän asti on ollut kotihoidossa, ja ollaan käyty muskarissa, tanssissa ja jumpassa. Poika tykkää tosi paljon tanssimisesta ja musiikista, ja mietinkin että mahtaakohan tarhan aloittava jaksaa vielä jonkun harrastuksenkin....
Itse on olen sitä mieltä että tarhassa olis kyllä tarpeeksi aktiviteettia elämään, ja olen ns. hitaan lapsuuden kannattaja, mutta en tiedä miten paljon tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa on musisointia; soittamista ja laulamista. Lisäksi nimenomaan tanssi, ei niinkään jumppa, on pojalle tosi mieluista.
Onko teillä kellään 3-vuotias vielä jossain mukana tarhan lisäksi? Onko jaksanut, vai tuntuuko että tarhan ulkopuolinen elämä pitäs rauhottaa?
Meillä on ehkä mahdollista että poika olis päiväkodissa vaan neljä päivää viikossa ja nekin olis n.5-7 -tuntisia.
Kiitos.
Kommentit (5)
Moi!
Meillä lapset aloittelevat juuri päiväkotia. Itse olen ajatellut, että nuorempi, joka täyttää elokuussa kolme, voi jatkaa muskaria syksyllä, mutta ei muuta vielä. Vanhempi lapsi, joka täyttää viisi, haluaa myös jatkaa muskaria ja aloittaa haitarinsoiton. Päädyttiin, että saa näin tehdä, koska se on omasta halustaan. Mutta jätetään sitten jompi kumpi harrastus pois, jos lapsi tuntuu väsyneeltä tai stressaantuneelta.
Meilläkään lapset eivät ole pitkää päivää vaan n. 6,5 tuntia hoidossa. Minusta harrastukselle ehdoton edellytys on, että lapsi ehtii levätä ja palautua kotona rauhassa ennen harrastuksia.
Meidän päiväkodissa on lähes joka päivä laulamista ja laululeikkejä. Lisäksi satuliikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan lapsesta. Meillä ei kukaan olisi jaksanut noin pienenä arkipäivän harrastusta. jos harrastus on vapaapäivänä, niin sitten eri asia. Meillä on ollut lyhyet hoitpäivät 7 h.
Kiitos vastauksista. Joo, totta kai riippuu lapsesta ja siitä miten sopeutuu päiväkotiin. Taidan tehdä niin, että harjoitellaan syyskausi vain sitä tarhassa käymistä ja katsotaan sitten talvella josko jaksetaan jotain muutakin. Ap.
No tosta on vaikea sanoa, riippuu varmaan paljon lapsesta.
Meillä kun lapsi aloitti kolmevuotiaana päivähoidon harrastukset jäivät vaikka yleensä hoitopäiviä hänellä on ollut vain kolme viikossa. Toisaalta lapsellani ei ollut mitään erityistä intohimoa mihinkään harrastukseen vaikka monenlaista esim muskaria oltiin harrastettu ja oli pääsääntöisesti ihan viihtynyt. Me on oltu tyytyväisiä sekä perhepäivähoitoon (yksityinen) että päiväkotiin (kunnallinen) jossa lapsi on ehtinyt nyt vuoden aikan olla mutta ei niissä kyllä ihan hirveästi musisointia tai jumppaa ole ollut, tanssista nyt puhumattakaan. Itse kyllä ajattelenkin, että on hyvä olla lähinnä vapaata leikkiä, vähän retkiä ja pientä askartelua. Nyt keväällä kun hoitokuviot tulleet jo aika tutuksi on kyllä käyty lyhyt jakso värikylpyä ja se ainakin meni hyvin ja lapsi tykkäsi vaikka käytöksestä huomasikin, että oli väsynyt hoitopäivän jälkeen.
Meillä on poika jäämässä nyt nelivuotiaana kotihoitoon takasin kun on saamassa pienemmän sisaruksen. Nyt mietityttää ihan uudella tavalla, että paljonko harrasteita olisi hyvä saada. Kerhoon hän menee 2krt viikko n.21/2h ja tämän lisäksi ei ole vielä mitään ja pitäisi alkaa jotain varauksia tehdä.
Vaihtoehtoina on et käydään koko porukka perhekahvilassa/satutunneilla, muskarin voisi myös yrittää hänelle löytää samoin kuin jonkun iltaharrastuksen esim. askartelukerhon tai sanataidetta. Mietityttää olisiko parempi yrittää löytää vaikka useampi perhekahvila että lapsi saisi leikkiseuraa ja parhaimmillaan löytäisi jonkun kaverin vai mieluummin noita harrastuksia, joissa puuhataan jonkun tietyn asian äärellä. Myös seurakunnan kerhopaikkaa voisi hakea mutta en ainakaan nyt syksyksi aio sitä tehdä.
Jos vain suinkin jaksan niin me joka tapauksessa ulkoillaan, käydään näyttelyissä, nukketeatterissa jne mutta mietin miten saada viikot kivoiksi ettei olisi liian vähän tai paljon ohjelmaa. Vinkkejä tässäkin tilanteessa otetaan vastaan. Lapsi jää mielellään kotiin mutta tiedostaa itsekin, että erityisesti hyvää kaveriaan tulee ikävä. Surullista on että tämä kaveriero tulee meistä riippumattomista syistä jo toisen kerran koska lapsi joutunut kerran jo vaihtamaan hoitopaikkaa.