Lue keskustelun säännöt.
Downin syndrooma-aikuisen erikoisasema suhteessa muihin ihmisiin
28.08.2013 |
Olin jossain vaiheessa kovin tuohtunut täällä esimerkiksi siitä, kun "Downin syndroomaiset saavat hoitaa vauvaa mutta minä en." Mutta nyt tällä hetkellä tuo mainitsemani Down joita todellakin oli vain YKSI ja joka sanoi olleensa hoitamassa vauvaa pari vuotta sitten, on minun kanssa samalla luokalla ja siellä hän väittää koko luokan kuullen nyt jotakin aivan muuta kuin mitä hän minulle sanoi pari vuotta sitten. Hän sanoo nyt, että on vain yhden kerran vaihtanut siskon lapsen vaipan ja siskon lapsi oli silloin kolmevuotias. Mutta oli kuulemma mennyt vaippa väärinpäin ja se oli eka kerta kun vaihtoi. Hän sanoi tarkoittaneensa vauvan "hoitamisella" sitä, että sylissä on pitänyt ja leikkinyt vauvan tai isomman lapsen kanssa. Minä itse tulkitsin asian väärin ja sain semmoisen käsityksen että hän olisi yksin hoitanut esim päivän ajan jotakin vastasyntynyttä.
Tätä en ymmärrä: kun menin tämän väärinkäsitykseen perustuvan luuloni sanomaan eräälle sosionomiopiskelijalle, niin hän oli suorastaan äkäinen minulle ja sanoi että tottakai DOWN voi hoitaa vauvaa yksin.
Mutta jos olen jollekin sanonut saman asian enkä ole maininnut tuntemani kehitysvammaisen henkilön diagnoosia, olen vain sanonut yksinkertaisesti että kehitysvammainen jätettiin yksin niin isoon vastuuseen. Niin minulle on sanottu, että hyvä kun kannat huolta noin tärkeästä asiasta ja että on ne ihmiset vastuuttomia kun jättävät vammaisen yksin hoitamaan. Mutta kun mainitsee sanan Down niin suhtautuminen on sitä, että MINULLE ollaan äkäisiä kun minä muka tuomitsen Downeja.
Yleensäkin kun sanon jotakin vastaavanlaista kehitysvammaisista, tavallisista ihmisistä tai mistä tahansa muusta poikkeavista, niin kanssani ollaan samaa mieltä ja kyetään keskustelemaan sovussa. Mutta kun mainitsen diagnoosin Down niin sitten ollaan heti äkäisiä ja haukkumassa minut pystyyn. Mutta jos samat sanat sanoisin kehitysvammaisesta tai jos mainitsisin vaikka että "lievästi kehitysvammainen jonka kehitysvamma johtuu siitä kun syntyi keskosena" niin en minä saa samaa ryöpytystä osakseni.
Olen huomannut, että jos puhun vaikka tavallisistakin ihmisistä joilla ei ole mitään sairautta niin niistäkin ollaan suunnilleen samaa mieltä kanssani eikä suhtautuminen ole mitenkään erikoista vaikka sanoisin heistä pahastikin.
Mikä on syynä tuohon Down-ihmisten erikoisasemaan?
Minua on myös moitittu Downien tuomitsemisesta ja panettelusta, vaikka minä itsekin olen sen puolesta puhunut, että downit voivat työskennellä kykyjensä mukaan normaaleilla työpaikoilla ja että joku Down voi jopa perustaa perheen tai muuten pärjätä tavallisessa asunnossakin itsenäisesti. Minulla on jopa ystävinä ja kavereina Downeja. En oikein tajua mikä on pointtina heidän asettamisessa jotenkin erikoisasemaan verrattuna muihin. Enkä sitäkään ymmärrä kun kaikki sanoo että Downit on iloisia.
Mitä minä olen Downeja kohdannut, niin he ovat ihan tavallisia ihmisiä. Minua kohtaan he eivät ole olleet sen iloisempia kuin muutkaan vaan ihan ovat käyttäytyneet samoin kuin muutkin ympärillä olevat ihmiset ainakin suurimmaksi osaksi on näin ollut. En ole huomannut heissä muuta normaalista poikkeavaa kuin kasvojenpiirteet vain.
Onko minussa ehkä tästä Aspergerin syndroomasta johtuen joku puute jonka vuoksi en näe näitä ihmisiä samoin kuin miten muut näkee? Kun tuntuu että kun ihmiset puhuu näitten erityislaatuisuudesta, niin siinä mennään sille ulottuvuudelle jonka ulkopuolella olen ihan totaalisesti.
Olen huomannut myös, että kyllä downit siinä mielessä poikkeaa tavallisesta että he eivät ainakaan minua ole alkaneet tahallaan kiusaamaan ja he hyväksyvät minutkin mukaan porukkaan ihan tuosta vain ja he hakeutuvat minun seuraani todennäköisemmin kuin tavikset. Mutta olen toisaalta huomannut, että samanlaisella tavalla käyttäytyviä ihmisiä on n.s tavistenkin joukossa. On olemassa ihan normaalejakin ihmisiä mitkä käyttäytyy noin.
Mikä se on "se erityinen juttu" noissa Downeissa kun minä en ole siitä päässyt jyvälle siitäkään huolimatta vaikka olen useita Downeja lapsuudestani saakka tuntenut ja oon aatellu että ne on ihan tavallisia ihmisiä siinä kuin kuka tahansa paitsi että kasvojenpiirteet on poikkeavat ja oppiminen hitaampaa jossakin asioissa.
Onko Down niin suurenmoinen että neutraali tai realistinen asenne vaikkei se olisi kielteinenkään, on jotenkin sopimaton asenne heitä kohtaan?
Sellaisenkin tapauksen tiedän että tunsin kerran ihmisen joka ei ollut koskaan tavannut ainuttakaan downia, niin hän kunnioitti minua ja suhtautui ystävällisesti, mutta kun hän tapasi downin niin ei enää luottanut minuun. näin kävi, vaikken kauheesti puhunutkaan hälle downeista.
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 14:20"]
Mä vähän luulen, että tuo down-asia ei ole sellainen mihin sun kannattaisi kauheasti keskittyä. Eihän se sinuun vaikuta, miten muut ihmiset suhtautuvat downeihin. Anna siis muiden olla downeista mitä mieltä ovat ja keskity sä omaan elämääsi.
[/quote]
Saman henkilön kirjoituksia aiemminkin lukeneena allekirjoitan tämän täysin. Ap on jäänyt jotenkin kiinni lähes pakkomielteisesti noihin down vs. asperger-ajatuksiin, joiden pyörittely ei mitenkään ole hyödyllistä hänelle. Parempi olisi keskittyä muihin asioihin, siihen oman elämän elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako tämä yksi tapaus tehdä näitä samanlaisia aloituksia aina vain? Eikö täällä ole moderaattoreita ollenkaan?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 14:20"]
Mä vähän luulen, että tuo down-asia ei ole sellainen mihin sun kannattaisi kauheasti keskittyä. Eihän se sinuun vaikuta, miten muut ihmiset suhtautuvat downeihin. Anna siis muiden olla downeista mitä mieltä ovat ja keskity sä omaan elämääsi.
[/quote]
En minä keskitykään, mutta minua kiinnostaa tietää, mikä on se pointti tai juoni tuossa asiassa. Kun muitakin ihmisiä kuin downeja on niin monenlaisia.
Tuntuu myös että en oikein uskalla puhua kenellekään downeista ilman että joku suuttuu mulle tulisesti.
sanonko jotakin väärin ja onko tämä tunnepitoinen ja herkkä aihe?
Olen päättänyt, että ehkä parempi niin, että jatkossa en ota kantaa diagnooseihin, sanon vain yleisesti että kehitysvammainen. Silloin ei tule mitään vihanpurkauksia minuun liittyen muilta ihmisiltä.
Eijö olekin viisasta tehdä näin, että en käytä diagnoosien nimiä, käytän vaan pelkästään sanaa kehitysvammainen? näin olen itse arvellut tekeväni. kun mistään muusta ihmisestä ei herää noin vahvoja tunteita kuin downeista, ei edes lapset tai kehitysvammaiset noin yleensä niitä vahvoja tunteita herätä.
minusta ihminen on aina ihminen eikä down ole sen parempi eikä myöskään huonompi kuin kuka tahansa meistä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 14:29"]
Voi luoja, taas tää alkaa.
[/quote]
Kysyn tätä asiaa niin kauan kunnes saan tyhjentävän vastauksen tähän että miksi joku tietty ryhmä ihmisiä on asetettu jalustalle suhteessa KAIKKIIN muihin tämän maailman ihmisryhmiin? Jos Downeihinkin suhtauduttaisiin kuten muihinkin kehitysvammaisiin eikä mitenkään eri tavoin niin en minä tästä jankkaisi. Enhän minä jankkaa siitäkään että miksi rehelliseen ihmiseen luotetaan mutta rikolliseen ei, koska ymmärrän sen pointin että rikollinen tekee rikoksia ja tavis ei ja siksi rikollinen ei ole luotettava.
Onko Downin syndroomaisen henkilön erityisasema jotenkin sellainen että sen voi ymmärtää vain sosiaalisilta taidoiltaan normaali ja sellainen jolla on sosiaalisesti kaikki on, eli ei mitään häikkää vuorovaikutuksessa? Minä luulen että jos minulla olisi kaikki sosiaaliset taidot ok niin voisin ehkä jotenkin hoksata tuon downien etityislaatuisuuden pointin. se pointti tulee ilmeisesti ilmi vain normaalissa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa jos siihen kykenee täysipainoisesti. ymmärsinkö oikein että näin on asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuutos tekstin kirjoittanut vastaa:
En todellakaan ymmärrä mistä puhut. Minulla on kokemusta kummastakin. Minulla on aikuinen sisko joka on Down ja minulla on poika joka on Assi. Eli kokemusta löytyy kummastakin. Mutta ei minulla ole mitään tarvetta alkaa erittelemään kummankaan erityispiirteitä.
Sinulle toivotan hyvää jatkoa ja toivottavasti pääset tästä pakkomielteestäsi eroon.
Ymmärränkö nyt oikein: Ihmisen asema yhteisössä riippuu hänen sosiaalisesta käytöksestään. Joka käyttäytyy erityisen sopivasti ja jopa erityisen miellyttävästi ja noudattaa, edistää ja ylläpitää hyvää sosiaalista vuorovaikutusta ja sen sääntöjä ja on erityisen ihmisläheinen, saa käytöksensä myötä luontaisesti etuja ja oikeuksia muilta ihmisiltä. Down saa niitä etuja sosiaalisesti sopeutuvan ja sosiaalisia normeja ylläpitävän ja ihmisten välisten suhteita tasapainottavan käytöksensä vuoksi. Ja kun tähän yhdistyy näkyvä vamma jonka vuoksi ihmiset säälivät häntä, se aiheuttaa sen, että häntä myöskin erityisesti suojellaan ja puolustetaan ja koetaan jotenkin röyhkeövänä ja halventavana se, että näihin suhtaudutaan "kuin muihinkin" eikä aleta palvoa suunnilleen Jumalasta seuraavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, ettei ole tullut permabannia niiden kahden sekoiluketjun jälkeen. Jos esimerkiksi koulunsa koneilta kirjoittaa, niin tietylle IP-rangille reippaasti vaan bannit ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vide mitä murheita sulla. Olet ilmeisesti itsekin sairas. eihän tuota vuodatusta edes jaksanut lukea. Minä en tunne yhtään keharia ja harva muukaan. Yleensä elävät lyhyen elämänsä jossain laitoksissa ja siksi harva heitä tapaa ja siten ei ole tarvetta pohtia heidän erikoisuuttaan. Koko erikoislapsi ja -aikuinen termit ovat kuvaavia, puhuttaisiin suoraan kehareista.
Edellisellä kirjoittajalle voisin mainita, että suuri osa erityislapsista ei ole kehareita. Ja kehari on minulle todella ruma sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 14:29"]
Voi luoja, taas tää alkaa.
[/quote]
Kysyn tätä asiaa niin kauan kunnes saan tyhjentävän vastauksen tähän että miksi joku tietty ryhmä ihmisiä on asetettu jalustalle suhteessa KAIKKIIN muihin tämän maailman ihmisryhmiin? Jos Downeihinkin suhtauduttaisiin kuten muihinkin kehitysvammaisiin eikä mitenkään eri tavoin niin en minä tästä jankkaisi. Enhän minä jankkaa siitäkään että miksi rehelliseen ihmiseen luotetaan mutta rikolliseen ei, koska ymmärrän sen pointin että rikollinen tekee rikoksia ja tavis ei ja siksi rikollinen ei ole luotettava.
[/quote]
Downeja ei yleisesti pidetä jalustalla. Luulen, että olet tulkinnut noita kuvaamiasi ihmisten kommentteja hieman väärin. Ja jos joku pitää downeja jotenkin parempina kuin muita, niin se ei ole oikein. Monien mielestä downit ovat keskimäärin iloisempia kuin muut, mutta ei se välttämättä pidä paikkaansa. Tietenkin useimmat kohtelevat downeja eri tavoin (esim. kärsivällisemmin, auttavaisemmin) kuin ei-downeja, koska downien kognitiivset kyvyt ovat yleensä heikommat. Tämä on tietysti ihan oikein.
Eli et oikein voi saada kysymykseesi vastausta, koska downeja ei yleisesti pidetä parempina kuin muita. Luulen, että kyse on siitä, että sinulle on tullut jotain väärinkäsityksiä noiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olet puhunut downeista. Ehkä olisi tosiaan parasta, että yrittäisin jättää koko asian sikseen ja et enää puhuisi downeista muille, jos aina tulee väärinkäsityksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ymmärrän, että on voinut tulla väärinkäsityksiä. Nuo joittenka kanssa niitä tuli, olivat henkilöitä joittenka kanssa kaikesta muusta pystyin puhumaan normaalisti ja yhteisymmärrykseen pääsin hyvin heidän kanssa mutta tuo Down asia sitten aiheutti ongelmia. Minulla on yksioikoinen äänensävy jonka vuoksi kuulostan tunnekylmältä vaikken sitä ole, jotenkin vaan äänensävy ei yhdy tunteisiin mukaan ja tämä kuuluu aspergeriin ja siksi moni kokee tuskallisena puhua kanssani tunnepitoisista asioista.
Se on totta että downeillä on luultavasti sitten heikommat kognitiiviset taidot kuin muilla henkilöillä ja siksi heitä suojellaan enemmän. jopa enemmän kuin muita kehitysvammaisia.
on meidänkin luokalla downi mut ei häntäkään opet pidä mitenkään erikoisasemassa sen enempää kuin muitakaan. en ole tavannut oikeastaan muitakaan ketkä pitäisivät. ainoastaan jotkut nuoret naiset joilla on voimakkaat tunteet on olleet tuota mieltä. ja niissä naisissa se oli erikoista etten kyennyt tunnetasolla heidän kanssa minkäänlaiseen kontaktiin enkä kyennyt mitenkään tunnistamaan heidän tunteita enkä reagoimaan niihin. jotenkin tunsin että tunteet kytkeytyi pois päältä heidän kanssa. kaikesta pystyi puhumaan heidän kanssa mutta ei mistään tunnepitoisesta. neutraaleissa tai lähinnä vain itseeni liittyvissä aiheissa päästiin yhteisymmärrykseen lähes poikkeuksetta mutta jos jonkun muun henkilön asiaan otin kantaa niin Downia puolustivat kun olin "liian kylmä" puheissani downia kohtaan.
jos puhun downeista kaverieni tai vanhempieni kanssa niin eivät he reagoi tuolla tavalla siihen vaan yksimielisiä ollaan.
Mitäs jos ap antaisit tämän downin syndrooma -aiheen olla?
No, näytin koko tuon jutun millä tämän viestiketjun aloitin, eräälle Down-tytön äidille joka vastasi minulle näin:"Itse kannatan tasa-arvoa terveiden, sairaiden ja vammaisten kohdalla. Ei toista ylemmäs tai toista alemmas."
Mä vähän luulen, että tuo down-asia ei ole sellainen mihin sun kannattaisi kauheasti keskittyä. Eihän se sinuun vaikuta, miten muut ihmiset suhtautuvat downeihin. Anna siis muiden olla downeista mitä mieltä ovat ja keskity sä omaan elämääsi.