Huonot tavat ja ilkeät ihmiset

No, enpä tiedä, osataan sitä muuallakin. Minua sanoi joku tuntematon mies tänään lihavaksi, tuosta noin vain. BMI on jotain 24 tai ehkä 23. Mutta siitä viis, vaikka se olisi ollut 50.

(Miesten) moukkamainen käytös ja aivan uskomattoman itsekeskeinen ja esineellistävä ajattelutapa on joka kerta kuin joku vetäisi turpaan. Menee sanattomaksi, nuo tilanteet tulevat aina niin puskista, etenkin kun peruslähtökohta on, että ihmisille ollaan ystävällisiä...

Ja mies itse oli (oikeasti) lihava - ja noin kaksi kertaa ikäiseni...

Enkä tiedä, mikä hänellä mahtoi olla vialla. Aina kun kohtaan jotain tällaista, tuntuu, että kohtaan jonkun toiselta planeetalta. Jonkun sellaisen, jonka ÄO on ehkä puolet omastani.

Netissä on vähän eri asia olla töykeä, koska kaikki tietävät, että kukaan ei oikein oikeasti voi tietää, millainen toinen on. Henkilökohtaisuuksiin on silloin oikeasti vaikea mennä, vaikka ne sattumalta osuisivatkin oikeaan. Eri asia tietysti on, jos ilkeillään jostain oikeasti tunnistettavasta ihmisestä, nimettömänä. Siinä netti on äärimmäisen raaka.

P.S. Se, että joku tuntematon mies tulee sanomaan lihavaksi, saa vihaamaan kaikkia miehiä ja se herättää vastustuksen laihdutusajatuksia kohtaan, sillä en halua olla kusipäille mieliksi.

P.P.S. Työpaikan kahvihuoneitakin on niin monenlaisia. Jotkin niistä ovat kauheita seläntakana haukkumisen ja juoruamisen paikkoja.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 21:29"]

Onko kyse pahasta olosta, heikosta itsetunnosta vai mistä kummasta?

[/quote]

Tästä juuri. Tyytymättömyydestä itseen ja omaan elämään, riippumatta siitä, syydetäänkö niitä ilkeyksiä livenä vai netissä.

Täällä on monenlaista vastaajaa, ja välillä metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, eli kirjoittaja saa sellaista palautetta kun on kirjoittaessaan tiennyt saavansakin. Tottakai välillä tulee täysin asiattomia vastauksia, mutta ne voi unohtaa heti. Ei minua ainakaan edes kiinnosta sellaisten vastaajien ajatusmaailma, enkä niiden miettimiseen uhraisi montaa sekuntia. Ja kyllä niissä kahvihuoneissa puhutaan rumasti, ei se rumien puhuminen tänne palstalle jää.

Tyytymättömyys, kateus, paha olo sisällä. 

Siitä ne tulee, sillä en keksi miksi elämäänsä tyytyväinen ihminen olisi toisille suoraan ja tahallaan ilkeä. Toisaalta tuntuu, että suomalainen on sisimmässään ilkeä ja pahansuopainen, kateellinen ja kaikkea muuta kuin nöyrä, vaikka sitä nöyryyttä täällä niin arvostetaan. 

Minä olen kärkäs, suorapuheinenkin, mutta osaan myös olla hiljaa ja tiedän, mitä on empatia. En ilkeile keskustelupalstoilla vaikka joskus mieli tekisi sanoa suorat sanat vaikka lapsensa hylänneelle narkkari-äidille. Parempi ehkä kuitenkin miettiä asiaa sen lapsen kannalta ja toivoa, että äidin elämä järjestyy.