Mitä jos ei koskaan pääse työhaastatteluun?

Tätä samaa mietin minä, pari vuotta valmistunut työtön nuori. Hakemuksia lähetetty, pelkkää ei:tä tulee sähköpostiin joskus kuukausienkin viiveellä tai kirjeitse. Mitä kauemmaksi ensimmäinen haastattelukerta siirtyy, sitä enemmän jännitän mokaavani :(

Samaa mietin minä. Valmistuin viime vuoden toukokuussa. Sen jälkeen olen hoitanut lapsia. Mitään muuta työtä en ole saanut. Mihinkään haastatteluun en ole päässyt.

Valmistuin viime joulukuussa, sitä ennen jo pitkä työkokemus. Tähän asti saldona tasan yksi haastattelu.

Sama homma. En tiedä. Helsingissä minäkin riudun...

Samoin. Ihmiset vielä lohdutteli, että kyllä niitä hakemuksia kannattaa lähettää, kun pääsee työhaastatteluihin sitten. On hyvää harjoittelua. Hakemukset on nykyään niin usein kaavakkeita, joissa ei luovuutta tarvitse ja haastatteluihin ei pääse. No toivo elää mutta aika maahan lyöty olo on. 

No voivoi, eikö töissä ole kivaa... Ihan kuule saat käydä siellä töitäs tekemässä, ja sitten maksat laskus sillä palkallas. Niinkuin me muutkin tehdään. Jestas sentään. "Yhyy, mitä muita mahdollisuuksia tässä on, nyyhnyyh." Minun työni on aivan hirvittävää paskaa, en tule koskaan saamaan toista työpaikkaa, ja palkkani on huimasti pienempi kuin sinun. Mieti sitä kun timanttejas kiillotat.

Valitettavasti suurin osa ihmisistä joutuu vaan tyytymään siihen mitä saa. Sitä joutuu vaan opettelemaan suodattamaan pois sellaiset kommentit, joissa puhutaan kutsumuksesta ja omasta alasta, ja pyrkimään sitäkin tiukemmin tekemään vapaa-ajalla vain ja ainoastaan hyvältä tuntuvia asioita.

Sama juttu. Hakemuksia lähettelen, enkä pääse edes haastatteluun. :/

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 19:24"]

Minulla on nyt vakituinen työ, jossa riudun. En jaksa tätä työyhteisöä, enkä tätä työtä. Kerran kuukaudessa joku lopettaa burnoutin takia. Esimies ei vaihdu, mutta alaiset vaihtuvat tiuhaan.

Olen hakenut 1v2kk muita töitä. En voi vaihtaa mihin tahansa, enkä voi mennä pienempipalkkaiseen työhön. Nyt netto on 2200 euroa, en siis puhu mistään superpalkoista.

En ole päässyt kertaakaan edes haastatteluihin. Uuden työn pitäisi löytyä Helsingistä ja täällä taitaa jokaista työtä hakea puoli Suomea.

Jos en koskaan pääse tästä työstä pois, mitä vaihtoehtoja minulla on? Ei ole varaa lähteä opiskelemaan, ei ole varaa ottaa mitä tahansa muuta työtä. Asuntolaina on maksettava ja lapset ruokittava.

[/quote]

Onko teillä ollut mitään työtyytyväisyyskyselyä? Johtuuko kaikki vain esimiehestä, jos alaiset vain vaihtuu, mutta hän pysyy?

Mulla on käynyt niin, että kun epätoivo on ollut pahimmillaan ja tulee pelkkää eioota, sitten onkin onnistanut, haastattelu ja työkin on usein löytynyt. Ei teissä mitään vikaa ole, hakijoita on vain paljon ja joskus esivalinnassa joudutaan tekemään arvontaa. Erottumista korostetaan nykyään paljon; itse olen erottunut lyhyillä, yksinkertaisilla ja ytimekkäillä  hakemuksilla, missä painotan rivien välissä sitä mitä työnantaja hyötyy minusta työntekijänä. 

Nykyisen paikkani sain tämäntyyppisellä avoimella hakemuksella, voin paljastaa kun enää en kilpaile paikoista ja suunnitelma b on jo valmiina, jos menetän työni. otsikko "Etsitkö tekniikkaa ymmärtävää toimistotyöntekijää? Lopeta etsiminen, sillä tässä minä olen". (muutin asiasisällön, kun en halua tulla tunnistetuksi). Hakemuksessani korostin lähes pelkästään sitä mitä osaan, mitä olen aiemmin tehnyt ja missä olen hyvä. En kirjoittanut mitään olen luotettava tunnollinen ja ahkera- skeidaa, sillä sen tyyppisiä hakemuksia on tusina kymmenestä. 90 % aloittaa hakemuksensa "olen 25-vuotias merkonomi". Jaa, mitä sitten? Työnantaja lukee hakemuksia joissa on tuo lause alussa toinen toisensa perään ja siirtää ne "ehkä" pinoon. Mutta siellä jatkossa  löytyykin useita paljon parempia, ja ehkä-pino jää huomioimatta. 

Hei ap, jos sulla on 2200 euroa netto, niin on se oikeesti aika hyvä palkka. Mulla on 1800 netto ja mietin, että voisin ehkä satasen pari tinkiä, jos löytyisi kivempi työpaikka. Onko sulla isot menot, voisitko jostain tinkiä, jos työ tekee sut onnettomaksi?

Mulla netto rapiat 1700 ja siitä 500 menee vuokraan, kun pidetään kahta asuntoa; miehen kanssa työt eri paikkakunnilla. 400-500 kuussa mene junalippuihin. Eli kannattavampaa olisi olla kotona työmarkkinatuella, mutta en halua. Tai nyt saisin varmaan ansiosidonnaista, näin pitkän matkan takia ja kovien kustannusten takia ei taitaisi tulla ansiosidonnaistakaan. Tosin jotain verovähennyksiä tuosta saa, mutta en tiedä paljonko se lopullisessa verotuksessa tekee. Laskin vero.fi:n laskurilla, että vajaan parin kuukauden kulut tulisi verotuksessa takaisin.

Minä olen tässä tilanteessa, koska valinnan varana oli työttömänä asuinpaikkakunnalla tai lähteä pois. Ei ollut enää "varaa" olla työttömänä, CV:ssä on aukkoja liikaa. Elän säästeliäästi ja yllättäen saan tuosta summasta jopa säästöön vähäsen. Ekana vuonnahan tämä asunto piti kalustaakin, tuli tutuksi juosta tarjousten perässä. Hakijoita on paljon ja meitä epätoivoisia hakijota on tosiaan ympäri Suomen...

Siis ei taitaisi tulla karenssia piti kirjoittamani..kyllä, tämä matkustelu väsyttää ja välillä olen sekä kustannussyistä että lepäämisen takia viikonlopun työpaikkakunnalla.