Jos vanhempasi suhtautuivat löperösti alkoholinkäyttöösi nuorena,

Join kuin sieni teininä. Väheni juominen huomattavasti kun sain ajokortin. Autolla pärrääminen oli paljon mukavampaa touhua :)

Nyt 25 vuotiaana ei kyllä pahemmin tule juotua. Joskus harvoin yhden iltakaljan ja vielä harvemmin käyn missään "viihteellä".

Kylläpä uskon siis, että suhtautumiseni alkoholiin on ihan terve. :)

Minun vanhempani eivät suhtautuneet erityisen löperösti, mutta eivät nyt varsinaisesti paheksuneetkaan. Nykyään juon lasillisen tai pari muutaman kerran vuodessa juhlissa, jos talon puolesta tarjotaan. Itse en osta alkoholia oikeastaan koskaan, mielestäni se on rahan haaskausta.

Miehen äiti sen sijaan raahasi kotiin työpaikaltaan (laivalta) lavakaupalla viinaa ja opetti teinipoikansa tekemään kiljua, ettei alkoholista tarvitse maksaa niin paljon :( Mies juo nykyisellään jokusen saunakaljan viikossa, muutaman kerran vuodessa käy baarissa kavereiden kanssa ottamassa vähän enemmän. Ei ole onneksi tullut enemmän tai vähemmän alkoholisoituneeseen äitiinsä...

Mä olin kans teininä ja lukiossa älytön bilehile, kerran viikossa ja lukiossa 3krt juhlimassa. Nyt olen maisteri alani vakituisessa työssä, kahden äiti ja baarissa en käy enkä muutenkaan kittaa. Ehdin jo bileet bailata ni ei kiinnosta se skene ollenkaan. Lapset on mun piristeitä!

Juon säännöllisesti sellaista yhtä siideriä, olutta tai viinilasillista, yhtenä tai kahtena iltana viikossa. Kännejä otan äärimmäisen harvoin. Olen ollut aina myös pitempiä aikoja ottamatta yhtään mitään, en "tipattomalla", vaan ei vain ole tehnyt mieli.

Vanhempani eivät itse käytä juuri alkoholia.

Ihan normi suhtautuminen. Otan silloin tällöin saunakaljan tms. Änkyräkännejä en viitsi ottaa, koska niistä ei ole mitään iloa kenellekään.

Meni överiksi

sitten tuli totaalikieltäytyminen

nyt juodaan parit saunaoluet kerran / pari kuukaudessa ja perskännit ehkä kerran kahteen vuoteen.
Vanhempani eivät koskaan olleet kyllä humalassa nähteni.

Ei ne suhtautuneet siihen oikeastaan mitenkään. Meillä ei kotona juurikaan juotu, ehkä kerran pari koko mun lapsuuden aikana. Lähisuvussa oli muutama alko-ongelmainen. Ne oli rasittavia ja niitä katsellessa ei kyllä tullut mitään "himoa" alkoholiin. Ei vanhemmat meitä kytänneet eikä alkoholin käyttöä valvottu eikä siitä saarnattu. Lähinnä ne omalla esimerkillään näytti että ilmankin pärjää. Eipä ole sitten itsekään tullut juuri alkoholia käytettyä. Miksi käyttää kun ei sitä tarvi eikä kaipaa.

Join teininä ja parikymppisenä lähes joka viikonloppu. Sitten se väheni kertaan tai kahteen vuodessa kun aikuistuin. Nyt en juo alkoholia enää ollenkaan, kiintiö tuli kait täyteen.

Meillä sai kotona juoda viiniä ruoan kanssa rippikoulun käynnistä lähtien. Ja kodin ulkopuolellakin sain juoda jos halusin, tosin vanhemmat ei juomia ostaneet. Nykyisin, lähes nelikymppisenä, juon lasin viiniä ruoan kanssa joskus, humalajuomista en harrasta ollenkaan.

Kotona ei juotu pisaraakaan, enkä minäkään ennen kuin parikymppisenä. Nykyisin on kyllä jokaviikonloppuista toimintaa. Ei kuitenkaan kännimeininkiä.

Suhtautuivat hyvin tiukasti. En silti usko että se on syy siihen että olen nykyään alkoholisti. Tällä on enemmän tekemistä oman todellisuuspakoiluni kanssa kuin alkoholin sinänsä.

Minä sain kersana tehdä mitä halusin. Ekan kerran olin päissäni 12-vuotiaana. 14-vuotiaana tiesin jo rajani, 16-vuotiaana hain viinakaupasta rutiinilla juomia koko luokalle :o) Jotenkin siitä vain meni viehätys ja juominen alkoi vähetä. Abivuonna join varmaan yhteensä muutaman kaljan, saunan jälkeen. 20-vuotiaana lopetin kokonaan, totesin juomisen olevan ajan ja rahan haaskuuta. Alaikäisyyteen liittyvä jännitys oli poissa ja koin olevani aikuinen muutenkin, ei siihen tarvittu enää ulkoisia merkkejä. En ole kaivannut sen jälkeen.

M-47