Mitä ajattelette lapselle huutavasta vanhemmasta?

Ymmärrän kyllä 15 ajatuksia oikein hyvin ja olen samaa mieltä, että huutaminen ei ole mitenkään välttämätöntä. On vaan tosi vaikeaa luoda sellainen suhde lapseen, että lapsi kunnioittaisi vanhempaa niin paljon, että tilanne ei koskaan mene huutamiseksi. Miehelläni on tällainen suhde poikaamme, hän ei huuda ikinä ja poika tottelee ja kunnioittaa isäänsä täysin. Miehen kulman kurtistus tehoaa poikaan paremmin kuin minun huutoni.



Ihmiset on erilaisia. Minä pyrin olemaan huutamatta lapsille, mutta en pidä sitä kovin vakavana jos joskus karjaisen (n. kuukauden-parin välein). Lapsemme kasvavat kuitenkin perusturvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, kestävät varmasti senkin jos silloin tällöin huudetaan.

Jos huuto on kovaäänistä komentamista (ei, lopeta, ei saa, varo, seis), niin en mitään. Jos on haukkumista jne niin sitä kyllä pidän haitallisena.

Kirosanoja yms. ja sen jälkeen tuntuu tosi ikävältä.. Aikuinen.. joopajoo..

Minullaniin lupsakka ote elämään, että joudun lasten ilkeillessä näytellä suuttumusta ja huutaa. Tärkeintä on se mitä sanoja ulos suustaan päästää ;)

Eli asiaan liittyvää ja ei henkilökohtaisuuksia.

että vaikka huudankin, niin ei todellakaan henkilökohtaisuuksia, ts. en nimittele tyhmäksi tms, enkä myöskään kiroile. Parempi olis tietenkin olla kokonaan huutamatta, ei se ainakaan vekaran käytökseen tunnu vaikuttavan (ainakaan positiivisesti).

Tätä olen miettinyt.

Mutta koitan olla ensin skarppi ja huutaa ihan viimesessä tilanteessa.



Naapurit pitää mua ihan vauhkona. Mutta mausta nyt on naurettavaa sihistä kiukusta. Olen äänekäs ja se siitä. Joskus kiroilen. Olen ihminen.



Mutta osaan ottaa lepposastikin: kutittaa kun lapsi heittäytyy lattialle, harhauttaa kun joku juttu harmittaa. Mutta osaan kyllä karjastakin.



NYT LOPETTAKAA, HILJAA, IRTI, EI SAA KIUSATA, ANNA LELU TAKASIN, ALAS SOHVALTA! Karjasen jos on aiheellista. Väsyneenä huudan nopeemmin. Mutta sitten pitää ottaa itteensä niskasta kiinni jos huutaa turhasta. Pitää ottaa irtiottoja kotoa ja laittaa lapsi mummolaan hoitoon, pitää halata miestä ja jutella murheista. Ja tärkeintä: pitää sanoa lapselle että äiti on nyt väsynyt. Lapsikin on nääs ihminen. Lasta harmittaa kun huudetaan turhasta, en minäkään tykkää että mulle syyttä suotta huudetaan. Puhuminen on parempi. Jos huutaminen alkaa vaivaamaan jo omaa itseään niin on parempi miettiä miten muuten tilanteesta selvittäisiin: meillä ainakin tunnin päästä on ihan eri meno jos nousee koneelta ja menee lasten kanssa makaan olkkariin lattialle!

Jari Sinkkonen (lasten psykiatri) lausui Lepsämän koulun vanhempainillassa näin; " Lapsi ei opi vuorovaikutussuhteita, jos vanhemmat käyttäytyvät epänormaalisti eli pyrkivät peittämään omia tunteitaan lapsen raivotessa. Siinä on kiekaisun paikka, jota voi tarvittaessa pyytää anteeksi jälkeenpäin. Eräs psykiatri on sanonut näinkin rumasti, että jokainen lapsi kaivaa verta nenästään ja sitä hänen pitää myös saada."

en tajuu mitä selität.

Vanhemmilta opitaan käyttäytymismallit ja tavat ratkaista elämän vaikeitakin asioita. Jos vanhempi on aina viilipytty vaikka rapaa roiskuu niskaan niin lapsi ei opi normaalia tunneälyä.

Minä olen lupsakka,kutan sanoin,mutta haluan lapsieni tietävän mistä NORMAALI ihminen hermostuu ;)



Kirjoitti 5

usein tulee huudettua (lapsi 2v) kun ei mikään tehoa.

Se sitten viimein tehoaa kun karjaisee täysiä että " nyt hiljaa" . Sitä ennen ei kitinä ja vinkuna lopu.

Jos joku tietää mikä olisi ko. tilanteessa (kun lapsi vinkuu ja kitisee aivan turhasta) oikea tapa laukaista tilanne, niin olisin kyllä tiedosta kiitollinen!??

Karjuntaa ennen on yritetty sanoa nätisti.. maanitella ja yritetty suunnata huomio toisaalle. Rauhoittelu ja " järjen" puhuminen aivan turhaa. kunnon karjaisu, niin tilanne laukeaa siihen..

Mikä siis neuvoksi, kun haluaisi toimia " oikein" ?

Ja toiselle huutaminen on sitä?

Minkä helvetin takia jollekin pitäisi huutaa?

Ei mun ole koskaan tarvinut huutaa lapsille. Ei puolisolle. Ei alaisille eikä esimiehille.

En huuda myöskään saadessani huonoa palvelua tjsp.

Sanon Aivan Varmasti asiasta ja tiukastikin mutta huutaminen...

Ei.



Hölmöä.

pitää alkaa pää punaisena huutamaan lapselle?

hoh hoijaa... parempi ihminen on tullut tänne jeesustelemaan keskellä yötä. Ole ystävällinen ja kerro siis meille muille huonommilla eväillä varustetuille miten hoidat kiukuttelutilanteet ilman huutamista?

Kyllä minullakin on ihan eri työminä ja kotiminä.. Lasten kanssa olen 24h, ja kyllä välillä palaa käämit totaalisesti, pyydän anteeksi, ja tiedän sen kuuluvan normaaliin elämään perheessä, joten jos koskaan ei huuda.. Hmm..

kyllä mulla ainakin huuto pääsee kun isoveli alkaa pamautella päällään 1-vuotiasta kumoon. Ja kaikki se kiusa ja kränä mitä lasten välillä on. Silloin mulla kyllä pääsee aina huuto ja mielestäni oikeutetusti.



Lapsetkin on erilaisia ja tottelee eri tavalla. Kai se tuottaa erilaisia vanhempiakin?

niin se ei ole pelkkää kitinää. On uhmaa, on tappelua, on riehumista.. Kaikki ei aina ole neuvoteltavissa tai rauhallisessa puheessa, kun on reagoitava tässä ja nyt! Näin se vaan on..

huutamattakin.



Lapsi ymmärtää asian vakavuuden ilmeestä, äänen painosta, sanavalinnoista. Yleensäkin asian esittämistavasta.



Jämäkkyys ja säännönmukaisuus auttaa. Samasta asiasta aina sama reaktio vanhemman taholta. Meillä lähtee ipanat jäähylle melko pienestäkin, jos ei " puhuminen" riitä. Kenenkään etu ei ole, että isä tai äiti polttaa päreensä. Peli pitää siis viheltää poikki jo paljon ennen sitä.

Ja olen edelleen sitä mieltä, ettei lapsille tarvitse huutaa.

Aivan varmasti meidänkin ipanat tietää, koska olen niille vihainen.



Sitä voi myös auttaa sillä, että sanoo olevansa vihainen. Ei sitä tarvitse fyysisillä toimenpiteillä (äänen korottaminen tai turpaan vetäminen) korostaa.

Herää jo! Et taida ymmärtää, että nämäkin ovat tempperamentti kysymyksiä? Sinä vain toimit oikein..