Mitä ajattelette lapselle huutavasta vanhemmasta?
Ite huudan joskus kovaakin, ja mua harmittaa se, koska ajattelen, että se satuttaa lasta sieluun, antaa vääriä käyttäytymismalleja ja romuttaa hänen kunnioitustaan mua kohtaan vanhempana. Mutta kun pinna ei aina kestä, niin tulee huudetuksi. Oonko ainoa..?
Kommentit (30)
vittuilöuko parempi, kun äänen korottaminen " Aikuisille voi sanoa ilkeästi
huutamattakin."
Käytätkö samaa lapsiin?
Kaikki lapset ei ole samanlaisia. Meillä ei jäähylle mennä, kun ei uskota. Pakko ärjyä ja karjua.
Siinä luki " aikuisille" . Omat lapseni eivät ole vielä sellaisia.
Ja siinä aikuismaailmassa- kyllä. Mielestäni " vittuilu" on huomattavasti parempi ratkaisumalli kuin huutaminen. Tosin epäilen, että käsitykseni " vittuilusta" saattaa poiketa sinun käsityksestäsi.
Sama rautalangasta. Siinä sitä oli.
Ja lapset taasen eivät ole tyhmiä tai vailla tunneälyä. He ymmärtävät ihan varmasti koska joku on vihainen ja tosissaan ilman huutamistakin.
15, 21 ja joku muu numero
Miten niin ei mennä?
Voihan ne sinne viedä. Vaikka kädestä pitäen saattaa. Tai kantaa.
Kantamisenkin voi tehdä niin monella tavalla. Ketään ei tarvitse satuttaa tai pelotella karjumalla.
Lapset on niin pirun fiksuja, että kyllä ne puhetta ymmärtää. Ensin pitää saada se tilanne pysäytettyä (vaikka jäähyllä) ja sitten voi selittää lapselle, mikä meni pieleen.
Näin meillä eletään useamman ipanan kanssa. " Jeesustellen" .
Ehdota seuraavaksi holdingia :)
HYmy sinulle ja hyvää jatkoa
toivoo kahden rasavillin äitee
Ei meidänkään pojat (3) sieltä rauhallisemmasta päästä ole.
Jos kuitenkin päästäisin tilanteen aina etenemään niin pitkälle, että menettäisin malttini ja joutuisin niille huutamaan niin en usko, että se olisi juurikaan nykytilannetta parempi ratkaisumalli.
Homma on helppoa juuri siihen asti kun itsellä pinna kestää. Siksi sitä riehumista jne. ei saa päästää eskaloitumaan sille tasolle.
Kynttilä on helppo sammuttaa puhaltamalla mutta jos tuli leviää verhojen kautta välikattoon ei se huutaminenkaan enää auta.
No eipä se hyvältä tunnu :( ja suorastaan ketuttaa! Mut tietkö kun lapsi (3v) huutaa joskus yhteen soittoon tunnin yli 100 desibelin voimakkuudella, niin kyllä se ottaa hermon päälle ja niin sitä huomaa yhtäkkiä huutavansa kilpaa lapsen kanssa! Ja kerpele kun sitten taas ottaa päähän =/ Joo, mun pitäis olla se aikuinen ja esimerkki ja vaikka mitä, mutta kun ei ihan oikeasti jaksa sitä lapsen kiukutteluhuutoa kuunnella!!
Mutta kukapa meistä olisi täydellinen? Ei varmasti yksikään. Ne vanhemmat jotka ei huuda lapsilleen, tekevät varmasti jotain muuta väärää lapsiaan kohtaan. Täydellisiä vanhempia EI ole olemassakaan.
Täydellisiä ei ole. Faktahan se on. Mutta se ei riitä selitykseksi. Homma on pirullisen vaikeaa. Yrittää pitää. Juttelemalla, lukemalla ja muita vanhempia seuraamalla voi oppia uutta.
Ainoa, mistä olen satavarma on se, että jos päästää itsensä hermostumaan niin kenelläkään ei ole enää kivaa. Siispä yritän hoitaa asiat järjestykseen ennen kuin itsellä katkeaa verisuoni päässä.
-Jesus
Pyydän anteeksi ja halitaan. Eipä tuo lapsi näytä pelkäävän ainakaan vielä. Yritän kyllä hillitä itseni, joskus onnistuu, joskus ei.
Vai onko teillä kotona niin helvetillinen mekkala, ettei siellä normaalit desibelit enää riitä? Auttaako tuo huutaminen teidän lapsiin - toimiiko se?