Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset, joilla heti uusi kumppani edellisen jälkeen
13.08.2013 |
Olen ihmetellyt naisia, joilla on uusi mies melkein heti edellisen suhteen päätyttyä. Ottaen huomioon, kuinka harvassa on fiksut ja kunnolliset miehet (omien kriteerieni mukaan), tulee mieleen että kelpaako joillekin sitten mies kuin mies, koska todennäköisyys sille että muutamassa viikossa löytyisi aina kaikinpuolin asiallinen mies, lienee aika vähäinen. Silloin kun itse sinkkuna eri paikoissa liikkui, harvassa olivat kiinnostavat miehet, kaikenlaista kaljasieppoa ja kunnianhimotonta työnvieroksujaa kyllä löytyi. Onko joillakuilla vaan jokin "pakko olla mies" ja siksi ensimmäinen kiinnostunut kelpaa?
Kommentit (30)
Kyse ei ole siitä että joku "kelpaa", vaan siitä että tuolla tavalla oma silvottu itsetunto saa laastaria. Eli hyvin usein kyseessä on laastarisuhde. Ei sen ole tarkoituskaan olla loppuelämän kestävä, sen on tarkoitus tehdä hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä löysin aviomieheni viikko edellisen avomiehen kanssa erilleen muuttamisen jälkeen. Mutta ei, en ole niitä joilla on pakko olla aina joku, olen ollut pisimmillään suhteiden välillä 7 vuottakin sinkkuna. Mutta kun nyt kerran sattui kävelemään vastaan (tai oikeastaan samalle työpaikalle) elämän mies johon rakastuin heti, niin ei sitä hissuttelemaan jääty ja tuhlattu mahdollisuutta sen takia että kun muka pitäisi väkisin olla yksin edellisen suhteen jälkeen (en usko sellaiseen). Heti alusta asti synkkasi tavalla jota en ollut ikinä ennen kokentu ja puolen vuoden päästä tapaamisesta mentiin naimisiin.
Monilla nyt vaan sattuu olemaan se uusi, parempi jo valmiiksi katsottuna ennenkuin aiemmasta pääsee eroon, ett silleen :D
No itselläni uusi mies sai aikaan edellisen suhteen päättämisen. Voin siis myöntää, etten välttämättä kaikkia kohtaan ihan oikein toiminut, mutta näin vaan kävi. Ja kyse oli siis omien tunteiden heräämisestä jonkinlaisesta vuosin horroksesta. Silloiseen mieheen ei enää ollut mitään tunnesidettä, mutta lapsi piti saman katon alla. Etsimällä en uutta etsinyt, vaan se vaan käveli vastaan.
Aikaa tästä on nyt monen monta vuotta, enkä päivääkään ole "vaihtamistani" katunut. Ja rakastamisen tunteet ovat edelleen vahvat ja molemminpuoleiset. Eli päädyin onnettomasta, rakkaudettomasta suhteesta onnelliseen ja rakkauden täyteiseen suhteeseen. Joten kyse ei ollut pakosta vaikka ns. otinkin ensimmäisen miehen joka vastaan käveli :)
En lukenut kuin aloituksen. Omalla kohdallani kävi niin, että kun entinen avomies jätti minut, niin jotenkin se sisäinen tunne (paloksikin sitä voi sanoa) oli ihan valtava! Oli tavallaan näytettävä ITSELLE, että tästä mennään eteenpäin. Eihän se tavallaan järkevää ollut, mutta onko siinä tilassa kukaan ihan järkiperustein liikkeellä, kun elämä menee mullin mallin...
Ehkä kuukausi siitä kun ex jätti, niin olin jo nykyisen (meillä nyt 10 vuotta eloa takana, 2 lasta ja aviossa) kanssa alkutaipaleella. Olimme nuoruudesta tuttuja, tunsimme siis toisemme.
Mitä tahansa lurjusta en tosiaan ottaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no mä löysin vanhan suhteen aikana uuden kumppanin kun tajusin kuinka toista voi kohdella ihan eri tavalla... eli jos sitä vaihtaa katos parempaan :)
Mä löysin eron jälkeen viikossa uuden. Ja ei, mulla ei ole pakko aina olla jotakuta. Olen ollut sinkkunakin vuosi kausia, ensimmäisen kerran seurustelinkin vasta kahdenkympin puolella.
Minut jätti mies, joten pienenä piristyksenä itselleni laitoin profiilin nettideitteihin. No sieltäpä sattui vahingossa löytymään heti unelmieni mies. Ja nyt ollaan oltu jo vuosikausia naimisissa eli laastari se ei ollut. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastuin toiseen mieheen ollessani vielä suhteessa. Olemme nyt olleen 2 vuotta yhdessä. Joskus tälläistä vaan tapahtuu, ja elämä heittelee. Olemme exäni kanssa erittäin hyvissä väleissä ja hänelläkin on uusi.
No kolmisen viikkoa siinä meni asumuseron voimaan tultua. En häntä etsimällä etsinyt, mutta tosiaan, miks olis pitänyt odottamalla odottaa joku "säädyllinen" aika, kun tilanne kuitenkin oli se että kipinät sinkosivat ja polvet muuttuivat pehmeiksi... Takana 3 yhteistä vuotta ja samat kipinät sinkoilee edelleen ja vieläkin joskus polvet pettää siitä katseesta, hellyydestä, rakkaudesta, halusta... Ja ihan tavallinen mies on kyseessä, luotettava ja kunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin ensimmäisestä avomiehestä eroamisen jälkeen muutaman vuoden yksin satunnaisia deittailuja lukuunottamatta, parisuhdetta ei tuona aikana ollut ainuttakaan. Sitten seurustelin vuoden ajan ja ja homma ei toiminut. Siinä vaiheessa eron jälkeen ajattelin että tarvitsen piristystä, ja aloin tapailla erästä miestä odottamatta sen kummempia. Tarkoitus oli lähinnä vain pitää hauskaa avoimin mielin. No, siinä kävi kuitenkin niin että suhde muuttui vakavaksi ja nykyisin ollaan aviopari.
Ei noille asioille ole mitään sääntöä. Tunnen kyllä sellaisia joilla on aina oltava joku, että parempi kukavaan kuin ihan yksin, mutta ei se uuteen suhteeseen nopeasti hyppääminen aina tarkoita sitä.
Kuitenkin mielestäni on hyvä olla sellaisiakin vaiheita aikuiselämän aikana että asuu yksin ja itsenäisesti, oppii olemaan itsensä kanssa ennen kuin voi olla sitten toimivassa parisuhteessa. Mutta olisi typerää vältellä uutta parisuhdetta tietoisesti, jos sattuukin tapaamaan juuri oikean miehen melko pian edellisen suhteen päätyttyä.
Kyllä minulle on ainakin kaverit sanoneet että mistä sä noin hyvän miehen löysit, ei kukaan ole vinoillut että otit sitten ensimmäisen jolle kelpasit.
No, mulla se on mennyt niin, että siihen toiseen on jollain tasolla tutustuttu jo edeltävän suhteen loppuaikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis lukee kateellisena, jo 10v yksin...
Aloittaja tarkoittanee niitä, jotka mies jättää tai suhde päättyy muuten kuin naisen aloitteesta ja sitten naisella on parin viikon päästä uusi mies. Näitä minäkn ihmettelen, koska jos nyt lähtisin "baanalle" etsimään miestä, en todellakaan löytäisi mistään baarista, laivalta ja mistä nämä paikat nyt onkaan mistä pikaisesti uuden miehen löytäneet on ukkonsa lähes poikkeuksetta bonganneet, seuraa. Toisaalta en olekaan sitä tyyppiä, joka kikattelee ja viskelee pöljänoloisesti tukkaansa kun joku random mies tulee kehumaan kauniiksi eikä muuta sitten tarvitakaan.
Mitä itse tiedän esim. työkuvioista näitä eron jälkeen heti uuden miehen ottaneita naisia, on sanottava että ei ne miehet useimmilla mitään varsinaisia saaliita ole olleet, monet kovin viinaanmenevän oloisia, epäsiistiltä vaikuttavia ja työtkään ei mitenkään hohdokkaita. Monesti tulee mieleen, että nainen ei osaa olla yksin tai kuvittelee, että ihmiset pitää sinkkua luuserina (niinkuin joku kaljaa alituiseen kotiin kantava ja joka viikonloppu notkupolvisena kotiin lähipubista rämpivä mies olisi jokin meriitti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin näyttää käyvän kerta toisensa jälkeen tuuri. Tiedän yhden joka on aina lennosta vaihtanut uuteen, monivuotiseen mieheen. Siis jokainen suhde on aina kestänyt pitkään, ja miehet vaikuttaneet siis olleen kunnollisia ja vakavissaan.
Minä itse taas lykkään joka kerta käteni paskaan, ts. mulle löytyy vain näitä kesäkukkasia, joiden loisto kestää hetken ja huomaan kohta tulleeni huijatuksi taas.
En mä nyt tiedä, onko se "tuuria" jos on monia suhteita vaikka ne sitten kestäisivätkin monta vuotta (mikä on monta vuotta? 20 vuoden suhde ja 1 mies on paljon parempi kuin 5 vuoden suhteet 4 miehen kanssa).
Hauskimpia on naiset, jotka järjestää itsensä uuden miehen kanssa eksän näkösälle ja uusi mies juurikin joku kaljasieppo työnvieroksuja joka ajaa ruosteisella autonrämällä. Varmaan tekeekin eksään vaikutuksen jos eksä on perusfiksu asiansa hyvin hoitava ihminen :D
Ihmisissä ja heille sopivien kumppaneiden määrässä on suuria eroja. Osa on vain sen verran "keskivertoja", että he sopivan hetken kohdatessa tulevat hyvin toimeen/voivat olla onnellisia parisuhteessa hyvinkin monen eri ihmisen kanssa. Loppujen lopuksihan parisuhteen kestävyys on mitä suurimmassa määrin päätös, kuinka paljon on valmis juuri kyseiseen henkilöön panostamaan vai katseleeko koko ajan parempaa. Myös vaatimukset parisuhteen laadun suhteen vaihtelevat, onko se "sielujen sympatia" tärkeämpää kuin hyvin arjesta selviytyminen ja toisen kunnioittaminen.
Vähän sama asia kuin huumorintajujen kohtaaminen: on olemassa ihmisiä, joiden huumorintaju solahtaa siihen kaikista yleisimpään kategoriaan, jolloin maailma on pullollaan vastaavia hauskoja tyyppejä. Jos taas sattuu omaamaan astetta haastavamman huumorintajun, samalla aallonpituusalueella olevia on vaikeampi löytää. Eikä kyse ole siitä, että toinen olisi vaativampi tai toinen tyytyisi paljon vähempään, yksinkertaisesti vain potentiaalisten hyvin sopivien vaihtoehtojen määrästä.
Jaa-a, minun 14 vuoden "tuurini" oli ehkä enemmänkin tyhmyyttä olla huonossa suhteessa, vaikka itselleni ja ympäristölle selitinkin että kun kerran naimisiin mentiin niin siinä pysytään myötä- ja vastoinkäymiset. No viimenisinä vuosina ei niitä myötäkäymisiä ollut... Turhan monta vuotta tuhlasin niitten hakemiseen ja etsimiseen.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 13:16"]
En mä nyt tiedä, onko se "tuuria" jos on monia suhteita vaikka ne sitten kestäisivätkin monta vuotta (mikä on monta vuotta? 20 vuoden suhde ja 1 mies on paljon parempi kuin 5 vuoden suhteet 4 miehen kanssa).
[/quote]No nykyään se 5 vuotta suhteen kestolle on aika normaalia, aika usea pariskunta siinä vaiheessa jo haluaa vaihtelua, ja myös toteuttaa sen.
Ja minuun verrattuna tosiaan tuuria, siinä samassa 10 vuodessa jossa toisella on ollut 2 miestä ja avoliitossa koko ajan, mulla on ollut miltei 20 miestä eikä yksikään ole ollut kunnollinen, kiltti, uskollinen ja vakavissaan kanssani.
Alue: Aihe vapaa
Joillekin kelpaa mies kuin mies. Harvoin näillä sarjaseurustelijoilla mitään varsinaisia valioita on kumppaneinaan, mutta jos on oltava mies ja suhde niin ei kai siinä silloin paljon kriteereitä aseteta.