Miten eroon narsistimiehestä?

Olen ollut avioliitossa nyt 12 vuotta miehen kanssa, jolla aina ollut narsistisia piirteitä. Se toinen puoli hänestä on hurmaava mies, joka osaa lepytellä ja sanoa oikeita sanoja, osaa vietellä ja olla todella puoleensavetävä. Ja toinen puoli täysin piittamaaton, tunteetonkin ja käsittämättömän itsekäs ja itserakas, minua hyväksikäyttävä.

Meillä on yksi lapsi, josta hän ei huolehdi lähes lainkaan. Jossain puuskassa joskus on vienyt uimaan tai vuosia sitten viimeksi luistelemaan, mutta siinä kaikki. Ei ole koskaan ostanut tai huoltanut vaatteita, ostanut harrastusvälineitä, pyörää, suksia, mitään ylipäätään. Jos olen ollut joskus työmatkalla, ei ole huolehtinut lapsen hygieniasta, vaatteista tai koulunkäynnistä. Jos en tee ruokaa, hän hakee itselleen ruokaa, ei piittaa lapsen ruokailusta.

Hänelle harrastuksensa on kaikki kaikessa, mikään ei koskaan mene hänen omien menojensa edelle. Tässä hän on ehdoton. Hän peilailee itseään peilistä, keikistelee sen edessä (edes minä naisena en käytä peilailemiseen niin paljon aikaa), käyttää pitkiä aikoja itsensä ja ulkonäkönsä huoltamiseen.

Jotenkin suhteemme on mennyt pikkuhiljaa pahaksi. Luulisin, että kun uskallan enemmän pitää kiinni omista toiveistani, tulevat ne pahaan ristiriitaan hänen itsekkään elämäntapansa kanssa. Hänen kielenkäyttönsä on omaa luokkaansa. Olen alkanut huomioida hänen puheitaan; hän valittaa useista tekemisistäni ja haukkuu minut tavalla tai toisella päivittäin. Tänään esim. olin tuonut liian kosteita pyykkejään sisälle ja kun ehdotin että haluan mennä kuntosalille (hänellä tänään myös harrastus), hän totesi ykskantaan minulle että "Olet häiriintynyt, haluat vain haastaa riitaa".

Hyväksikäyttö on sitä, että mahdollistan hänelle hänen elämäntapansa. Hoidan kodin, lapsen ja muut perheen velvollisuudet (lisäksi käyn työssä) ja hän osallistuu minimipanoksella - jos silläkään yhtään mihinkään ja menee omia menojaan.

Hänen isänsä oli oppikirjaesimerkki narsistista. Mielestäni mieheni ei ole pahimmasta päästä, mutta isänsä malli on tiukasti hänessä. Ongelmana onkin lähinnä minä itse, kun en pysty irrottautumaan tästä kierteestä. Otan haukut vastaan, huudan takaisin ja loukkaannun, mutta en pysty lähtemään, koska seuraavana hetkenä hän on hurmaava ja viettelevä.

Tämä oksettaa minua. Suhde ei tee hyvää minulle eikä lapselle, sillä hän oppii isänsä tavan olla vuorovaikutuksessa läheisiin. Tarvitsisin varmaan jotain narsistien uhrien tukea tai jotain. Miten eroon tällaisesta miehestä?