Naiset, joilla heti uusi kumppani edellisen jälkeen

Jos heti edellisen suhteen jälkeen on uusi mies ja varsinkin jos nainen intoilee, kuinka tämä on nyt se oikea ja on kauhean tosissaan, mieleen tulee välittömästi vähän sellainen huonoitsetuntoinen, miehen varaan identiteettinsä rakentava nainen, joka kokee olevansa hyvä vasta kun hänellä on mies, siis mies on jonkinlainen saavutus ja hänen mielestään se että on saanut miehen = olen hyvä ja kaunis. Miestä pidetään kelpaamisen mittarina ja mies "saadaan" ja ne joilla ei sellaista ole, eivät ole "saaneet" miestä ja "jäävät paitsi".

Kyllähän usein näillä naisilla, jotka vouhottavat miehestä ja joiden joka lauseessa toistuu mies teki, mies sanoi, miesmiesmies, ovat yleensä niitä vähän vähemmän kauniita, vähemmän hoikkia ja vähemmän itsevarmoja ja mies on sitten se, millä pädetään. Huvittavinta on, että näiden naisten päähän ei millään mahdu se, että joku voi olla sinkku omasta halustaan ja joku voi asettaa miehelle jonkin tasonkin eikä vain se riitä ihastumiseen ja suhteeseen, että mies on kiinnostunut. Näillä naisillahan se jo riittää ihastumiseen, että mies on kiinnostunut juuri MINUSTA, aivan sama millainen mies.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 11:46"]

Olen ihmetellyt naisia, joilla on uusi mies melkein heti edellisen suhteen päätyttyä. Ottaen huomioon, kuinka harvassa on fiksut ja kunnolliset miehet (omien kriteerieni mukaan), tulee mieleen että kelpaako joillekin sitten mies kuin mies, koska todennäköisyys sille että muutamassa viikossa löytyisi aina kaikinpuolin asiallinen mies, lienee aika vähäinen. Silloin kun itse sinkkuna eri paikoissa liikkui, harvassa olivat kiinnostavat miehet, kaikenlaista kaljasieppoa ja kunnianhimotonta työnvieroksujaa kyllä löytyi. Onko joillakuilla vaan jokin "pakko olla mies" ja siksi ensimmäinen kiinnostunut kelpaa?

[/quote]

No, se taitaa olla niin että "parhaat" löytävät aina itselleen seuraa. Ja silloin uskalletaan myös vaihtaa. Miksi on pakko olla yksin jos ei halua? Sitten on erikseen näitä jotka eivät saa/löydä itselleen seuraa mitenkään, ja ne jotka väkisin roikkuu huonoissa suhteissa, ja ne jotka haluaa välillä olla yksin.

Ai niin, ja melkein unohtui, ne jotka ihmettelee muiden valintoja ja päätöksiä ;)

No käly on juuri sellainen, joka eroaa entisestä ja muuttaa parin kuukauden päästä jo uuden kanssa yhteen. Olen tuntenut kälyn nyt 14v ja nyt se on olut yksin jo peräti 11kk. Tässä vuosien varrella on ollut ainakin 8 miestä joiden kanssa on yrittäneet lasta ja oltu kihloissa ja mitä kaikkea. Ilmeisesti alkaa paniikki olemaan jos meinaa lapsen joskus saada, surullista sinänsä :(

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 13:32"]

Ihmisissä ja heille sopivien kumppaneiden määrässä on suuria eroja. Osa on vain sen verran "keskivertoja", että he sopivan hetken kohdatessa tulevat hyvin toimeen/voivat olla onnellisia parisuhteessa hyvinkin monen eri ihmisen kanssa...  Eikä kyse ole siitä, että toinen olisi vaativampi tai toinen tyytyisi paljon vähempään, yksinkertaisesti vain potentiaalisten hyvin sopivien vaihtoehtojen määrästä.

[/quote]

Tämä on niin totta. Olen itse hyvin tavallinen: en ole kaunis, mutta en huononkaan näköinen, elän aika 'normielämää' ja väittäisin minulla olevan aika mutkaton olemus ja huumorintaju. Tällä 'tavispaketilla' tunnun kuitenkin saavan luotua paljon enemmän mukavia ihmissuhteita kuin jotkut ystäväpiiristäni. Nykyisen mieheni tapasin pari kuukautta edellisen jälkeen. Ihan sattumalta. 

En tarkoittanut vaihtamista, vaan sitä että jätetty nainen löytää heti uuden miehen. Enkä nyt tiedä parhaista, mitä esim. työpaikalla on näitä naisia ollut, joilla on oltava jatkuvasti mies, ei ne naiset mitenkään parhaasta päästä ole sen enempää ulkoisesti kuin muutenkaan, niinkuin jo kirjoitin enemmänkin sellaisia huonoitsetuntoisia, jos käyvät kampaajalla ja et sano mitään tulevat siihen kalastelemaan kehuja "mä kävin kampaajalla ja kato nyt kuinka HIRVEEN tukan ne mulle teki" - tarkoitus on että kuulija kehuu (tosin minä vastaan, että kasvaahan se eikä kauaa ole hirveä :DDDDDD), sama uuden vaatteen kohdalla jne. Eikä niiden miehetkään yleensä parhaasta päästä ole, en ole kenelläkään nähnyt pukumiestä uudella Mersulla töistä hakemassa eikä kukaan ole puhunut johtajamiehensä työmatkoista. Mutta aina on itsetunto ylisuuri kun on joku mies katsonut, hakenut tanssimaan ja halunnut treffeille.

Voidaan toisaalta myös kysyä, että jos "parhaat" löytävät aina itselleen seuraa, miksi he eivät kuitenkaan saa sitä pidettyä? Seuran saaminen on helppoa (varsinkin jos ei ole mitään taso- tai muuta vaatimuksia vaan se riittää. että mies on kiinnostunut), mutta jotakin se kertoo ihmisestä jos suhteet ei oikein kestä vaan aina vaan löydetään seuraa, vaihdetaan eikä koskaan voida olla itsekseen.

Mä olen huomannut, että tapaan oikeasti kiinnostavan ihmisen noin kerran neljässä vuodessa. Tää sykli on toistunut koko elämäni ajan. Välillä olen ollut toisen kanssa parisuhteessa kun olen tavannut tällaisen unelmamiehen, ja olen silti jatkanut entisen kanssa, eli en ole lähtenyt sen takia vanhasta suhteesta, todennut vain että tuon olisin halunnut jos olisin sinkku.

Tällä syklillä on tietysti tullut oltua välillä vuosia yksinkin, kun ei niitä kiinnostavia kovin usein tapaa, ja toisaalta jokainen, josta minä olen kiinnostunut, ei välttämättä ole minusta kiinnostunut tai vapaa.

Nyt olen tässä ollut vuoden verran yksin ja juuri tapasin kiinnostavan miehen...edellisestä rankemmasta ihastumisesta alkaakin olla yli kolme vuotta. Ja tämä tyyppi onkin sekä vapaa että ilmeisesti hyvinkin kiinnostunut minusta, joten hyvältä näyttää :-)

Mutta unelmamiehistäni vielä sen verran, että minulla on juuri tuo "haasteellisempi huumorintaju" ja muutenkin jo sen verran elämänkokemusta, että katson aika tarkkaan, miten mies elämäänsä elelee, miten huolehtii mahdollisista lapsistaan, miten hyvät välit on pystynyt säilyttämään ex-kumppaneihin, miten pärjäilee työelämässä, miten käyttää alkoholia...kusipäitä kun en katsele hetkeäkään. Sitten jos nuo asiat ovat kunnossa ja on vielä äärettömän mukava olla yhdessä, niin a vot. Ulkonäkö on toissijainen asia, mutta toki itsestään pitää huolehtia jo ihan terveyssyistä.

n41

"No käly on juuri sellainen, joka eroaa entisestä ja muuttaa parin kuukauden päästä jo uuden kanssa yhteen."

Näitä minäkin ihmettelen. Muutaman viikon suhteen perusteella aletaan muuttaa yhteen, vaihtaa paikkakuntaa, ottaa loparit töistä, jopa lisääntyä käytännössä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Jos suhde on onnistuakseen ja mies pysyäkseen, kyllä se onnistuu ja pysyy vaikka vuosikin tutustuttaisiin. Ja jos joku nyt vastaa, että kyllä sen tuntee että on se oikea, huomautan että useimmat kai on tunteneet kumppanin olevan se oikea kun on yhteen menty, mutta 60% avioeroluvuilla harvemmin se kuitenkaan sitä on.

Mä kans lähdin edellisestä suhteesta nykyisen takia. Muistan miten kaikki mulle huusivat pää punaisena että ei tule kestämään.

En tiedä mikä se keston mitta sitten on. Tosin, jos nyt yksin jäisin, en ihan hevillä uutta miestä ottaisikaan.

t. 16v yhdessä

Minusta sellaiset aikuiset naiset, jotka kohkaavat miehistä kuin nuoret tytöt, pää menee sekaisin kun joku mies kiinnostuu ja ollaan muutaman viikon tuntemisen perusteella lässyttämässä ikuisesta rakkaudesta, on hölmöjä ja naurettavia. Jonkun laivareissun jälkeen kiherretään, kuinka sellainen mies katsoi hihih ja sellainen mies haki koko ajan tanssimaan kikatikikati ja vielä sekin mies aina tuli viereen baaritiskillä. Siis että miesten huomio voi olla jollekulle niin iso asia, ei tajua. Itseä kun ärsyttää kun esim. ravintolassa joku mies, jota ei ole edes vilkaissut, änkeää kaiken aikaa seuraan onko tässä vapaata mitä sä otat eikä usko, kun sanoo että en mitään ja jatkaa omia asioita kavereiden kanssa.

Mutta jo mainitusta huonosta itsetunnosta ja sen pönkitystarpeestahan tuollainen miesintoilu kertoo.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 11:50"]

No itselläni uusi mies sai aikaan edellisen suhteen päättämisen. Voin siis myöntää, etten välttämättä kaikkia kohtaan ihan oikein toiminut, mutta näin vaan kävi. Ja kyse oli siis omien tunteiden heräämisestä jonkinlaisesta vuosin horroksesta. Silloiseen mieheen ei enää ollut mitään tunnesidettä, mutta lapsi piti saman katon alla. Etsimällä en uutta etsinyt, vaan se vaan käveli vastaan.

Aikaa tästä on nyt monen monta vuotta, enkä päivääkään ole "vaihtamistani" katunut. Ja rakastamisen tunteet ovat edelleen vahvat ja molemminpuoleiset. Eli päädyin onnettomasta, rakkaudettomasta suhteesta onnelliseen ja rakkauden täyteiseen suhteeseen. Joten kyse ei ollut pakosta vaikka ns. otinkin ensimmäisen miehen joka vastaan käveli :)

[/quote]

Mulle kävi myös juuri näin. Olin rakastunut toiseen ja siksi erosin. Tosin uuden miehen kanssa aloimme seurustelemaan vasta noin puolen vuoden kuluttua erosta, mutta tämä rakastuminen sai minut eroamaan vuosia huonona olleesta liitosta. Uudesta suhteesta ei ollut mitään takeita, mutta näin millaista elämä voi olla avioliiton ulkopuolella, jossa olin ahdistunut ja vihasin. 

Päivääkään en ole katunut, paitsi sitä, etten eronnut silloin, kun sitä ensimmäisen kerran yritin.