Haluatko kysyä jotain luovan ahdistuksen keskellä kamppailevalta...

Mikä yleensä inspiroi työssäsi ja jaksamisessa?

Mitä lajia luova ahdistuksesi on? Liikaa vai liian vähän toteuttamiskelpoisia ideoita?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 19:01"]

Mitä lajia luova ahdistuksesi on? Liikaa vai liian vähän toteuttamiskelpoisia ideoita?

[/quote]

Minulla on aina paljon ideoita, ja jos ei olisi, en kokisi sopivani alalle. Vaikeinta on tietää, mitkä ideoista ovat parhaita kulloinkin meneillään olevassa projektissa hyödynnettäviksi, ja kehittää niistä juuri oikeanlainen kokonaisuus. Ahdistavin hetki on silloin, kun yleinen konsepti on päätetty ja joitakin asioita jo löyty lukkoon, ja pitäisi alkaa ikään kuin tyhjästä tai pään sisällä liikkuvista abstrakteista ajatuksista "kyhätä" jotakin konkreettiseen muotoon tulevaa. Alallani on kysymys nimenomaan konkreettisen lopputuloksen aikaansaamisesta, ja silloin pelkkä ajatus ja aineeton toteutus ei riitä, vaan hyväkin idea voi mennä vielä pahasti pieleen huonon toteutuksen vuoksi.

Työssäni on aina todella paljon rajoituksia, eli asioita joita ei syystä tai toisesta voi tehdä, ja paljon aikaa menee siihen että löydän ne harvat jutut, jotka on mahdollista toteuttaa ja jotka lisäksi tukevat joitakin parhaista ideoistani oikealla tavalla, ja tämän lisäksi vielä sopivat keskenään yhteen niin että niitä voidaan käyttää saman kokonaisuuden osasina.

Olen juuri nyt sellaisessa vaiheessa, että käyttökelpoisia osia ei ole paljon löytynyt kovasta yrityksestä huolimatta, aika alkaa loppua kesken ja tästä syystä ideoita täytyy jo viedä eteenpäin, vaikka ei ole tiedossa miten ne voidaan toteuttaa. Tämä on kerrasta toiseen minulle ahdistavin vaihe.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 18:54"]

Mikä yleensä inspiroi työssäsi ja jaksamisessa?

[/quote]

Työssä inspiroi ihan arkipäiväinen elämäni. Minulla ei ole aikaa eikä varaakaan esimerkiksi lomamatkoihin, joten on todella tärkeää minkälaisessa ympäristössä vietän päiväni. Suomessa ainoa mahdollinen asuinkaupunki on Helsinki. Muissa paikoissa ei ole tarpeeksi tuoretta nähtävää. Toisaalta toisella tavalla inspiroidun myös luonnosta, jota Suomessa on onneksi kaikkialla runsaasti. 

Yritän tehdä mahdollisimman monet arkiset puuhani sellaisella tavalla, joka saa aikaan hyvää mieltä ja kohottavan efektin, ihan lähtien siitä, mitä ruokaa laitan ja miten asettelen sen lautaselle. Myös kotini, jossa työskentelen suurimmaksi osaksi, on minulle tärkeä paikka.

ap

Tsemppiä. Minäkin olen luovalla alalla, muotoilija. Tuttua tuo ahdistus, minulla kuuluu vakiona työskentelyprosessiin. Onko sinulla lapsia?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 19:46"]

Tsemppiä. Minäkin olen luovalla alalla, muotoilija. Tuttua tuo ahdistus, minulla kuuluu vakiona työskentelyprosessiin. Onko sinulla lapsia?

[/quote]

Kiitos! Minullakin tämä tulee aina prosessin tietyssä vaiheessa, ja pidän sitä aivan normaalina ja hyväksyttävänä asiana. Mitä avomielisemmin hyväksyn ahdistuksen, sitä helpommin pääsen myös ahdistavasta vaiheesta eteenpäin.  Luova prosessi on mielestäni kuin löytöretkeilyä: kukaan ei kerro suuntaa mihin mennä, valmiiksi tallottuja polkuja ei ole seurattavaksi, eikä mitään karttaa tai muuta tietoa maastosta, mutta silti on jo tiedossa, että tietyn ajan kuluttua on löydyttävä jotain todella hienoa ja uutta! On hyvin helppo halvaannuttaa itsensä ahdistuksella tällaisessa tilanteessa. Onneksi olen jo opetellut prosessin läpivientiä niin monta kertaa, että osaan jo luottaa siihen että tälläkin kerralla onnistun kyllä, vaikka juuri nyt ei tunnukaan siltä. :D

Minulla ei ole lapsia, mutta toiveissa olisi. Se kyllä kovasti mietityttää, miten lasten saaminen muuttaisi kaikkea. Taloudelliset paineet olisivat aivan eri tasolla, omaa rauhaa olisi huomattavasti vähemmän, ja ehkä ahdistuksen tullessa ei olisikaan enää niin helppoa antaa itselleen aikaa päästä sen yli.

ap

Melkein voisin arvata millä alalla olet, niin tutulta kuulostaa...Sama vaihe on minullekin ahdistavin. Ihaninta on taas prosessin aloittaminen, voi vielä antaa ideoiden lentää vapaasti...Mutta se ahdistusvaihe on kyllä tärkeä. Paineen alla timantitkin hiotaan.

Lasten saamisen jälkeen en ole kyllä mielestäni ollut työssäni ihan parhaimmillaan. Luovuus kun vaatii, ainakin minulla, joutenoloa ja siihen harvemmin lapsiperheissä on aikaa. Toisaalta luulen että ei se kuitenkaan työnjäljessä ole näkynyt, ehkä se on vaan enemmänkin oma fiilis.

Ahdistaako sinua koskaan työsi pinnallisuus?