Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti ilman kumppania?
28.07.2013 |
Olen uhkaavasti kolmeakymppiä lähestyvä nuori nainen. En ole koskaan seurustellut vakavasti tai ollut rakastunut. Kukaan ei ole myöskään ollut ikinä rakastunut minuun. Viimeiset puoli vuotta olen ollut toivottoman ihastunut erääseen mieheen, mutta vaikka mieskin on ihastunut minuun, meistä ei koskaan voi tulla paria, koska mies on jo varattu. Tunteeni tätä miestä kohtaan ovat erittäin voimakkaat enkä ole elänyt tällaisten tunteiden kanssa kertaakaan aikaisemmin, vaikka jotain pienempiä ihastumisia minullakin on takanani.
Nämä voimakkaat tunteet ovat saaneet minut miettimään elämääni ja tulevaisuuttani tosissaan. Haaveilen rakastavasta miehestä ja parista ihanasta lapsesta. Tuleva on alkanut kuitenkin hieman pelottaa minua ja alan vähitellen uskoa, etten koskaan tapaa "elämäni miestä". Lähes kaikki ystäväni ovat seurustelleet jo vuosia. Olenko menettänyt mahdollisuuteni, kun en tavannut heidän tapaansa ketään varteenotettavaa kumppania opiskeluvuosina?
Olen positiivinen, sosiaalinen ja fiksu. Olen korkeasti koulutettu ja minulla on hyvä työ. Pidän itsestäni huolta, en ole ruma ja käyn ulkona. Olen itsenäinen, avarakatseinen ja nähnyt paljon maailmaa. En valita pienistä tai vedä herkästi hernettä nenään. Osaan kävellä 15 sentin koroilla, mutta viihdyn myös lantsareissa mökillä hakkaamassa halkoja. Nähdäkseni minussa ei ole mikään siis pahasti vialla, mutta silti vain olen vuodesta toiseen yksin.
Ehkä olen asettanut kumppanilleni liian korkeat kriteerit täytettäväksi. Toivoisin miehen olevan fiksu, itsevarma ja määrätietoinen. Varsinaista kirjaviisautta enemmän arvostan kuitenkin tilannetajua, sosiaalisia taitoja, avarakatseisuutta ja hyvää yleissivistystä. Miehen ei tarvise olla 188 senttinen alusvaatemalli, mutta tietty urheilullinen ja siisti ulkonäkö miellyttää minua enemmän kuin plösö sohvanvaltaaja. Lisäksi miehessä täytyisi olla pehmeämpi puoli, hänen täytyisi osata keskustella avoimesti ja olla hellä.
Tiedän, että kriteerilistani on aikamoinen klisee. Näitähän kaikki naiset toivovat. Tiedän tällaisia miehiä olevan myös ihan oikeasti olemassa, mutta aina kun tapaan jonkun edes vähän sinne päin olevan miehen, hän on varattu ja juttu tyssää siihen.
Aikaisemmin en ole parisuhteettomuuttani pahemmin stressannut, mutta nyt viime aikoina olen alkanut murehtia asiaa kunnolla. Ehkä tämä on orastavaa kolmenkympin kriisiä, mutta tosiasia on, että mikäli haaveilen omasta perheestä, täytyisi kumppanini pikkuhiljaa astua elämääni.
En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Onko minussa jotain vikaa, kun kukaan ei ole koskaan ollut tosissaan kiinnostunut minusta? Vai ovatko asettamani kriteerit liian korkealla? Onko peli menetetty?
Haluaisin vain käpertyä jonkun ihanan lämpimään kainaloon ja rakastaa.
Kommentit (63)
Kuinka et löytänyt yliopistolta ketään, sehän on täynnä yksinäisiä miehiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko kaveriesi kumppanit ihanteesi kaltaisia? Tunnetko miehiä, siis tiedätkö millaisia he ovat, jos et ole koskaan seurustellut?
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:59"]
Harva saa miehen noin valmiina. Useimpia täytyy vähän kouluttaa. On siis aika valita, huolitko sen fiksun nörtin, jolla on huono ryhti, ja pakotat sen kuntosalille, vai kenties sen ojaa ikänsä kaivaneen raksamiehen, joka ei ehkä ilman muistutusta ymmärrä ettei verkkarit ole sopiva asu kaikkialla. "Valmiit" miehet sitä paitsi on usein ns. pelimiehiä - koska heillä on varaa olla. Voisi siis olla myös mahdollista iskeä yksi tällainen, varattuna, mutta takeita sellaisen omistamisesta ei ole, ja vaikka olisikin, pyristelisi saalis pian vapauteen uusille apajille... Parhaiten koulutus onnistuu alle 30-vuotiaiden miesten kohdalla, sitä vanhempiin on ominaistavat jo niin piintyneet, että tehtävä voi olla mahdoton.
[/quote]
Olen periaatteessa valmis tekemään kompromisseja tietyissä asioissa. En halua ryhtyä miehen äidiksi, mutta tietenkin voin tarvittaessa vinkata miestä käymään parturissa tai ostamaan uudet kengät. Ongelma kuitenkin ehkä on se, että koska olen itse vahva ja itsenäinen nainen, kaipaan rinnalleni vahvan ja itsevarman miehen. Myös sosiaalisuutta tai keskustelutaitoa on aika vaikeaa opettaa, jos mies luonnostaan on hiljaisuudessa viihtyvä taivaanrannanmaalari.
Mutta, mutta... Rehellisyyden nimissä uskoisin, että minussakin on oltava miesten silmissä jotain pielessä, koska eipä niitä minusta kiinnostuneitakaan koskaan ole jonoksi asti ollut.
ap
Onko sulla mitään paikkaa missä tavata vapaita miehiä? Liikuitko nuorempana baareissa? Mitä siellä tapahtui?
Itse olen vähän samassa tilanteessa, paitsi että olen jo nelikymppinen. Tuhlasin sen parhaan parinetsintäiän haikailemalla varattuje perään ja odottamalla, että kuin taikaiskusta tulisi jossain vastaan elämäni mies. En etsinyt, vaan elin sinkkuelämää tyytyväisenä. Mutta nyt huomaan, että alkaa hedelmällinen ikä olla ohi, ja olen edelleen... niin, vanhapiika.
Älä ainakaan tee tätä virhettä, älä hylkää ihan ok miehiä siksi että he eivät vastaa sitä mitä joskus olet haaveillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:19"]
Ovatko kaveriesi kumppanit ihanteesi kaltaisia? Tunnetko miehiä, siis tiedätkö millaisia he ovat, jos et ole koskaan seurustellut?
[/quote]
Kavereideni kumppanit ovat aivan laidasta laitaan. Osa on mielestäni täysiä renttuja, osa erittäin mukavia tai muuten vaan sopivia kumppaneita ystävilleni. Minulla on myös miehiä kavereina, joten eivät miehet minulle täysin tuntemattomia ole :) Tiedän, että myös miehet osaavat olla aika ailahtelevia, ja tietenkin ihmiset myös vuosien saatossa muuttuvat sukupuolesta riippumatta.
Aloituksessa viittasin ihastukseeni, joka täyttää melkeinpä kaikki unelmieni miehen vaatimukset. Ja sepä tässä oikeastaan onkin tuskaisaa, että tämä unelmieni mies pitää myös minusta ja hän on jopa myöntänyt voivansa nähdä meidät yhdessä, mikäli hänellä ei olisi nykyistä tyttöystäväänsä.
Nyt vertaan kaikkia tapaamiani miehiäni aina tahtomattani tähän ihastukseeni ja olen tulla hulluksi, kun eihän kukaan ole läheskään yhtä ihana kuin hän.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:53"]
Onko sulla mitään paikkaa missä tavata vapaita miehiä? Liikuitko nuorempana baareissa? Mitä siellä tapahtui?
[/quote]
Olen käynyt nuorempana baareissa - ja käyn edelleen. Olen siinä mielessä ollut aina kiltti tyttö, etten ole lähtenyt säätämään mitään yhden yön juttuja, vaikka pilkun aikoihin tarjontaa olisi voinut ollakin. Jotenkin alkaa tässä muutenkin kymmenen vuoden baarikokemuksen jälkeen into ja usko loppua. Tuskinpa se unelmien mies sieltä löytyy, kun ei ole tähänkään mennessä löytynyt. Jatkan kuitenkin ulkona käymistä, kun ei kukaan minua ainakaan kotoa tule löytämään.
Opiskeluaikoina tapailin jonkin verran miehiä opiskeluympyröistäni, mutta missään vaiheessa kenenkään kanssa kemiat eivät kohdanneet niin hyvin, että minusta olisi kenenkään kanssa sitten tullut kunnon paria.
Nyt kuitenkin tuntuu, että opiskeluaikoina vapaiden miesten tapaaminen oli helpompaa kuin nykyisin. Työpaikallani on toki vapaita miehiä, mutta ensinnäkään en pidä kovin järkevänä ideana mitään työsuhderomansseja ja toisaalta eipä siellä kukaan erityisemmin sydäntäni saa väpättämäänkään. Harrastukseni rajoittuvat lähinnä kuntosaliiin ja lenkkipoluille. Molemmissa paikoissa näkee miehiä, mutta täysin tuntemattomien ihmisten lähestyminen on jotenkin outoa selvinpäin päivänvalossa. Ehkä minun täytysi hankkia koira ja käyttää sitä verukkeena, jotta voisin ottaa kontaktia uusiin ihmisiin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on aika valmiit sabluunat sekä itsesi että miehen suhteen. Siinä tuntuisi olevan vika.
No haloo, älä edes haikaile kakkoseksi ryhtymistä! varattu ei eroa.
Nimim. On Koettu ja yksin jäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Egil Lingen ja Dan Josefssonin "kestävän suhteen salaisuus".
Mä harvoin suosittelen mitään oppaita tai kirjoja, mutta tuo on kirja joka kannattaa lukaista on suhteessa tai ei.
Toinen on se, että kannattaa pitää mielessä ettet tule ikinä löytämään prinssiä joka vaan vie jalat alta ja on täydellinen 24/7/365/ikuisuuteen, koska sinäkään et sellainen ole. Pitää vain olla uskallusta ja kumppani, jonka kanssa haluaa ja voi hioutua yhteen, pikkuhiljaa häivyttää ne jyrkimmät särmät itsestään. Ja nimenomaan itsestään, koska toista et voi aidosti muuttaa jos hän ei sitä halua.
Suurinta osaa ihmisistä ajaa mun käsityksen mukaan pariutumaan aika vahvasti seksi. Jos ihmisellä ei ole eläimellistä kiinnostusta seksiä kohtaan, niin parisuhteen muodostaminenkin muuttuu hankalammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:59"]
Itse olen vähän samassa tilanteessa, paitsi että olen jo nelikymppinen. Tuhlasin sen parhaan parinetsintäiän haikailemalla varattuje perään ja odottamalla, että kuin taikaiskusta tulisi jossain vastaan elämäni mies. En etsinyt, vaan elin sinkkuelämää tyytyväisenä. Mutta nyt huomaan, että alkaa hedelmällinen ikä olla ohi, ja olen edelleen... niin, vanhapiika.
Älä ainakaan tee tätä virhettä, älä hylkää ihan ok miehiä siksi että he eivät vastaa sitä mitä joskus olet haaveillut.
[/quote]
Voi, #7, inhottavaa sanoa näin, mutta tilanteesi on juuri se, mitä pelkään myös itselleni tapahtuvan. Olenkin tajunnut, että minun täytyy ehkä itse ryhtyä nyt entistä aktiivisemmaksi tässä hommassa, vaikka toisaalta minua kammoksuttaa ajatus miesten "metsästämisestä". En kuitenkaan saa antaa elämän vain lipua ohitseni...
Mutta tästä päästäänkin taas yhteen ongelmaan. Jos sitä unelmieni miestä ei sitten tule vastaan (tämän ihastukseni lisäksi), täytyykö minun tyytyä johonkin ihan kivaan vaihtoehtoon (mikäli nyt sellaistakaan löytyy) ja vain niellä ylpeyteni ja toivoa, että yhteiselämämme on edes jossain määrin tyydyttävää? Ja entäpä sitten, jos olen juuri saanut asettauduttua aloilleni tämän ihan kivan miehen kanssa ja meille on mahdollisesti vaikka lapsikin tulossa ja sitten siinä vaiheessa tapaan sen elämäni miehen?! Turha näitä on tietty jossitella, ja varmasti melkeinpä kaikki näiden samojen ongelmien kanssa ainakin jossain elämänsä vaiheessa painii, mutta kyllä tämä tuntuu vaan uskomattoman vaikealta.
Ja loppujen lopuksi en mä halua mitään muuta kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Voimia sinulle, #7!
ap
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:59"]
Harva saa miehen noin valmiina. Useimpia täytyy vähän kouluttaa. On siis aika valita, huolitko sen fiksun nörtin, jolla on huono ryhti, ja pakotat sen kuntosalille, vai kenties sen ojaa ikänsä kaivaneen raksamiehen, joka ei ehkä ilman muistutusta ymmärrä ettei verkkarit ole sopiva asu kaikkialla. "Valmiit" miehet sitä paitsi on usein ns. pelimiehiä - koska heillä on varaa olla. Voisi siis olla myös mahdollista iskeä yksi tällainen, varattuna, mutta takeita sellaisen omistamisesta ei ole, ja vaikka olisikin, pyristelisi saalis pian vapauteen uusille apajille... Parhaiten koulutus onnistuu alle 30-vuotiaiden miesten kohdalla, sitä vanhempiin on ominaistavat jo niin piintyneet, että tehtävä voi olla mahdoton.
[/quote]
Olen periaatteessa valmis tekemään kompromisseja tietyissä asioissa. En halua ryhtyä miehen äidiksi, mutta tietenkin voin tarvittaessa vinkata miestä käymään parturissa tai ostamaan uudet kengät. Ongelma kuitenkin ehkä on se, että koska olen itse vahva ja itsenäinen nainen, kaipaan rinnalleni vahvan ja itsevarman miehen. Myös sosiaalisuutta tai keskustelutaitoa on aika vaikeaa opettaa, jos mies luonnostaan on hiljaisuudessa viihtyvä taivaanrannanmaalari.
Mutta, mutta... Rehellisyyden nimissä uskoisin, että minussakin on oltava miesten silmissä jotain pielessä, koska eipä niitä minusta kiinnostuneitakaan koskaan ole jonoksi asti ollut.
ap
[/quote]
Laitatko kasvokuvan meiliin jos postaan tänne anonyymin lootan osoiteen? Kuvauksesi perusteella sinussa ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Pitää osua oikeaan paikkaan oikeana aikana. Tuurista kiinni aika pitkälti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:20"]
Lue Egil Lingen ja Dan Josefssonin "kestävän suhteen salaisuus".
Mä harvoin suosittelen mitään oppaita tai kirjoja, mutta tuo on kirja joka kannattaa lukaista on suhteessa tai ei.
Toinen on se, että kannattaa pitää mielessä ettet tule ikinä löytämään prinssiä joka vaan vie jalat alta ja on täydellinen 24/7/365/ikuisuuteen, koska sinäkään et sellainen ole. Pitää vain olla uskallusta ja kumppani, jonka kanssa haluaa ja voi hioutua yhteen, pikkuhiljaa häivyttää ne jyrkimmät särmät itsestään. Ja nimenomaan itsestään, koska toista et voi aidosti muuttaa jos hän ei sitä halua.
[/quote]
Viisaita sanoja, ymmärrän kyllä, että ongelman ydin varmaan löytyy minusta itsestäni.
Kiitos myös kirjavinkistä. En ole ikinä lukenut mitään tällaisia oppaita, mutta tuskinpa siinä mitään häviää, jos tämän lukaisee läpi. Tarkistin jo, että kirja löytyy lähikirjastoni hyllystä, joten taidan käydä lainaamassa sen heti aamulla.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:39"]
Laitatko kasvokuvan meiliin jos postaan tänne anonyymin lootan osoiteen? Kuvauksesi perusteella sinussa ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Pitää osua oikeaan paikkaan oikeana aikana. Tuurista kiinni aika pitkälti.
[/quote]
Olen pahoillani, mutta en lähetä kuvaani kyllä kenellekään, vaikka olisikin ihan anonyymiä. Suomi on kuitenkin pieni maa enkä halua ottaa riskiä, että tulen millään lailla liitettyä näihin teksteihin. Onhan tämä nyt ehkä säälittävyyden huippu, että roikun täällä vauvapalstalla purkamassa sydäntäni klo 2 yöllä :)
Mutta tuon väärän ajoituksen olen kyllä kironnut monesti, kun olen tavannut mukavia varattuja miehiä. Ja varsinkin nyt tämän ihastukseni kohdalla tuntuu, että kohtalo näyttää minulle keskaria.
ap
Olet sitoutumiskammoinen. Siksi ihastut varattuun - häntä kun et voi saada. Tai jos saatkin, saat pelimiehen. Siksi myös pohdit sitä, että jos tyydyt johonkuhun, ihastuisit myöhemmin Siihen Oikeaan. Kontrollifriikkiys on vikasi - kuinka siitä pääset?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:59"]
Olen pahoillani, mutta en lähetä kuvaani kyllä kenellekään, vaikka olisikin ihan anonyymiä. Suomi on kuitenkin pieni maa enkä halua ottaa riskiä, että tulen millään lailla liitettyä näihin teksteihin. Onhan tämä nyt ehkä säälittävyyden huippu, että roikun täällä vauvapalstalla purkamassa sydäntäni klo 2 yöllä :)
Mutta tuon väärän ajoituksen olen kyllä kironnut monesti, kun olen tavannut mukavia varattuja miehiä. Ja varsinkin nyt tämän ihastukseni kohdalla tuntuu, että kohtalo näyttää minulle keskaria.
ap
[/quote]
Ymmärrän. Voit laittaa kuitenkin postia minulle afgrtgdt@luukku.com. Minulla voisi olla muutama ajatus jolla voisit päästä asiassa eteenpäin, päätät sitten itse kuulostaako sinulle sopivalta vaiko ei. Syntyi kertomastasi kuitenkin ajatus ja jos olen oikeassa, saisit sekä selityksen ongelmallesi että vastauksen miten sen ratkaiset.
En viitsi niitä tänne kirjoitella, täällä hyvät tai erinomaisetkin ajatukset kaatuvat erilaisen provoilun sekaan jota tulee väistämättä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:32"]
Suurinta osaa ihmisistä ajaa mun käsityksen mukaan pariutumaan aika vahvasti seksi. Jos ihmisellä ei ole eläimellistä kiinnostusta seksiä kohtaan, niin parisuhteen muodostaminenkin muuttuu hankalammaksi.
[/quote]
Tää on luultavasti täydellisen totta. Mä olen pariutunut pelkästään himosta. Nyt 15 vuotta yhdessä, himo ainoa asia mikä meitä liimaa. Ajan saatossa on tullut jotain tunteitakin. Jos on ap:n kaltainen teoreettinen lähestymistapa parisuhteeseen, ei se mr. täydellinenkään tule kestämään pitkään. Miten sä ap kuvittelet nauttivasi seksistä jonkun perus Jukan kanssa? Luultavimmin et nauti ja alat pihtaamaan ja Jukka pettää sua. Tee elämänmuutos ja etsi mieluummin seikkailua kuin tylsää peruselämää. Kokeile niitä yhden illan juttuja. Onko sulla ollut ketään miestä vielä ylipäätään?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:59"]
Itse olen vähän samassa tilanteessa, paitsi että olen jo nelikymppinen. Tuhlasin sen parhaan parinetsintäiän haikailemalla varattuje perään ja odottamalla, että kuin taikaiskusta tulisi jossain vastaan elämäni mies. En etsinyt, vaan elin sinkkuelämää tyytyväisenä. Mutta nyt huomaan, että alkaa hedelmällinen ikä olla ohi, ja olen edelleen... niin, vanhapiika.
Älä ainakaan tee tätä virhettä, älä hylkää ihan ok miehiä siksi että he eivät vastaa sitä mitä joskus olet haaveillut.
[/quote]
Voi, #7, inhottavaa sanoa näin, mutta tilanteesi on juuri se, mitä pelkään myös itselleni tapahtuvan. Olenkin tajunnut, että minun täytyy ehkä itse ryhtyä nyt entistä aktiivisemmaksi tässä hommassa, vaikka toisaalta minua kammoksuttaa ajatus miesten "metsästämisestä". En kuitenkaan saa antaa elämän vain lipua ohitseni...
Mutta tästä päästäänkin taas yhteen ongelmaan. Jos sitä unelmieni miestä ei sitten tule vastaan (tämän ihastukseni lisäksi), täytyykö minun tyytyä johonkin ihan kivaan vaihtoehtoon (mikäli nyt sellaistakaan löytyy) ja vain niellä ylpeyteni ja toivoa, että yhteiselämämme on edes jossain määrin tyydyttävää? Ja entäpä sitten, jos olen juuri saanut asettauduttua aloilleni tämän ihan kivan miehen kanssa ja meille on mahdollisesti vaikka lapsikin tulossa ja sitten siinä vaiheessa tapaan sen elämäni miehen?! Turha näitä on tietty jossitella, ja varmasti melkeinpä kaikki näiden samojen ongelmien kanssa ainakin jossain elämänsä vaiheessa painii, mutta kyllä tämä tuntuu vaan uskomattoman vaikealta.
Ja loppujen lopuksi en mä halua mitään muuta kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Voimia sinulle, #7!
ap
[/quote]
Ihan katunäkymien perusteella moni todella vain tyytyy johonkin. Katso melkein mitä tahansa pariskuntaa, eiväthän he voi olla unelmien kumppaneita toisilleen! Erojakin toisaalta tulee sitten paljon.
Harva saa miehen noin valmiina. Useimpia täytyy vähän kouluttaa. On siis aika valita, huolitko sen fiksun nörtin, jolla on huono ryhti, ja pakotat sen kuntosalille, vai kenties sen ojaa ikänsä kaivaneen raksamiehen, joka ei ehkä ilman muistutusta ymmärrä ettei verkkarit ole sopiva asu kaikkialla. "Valmiit" miehet sitä paitsi on usein ns. pelimiehiä - koska heillä on varaa olla. Voisi siis olla myös mahdollista iskeä yksi tällainen, varattuna, mutta takeita sellaisen omistamisesta ei ole, ja vaikka olisikin, pyristelisi saalis pian vapauteen uusille apajille... Parhaiten koulutus onnistuu alle 30-vuotiaiden miesten kohdalla, sitä vanhempiin on ominaistavat jo niin piintyneet, että tehtävä voi olla mahdoton.