Lue keskustelun säännöt.
Ikuisesti ilman kumppania?
28.07.2013 |
Olen uhkaavasti kolmeakymppiä lähestyvä nuori nainen. En ole koskaan seurustellut vakavasti tai ollut rakastunut. Kukaan ei ole myöskään ollut ikinä rakastunut minuun. Viimeiset puoli vuotta olen ollut toivottoman ihastunut erääseen mieheen, mutta vaikka mieskin on ihastunut minuun, meistä ei koskaan voi tulla paria, koska mies on jo varattu. Tunteeni tätä miestä kohtaan ovat erittäin voimakkaat enkä ole elänyt tällaisten tunteiden kanssa kertaakaan aikaisemmin, vaikka jotain pienempiä ihastumisia minullakin on takanani.
Nämä voimakkaat tunteet ovat saaneet minut miettimään elämääni ja tulevaisuuttani tosissaan. Haaveilen rakastavasta miehestä ja parista ihanasta lapsesta. Tuleva on alkanut kuitenkin hieman pelottaa minua ja alan vähitellen uskoa, etten koskaan tapaa "elämäni miestä". Lähes kaikki ystäväni ovat seurustelleet jo vuosia. Olenko menettänyt mahdollisuuteni, kun en tavannut heidän tapaansa ketään varteenotettavaa kumppania opiskeluvuosina?
Olen positiivinen, sosiaalinen ja fiksu. Olen korkeasti koulutettu ja minulla on hyvä työ. Pidän itsestäni huolta, en ole ruma ja käyn ulkona. Olen itsenäinen, avarakatseinen ja nähnyt paljon maailmaa. En valita pienistä tai vedä herkästi hernettä nenään. Osaan kävellä 15 sentin koroilla, mutta viihdyn myös lantsareissa mökillä hakkaamassa halkoja. Nähdäkseni minussa ei ole mikään siis pahasti vialla, mutta silti vain olen vuodesta toiseen yksin.
Ehkä olen asettanut kumppanilleni liian korkeat kriteerit täytettäväksi. Toivoisin miehen olevan fiksu, itsevarma ja määrätietoinen. Varsinaista kirjaviisautta enemmän arvostan kuitenkin tilannetajua, sosiaalisia taitoja, avarakatseisuutta ja hyvää yleissivistystä. Miehen ei tarvise olla 188 senttinen alusvaatemalli, mutta tietty urheilullinen ja siisti ulkonäkö miellyttää minua enemmän kuin plösö sohvanvaltaaja. Lisäksi miehessä täytyisi olla pehmeämpi puoli, hänen täytyisi osata keskustella avoimesti ja olla hellä.
Tiedän, että kriteerilistani on aikamoinen klisee. Näitähän kaikki naiset toivovat. Tiedän tällaisia miehiä olevan myös ihan oikeasti olemassa, mutta aina kun tapaan jonkun edes vähän sinne päin olevan miehen, hän on varattu ja juttu tyssää siihen.
Aikaisemmin en ole parisuhteettomuuttani pahemmin stressannut, mutta nyt viime aikoina olen alkanut murehtia asiaa kunnolla. Ehkä tämä on orastavaa kolmenkympin kriisiä, mutta tosiasia on, että mikäli haaveilen omasta perheestä, täytyisi kumppanini pikkuhiljaa astua elämääni.
En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Onko minussa jotain vikaa, kun kukaan ei ole koskaan ollut tosissaan kiinnostunut minusta? Vai ovatko asettamani kriteerit liian korkealla? Onko peli menetetty?
Haluaisin vain käpertyä jonkun ihanan lämpimään kainaloon ja rakastaa.
Kommentit (63)
Useammat miehet pelkää naisien liian korkeita vaatimuksia, ja sitä ettei parisuhteessa ole tasa-arvoisuutta, vaan nainen vaatii yli-arvoisuutta ikäänkuin taantuvasti aikasemman tasa-arvoisuuden puutteesta kärsinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvailet itseäsi positiiviseksi, mutta pelkäät jo alle 30-vuotiaana, että et löydä ketään. :D Oliko tuo sun kuvauksesi itsestäsi muutenkaan kovin todenmukainen?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:47"]
Kuvailet itseäsi positiiviseksi, mutta pelkäät jo alle 30-vuotiaana, että et löydä ketään. :D Oliko tuo sun kuvauksesi itsestäsi muutenkaan kovin todenmukainen?
[/quote]
Otan tämän piikin vastaan. Positiivisuudella tarkoitan, että olen hymyileväinen, nauran paljon, tulen helposti toisten kanssa toimeen enkä lannistu ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Olisin kuitenkin voinut lisätä kuvaukseeni, että olen myös realisti. Jos lasketaan todennäköisyyksiä, olisi minun melkeinpä täytynyt jo "se oikea" tavata. Ja hedelmällisiä vuosiakin minulla alkaa kohta olla edessä vähemmän kuin mitä niitä on takana. Siksi siis pieni epätoivo alkaa hiipiä takaraivoon. Onneksi todennäköisyyslaskenta on kuitenkin vain tylsää matematiikkaa ja oikea elämä on muuta kuin pelkkiä kaavoja ja yhtälöitä. En siis suostu luovuttamaan vielä.
ap
Sä olet alle 30-vuotias. Älä nyt ala selittää jostain hedelmällisyyden loppumisesta. Suuri osa lapsettomista ikätovereistasi, jotka ovat parisuhteessa, tulevat hankkimaan lapset jonkun muun kuin nykyisen puolisonsa kanssa, vaikka eivät sitä vielä tiedäkään. Sä olet niin pessimistinen, että kyselet netissä, onko vielä toivoa löytää mies.
Vanhainkodissakin voi löytää kumppanin. Siellä kahdeksan Ainoa riitelee kahdesta Reinosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 10:58"]
Oot liian täydellinen, miesten silmään, et tarvi ketään. Et ehkä herätä suojeluvaistoa, tai sinua on vaikea lähestyä kaikesta huolimatta.
[/quote]
Tässä voi itse asiassa olla hyvinkin paljon perää. Ap, jos olet menestyvä ja itsenäinen nainen, voi miehelle tulla riittämätön tunne, kun hän ei ehkä usko voivansa tarjota sinulle alkukantaisesti turvaa. Kerroit että ihannemiehesi on vahva ja itsevarma, koska itsekin sellainen olet. Usein vahvat naiset kuitenkin karkoittavat vahvat miehet ympäriltään, koska miehen itsetunto ei sitten välttämättä kuitenkaan kestä yhtä vahvaa naista rinnallaan. Oletko huomannut, että näillä itsevarmoilla miehillä on usein kainalossaan epävarmempia naisia, jotka ihailullaan ja turvallisuuden kaipuullaan pönkittävät miehen itsevarmuutta?
Mieti siis vielä, mitä suhteelta ja mieheltä odotat. Jos edelleen haluat tällaisen "itsevarman" miehen, täytyy sinun näyttää hänelle herkempi ja epävarmempi puolesi, jotta hänen on helpompaa lähestyä sinua. Tämä pätee ehkä oikeastaan kaikkiin miehiin. Kirjoituksistasi voin havaita, että sinussakin on herkkä puoli, etpä varmaan muuten täällä kirjoittaisi ja pyytäisi neuvoja.
Onko sulla jo lapsia ap, vai miksi kirjoittelet juuri vauvapalstalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi (sinkku)naiset aina mainitsee olevansa korkeasti koulutettuja, hyvässä duunissa ja fiksuja?
Tutkitustihan korkea koulutus naisella heikentää hänen mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla.
Silti naiset tuovat sen esiin ikään kuin plussana.
Kuulostat sitoutumiskammoiselta. Itsekin olin samanlainen. En antanut kellekään mahdollisuutta joka ei täyttänyt kaikkia unelmamiehen kriteereitäni, mikä siis olisi ollut mahdoton tehtävä. Olin täysin sokea myös näkemään jos joku mies oli kiinnostunut minusta, jälkeenpäin vasta olen tajunnut kuinka monta hyvää mahdollisuutta olen menettänyt. Eräs päivä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähestyä miestä joka kauan oli ollut kaverini ja nyt me siis seurustellaan. Ei ehkä se romanttisin tapa päätyä yhteen eikä missään vaiheessa tullut mikään ahaa-elämys että hän on se Oikea. Mutta suhteemme on hyvä ja toivon että se jatkuu ikuisesti. Jos ei jatku, niin ainakin minä osaan paljon paremmin toimia sinkkuna kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 17:09"]
Miksi (sinkku)naiset aina mainitsee olevansa korkeasti koulutettuja, hyvässä duunissa ja fiksuja?
Tutkitustihan korkea koulutus naisella heikentää hänen mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla.
Silti naiset tuovat sen esiin ikään kuin plussana.
[/quote]
Tutkitusti ei heikennä, sinkkuja on suhteellisesti eniten matalimmin koulutetuissa naisissa. Kyseessä on siis vain myytti.
Omassa kaveripiirissäni olen huomannut, että pitkään sinkuilla olleilla ei ole kovin realistiset odotukset Herra Oikeasta. Mieheltä odotetaan, että hän olisi varakas/hyvin koulutettu, supliikki, ylu 180cm ja muutenkin kaikin puolin ihana. Mikä on ihan ok, eiväthän nämä kriteerit ja todellisuus, kun puolison sitten löytää, usein kohtaa. Jostain joutuu tinkimään. Usein naiset ihastuvat miehiin, jotka ovat ihan täysiä pelimiehiä. Oma ohjeeni olisi: Ei kannata edes vilkaista miestä päin, joka ei vie heti kunnon treffeille! Syömään ja leffaan, ottaa yhteyttä niin ettei tarvitse ihmetellä, onko mies kiinnostunut vai ei. Tuollaista juttua voi harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastot osoittavat, että Suomessa on EU-maista suhteellisesti eniten lapsettomia sinkkunaisia. Syynä tilanteeseen pidetään nopeaa elämän rytmiä ja ristiriitaisia odotuksia, kertoo Iltalehti.
Suomi on sinkkujen luvattu maa. Lapsettomien sinkkunaisten lisäksi Suomessa on muihin EU-maihin verrattuna myös keskimääräistä enemmän sinkkumiehiä. TutkimusprofessoriOsmo Kontula Väestötutkimuslaitokselta kertoo, että suurimman sinkkujen ryhmän muodostaa korkeasti koulutetut naiset. http://www.voice.fi/viihde/il-suomessa-eniten-sinkkunaisia/2/26883
Minäkään en aio luultavasti koskaan pariutua.
Syy on yksinkertainen. Suomesta ei löydy hyväksyttäviä naisia. En halua muuta kun että nainen käyttäytyy asiallisesti, on terve eikä ole syyllistynyt mihinkään vakavaan rikokseen. Valtaosa kaatuu tuohon ensimmäiseen kriteeriin.
Thaikkula on harkittu ja hylätty. Lähtökohtaisesti en aio elättää ketään, ja vielä vähemmän kokonaisia vieraita perheitä.
Seksiä taas saa baarikaatojen avulla (kännissä) tai sihteeriopistosta (maksua vastaan). Ankaraa, mutta (maailman tyhmin sanonta) elämä on.
Minä olen nykyään niin Twitterissä kun Facebookissa, ja naiset voi ottaa sitä kautta yhteyttä jos siltä tuntuu. Sama sääntö pätee kun treffipalstalla aikanaan. Nainen tekee aina aloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin tässä oikeastaan täysin sama tilanne kuin ap:llä, ja olen tullut siihen tulokseen, että en vain kohtaa missään ihmisiä luonnollisissa tilanteissa. Baarista en ole koskaan löyänyt ketään ja yhdenillanjuttuu ei kiinnosta, ellen tunne miestä. Yksinkertaisesti ei vain tule sellaista oloa, että lähtisi kenenkään mukaan, jollei tunne häntä ennestään. Baarissa myöskään kukaan ei ikinä lähesty minua, vaikka olen ihan tavallinen nätti tyttö. Ilmeisesti olen niin ujo, etten osaa flirttailla. Muualla kuin baarissa, en kohtaa miehiä, sillä harrastuksissani ja työpaikalla on pelkkiä naisia. Kaveripiirissäkään ei ole ketään sinkkumiehiä.
En ole valmis ottamaan väkisin ketään riesaksi, sillä tiedän että on olemassa ihmisiä, joiden kanssa tulee heti toimeen ja oilo tuntuu luonnolliselta. Mikäli asia ei heti ole näin, ei se siitä kokemukseni mukaan koskaan parane. Aina kun olen koittanut väkisin seurustella, olen ahdistunut odella pahasti; mitkään b-vaihtoehdot eivät siis minulle sovi. Nettitreffeillä kävi samalla tavalla, lähinnä vain ahdistuin kun ihmisillä oli minua kohtaan odotuksia. Nuo odotukset taiavat olla juuri ne pahimmat. Pelkään että pahoitan toisen mielen, kun en pysty vastaamaan niihin.
Olen tullut siihen tulokseen, että parempi on elää yksin, kuin jossain paskasuhteessa. Seksi ei minua niin paljoa kiinnosta ja lähinnä parisuhteesta haen ihmistä jonka kansssa harrastaa ja tehdä asioita. Tämä siksi, että kaikki ystäväni seurustelevat, eikä heillä tunnu olevan aikaa esim. matkustella kanssani, sillä vapaa-ajan he usein omistavat miehilleen. En edes tiedä pystyisinkö sopeutumaan parisuhteeseen niin pitkän yksinolon jälkeen.
Tälläkin hetkellä olen kyllä vähän ihastunut yhteen mieheen, mutta hän ei taida olla minuun. Ei lähtenyt treffivihjeeseeni mitenkään mukaan vaan näytti vain hermostuvan. En jaksa roikkua jos asiat eivät etene helposti; ihminen kyllä ottaa yhteyttä jos on kiinnostunut. Olisihan se ihanaa tuon miehen kainalossa viettää elämänsä, mutta näin mulle aina käy, ihastunut niihin, ketkä eivät ihastu minuun. Kai tämä on sitoutumiskammoa; olen tosi huono näyttämään muutenkaan tunteitani.
En tiedä mitä iloa kirjoituksestani oli, mutta kai halusin vaan sanoa, että kohtalotovereita AP:lle löytyy!
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 17:09"]
Miksi (sinkku)naiset aina mainitsee olevansa korkeasti koulutettuja, hyvässä duunissa ja fiksuja?
Tutkitustihan korkea koulutus naisella heikentää hänen mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla.
Silti naiset tuovat sen esiin ikään kuin plussana.
[/quote]
Tutkitusti ei heikennä, sinkkuja on suhteellisesti eniten matalimmin koulutetuissa naisissa. Kyseessä on siis vain myytti.
[/quote]
Lähtökohtaisesti korkeasti koulutettu nainen on minulle "must have", duunarit varmaan näkee asian toisin. Koulutus ei takaa toki mitään, mutta sen puute viestii kiinnostuksen puutteesta sellaisilla alueilla, jotka ovat itselleni erittäin tärkeitä. Tai "joista elän". Tuskin kouluttamattomalla ja minulla voisi olla juuri mitään yhteistä.
Eli koulutettu nainen haluaa oletettavasti karsia vastaajista ne, jotka hän sivuuttaisi joka tapauksessa. Niin minä ainakin tekisin.
15, 19
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:59"]
Itse olen vähän samassa tilanteessa, paitsi että olen jo nelikymppinen. Tuhlasin sen parhaan parinetsintäiän haikailemalla varattuje perään ja odottamalla, että kuin taikaiskusta tulisi jossain vastaan elämäni mies. En etsinyt, vaan elin sinkkuelämää tyytyväisenä. Mutta nyt huomaan, että alkaa hedelmällinen ikä olla ohi, ja olen edelleen... niin, vanhapiika.
Älä ainakaan tee tätä virhettä, älä hylkää ihan ok miehiä siksi että he eivät vastaa sitä mitä joskus olet haaveillut.
[/quote]
Voi, #7, inhottavaa sanoa näin, mutta tilanteesi on juuri se, mitä pelkään myös itselleni tapahtuvan. Olenkin tajunnut, että minun täytyy ehkä itse ryhtyä nyt entistä aktiivisemmaksi tässä hommassa, vaikka toisaalta minua kammoksuttaa ajatus miesten "metsästämisestä". En kuitenkaan saa antaa elämän vain lipua ohitseni...
Mutta tästä päästäänkin taas yhteen ongelmaan. Jos sitä unelmieni miestä ei sitten tule vastaan (tämän ihastukseni lisäksi), täytyykö minun tyytyä johonkin ihan kivaan vaihtoehtoon (mikäli nyt sellaistakaan löytyy) ja vain niellä ylpeyteni ja toivoa, että yhteiselämämme on edes jossain määrin tyydyttävää? Ja entäpä sitten, jos olen juuri saanut asettauduttua aloilleni tämän ihan kivan miehen kanssa ja meille on mahdollisesti vaikka lapsikin tulossa ja sitten siinä vaiheessa tapaan sen elämäni miehen?! Turha näitä on tietty jossitella, ja varmasti melkeinpä kaikki näiden samojen ongelmien kanssa ainakin jossain elämänsä vaiheessa painii, mutta kyllä tämä tuntuu vaan uskomattoman vaikealta.
Ja loppujen lopuksi en mä halua mitään muuta kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Voimia sinulle, #7!
ap
[/quote]
Joskus se ihan kiva mies osoittautuu paljon paremmaksi vaihtoehdoksi pitkäaikaisessa suhteessa kuin se unelmien mies, joka aluksi näytti niin täydelliseltä
Mutta jos miehen kriteeriksi riittää, että se on "ihan kiva" niin sittenhän se on melkein sama kenet tuolta poimii. Kyllä itse ainakin uskon, että se joku suurempi tunne sieltä pitää löytyä, silloin onnistumisen mahdollisuudet ovat suuremmat ja pahojen aikojen tullessa voi yrittää kaivaa esiin sen fiiliksen joka ainakin joskus on ollut olemassa.
Ja olishan se ihan helkkarin väärin ketä tahansa kohtaan ottaa hänet koska ei nyt sattunut löytymään ketään joka olisi todella kolahtanut ja kyllästyi vaan etsimään. Eipä silti, tiedän että monet noinkin tekee, mutta silloin ainakin molempien pitäisi tietää missä mennään.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 18:24"]
Mutta jos miehen kriteeriksi riittää, että se on "ihan kiva" niin sittenhän se on melkein sama kenet tuolta poimii. Kyllä itse ainakin uskon, että se joku suurempi tunne sieltä pitää löytyä, silloin onnistumisen mahdollisuudet ovat suuremmat ja pahojen aikojen tullessa voi yrittää kaivaa esiin sen fiiliksen joka ainakin joskus on ollut olemassa.
Ja olishan se ihan helkkarin väärin ketä tahansa kohtaan ottaa hänet koska ei nyt sattunut löytymään ketään joka olisi todella kolahtanut ja kyllästyi vaan etsimään. Eipä silti, tiedän että monet noinkin tekee, mutta silloin ainakin molempien pitäisi tietää missä mennään.
[/quote]
Tarkoitan että se ihan kiva voikin osoittautua paremmaksi kuin uskotkaan. Ei tietysti ketä tahansa tarvi kelpuuttaa :D Mutta kannatta antaa ihmisille mahdollisuus ja itsekin pitää olla valmis satsaamaan suhteeseen.
Minä tapasin erään miehen työpaikalla. Ajattelin, että haluaisin olla hänen kanssaan ystävä. Oli kiva jutella ja viihdyin hänen seurassaan, ulkonäkö ja pukeutuminen eivät taas vastanneet sitä, mitä poikaystävältä odottaisin. 10 vuotta enemmän ikääkin ja lapsikin hänellä oli. Ei kiinnostanut.
Loputa, siinä kaveriksi tullessa (ja hänen selvästi jo halutessa enemmänkin), kului kuukausia, suostuin hänen kanssa seksiin ja katsoimme tilannetta rauhassa. Nyt huomaan, että saahan tuon mukaan mennä, kun valitsee vaatteita jne. Ulkonäöllä on lopulta hyvin vähän merkitystä, kun on yhdessä ihana olla. Voin olla vapautuneesti hänen seurassaan, saan olla oma höpsö itseni.
Seksi on parempaa kuin ikinä. Hän muuttuu viikko viikolta parempaan suuntaan, ymmärrämme toisiamme paremmin.
Ainoa mitä epäilen on se, tuleeko ikäero myöhemmin pintaan suurempana ongelmana. Mutta pointti tässä kirjotuksessa oli se, että tutustu miehiin rauhassa, niitä todellakin voi muovailla. Etsi vaikka netistä seuraa, tapaa mahdollisimman monia miehiä, jotta tiedät mitä haluat.
Se hyvä keskustelukumppani, mitä sanoitkin, on tärkeää. Puhumalla asioista selvitään :)
Tsemppiä miehenhakuun!
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:38"]
Netissä tapasimme mekin, joten ehkä sitä tosiaan kannattaa kokeilla kuten täällä jo on ehdotettukin.. Olen kanssasi ihan samaa mieltä, jokaisen itseään arvostavan naisen tulisi pitää vaatimuksistaan kiinni. Omalla kohdallani sitä paitsi kysymys ei ollut edes yksistään liian korkeasta vaatimustasosta, monta "kriteerini" täyttävää miestä jouduin hylkäämään vaikka he paperilla olisivatkin kuulostaneet hyvältä. Se jokin tietty tunne on kuitenkin mikä ratkaisee, mikäli se puuttuu on suhdetta mielestäni vaikea lähteä rakentamaan.
#29
[/quote]
Just näin!
ap