Perheen perustaminen homoystävän kanssa?
Otsikko varmasti suorastaan huutaa provoa, mutta toivoisin saavani myös normaaleja näkemyksiä asiaan. Minä olen päälle 30-vuotias, töissäkäyvä nainen. Olen aina toivonut saavani perheen, mutta traumojen ja mahdollisen aseksuaaliuteni takia en ole koskaan seurustellut enkä seurustelusuhdetta hakenutkaan. Tai toisinsanoen tuntuu että vaatisin miehiltä liikaa ymmärrystä ja kunnoitusta juurikin traumojeni vuoksi, ja en ole koskaan tavannut miestä jossa nämä ominaisuudet yhdistyisi, ja realistisuuden nimissä en ihmettä odota tapahtuvaksikaan.
Tilanne on kuitenkin tosiaan se että olen aina kuitenkin toivonut lapsia ja perhettä ja uskoisin olevani oikein hyvä äiti. Homoystäväni olen tuntenut vuosikausia ja meillä on vähän samanlainen tausta muutenkin. Olemme vitsailleet ajatuksella että menisimme naimisiin ja perustaisimme perheen josta molemmat unelmoivat. Mies voisi sitten vapaa-ajallaan heilastella ketä tykkää, mutta perhe-elämä kotioloissa se pääprioriteetti. Toimiiko tällainen järjestely vain elokuvissa?
Kommentit (28)
Miksette voi vain tehdä lasta ja jakaa huoltajuuden, miksi pitää mennä naimisiin ja leikkiä perhettä?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 19:41"]
Miksette voi vain tehdä lasta ja jakaa huoltajuuden, miksi pitää mennä naimisiin ja leikkiä perhettä?
[/quote]
Komppaan tätä. Feikkiperheet ei ikinä onnistu. Näitä "kulissit kunnossa" viritelmiä on maailma täynnä.
Miksipä ei voisi toimia yhtä hyvin kuin kenen tahansa muun avioliitto. Minusta tuossa ei ole mitään väärää.
Teidän pitäisi varmaankin nyt ruveta "seurustelemaan" ja asumaan toistenne luona, jotta näette, pystyttekö jakamaan sitä arkea yhdessä. Varsinkin, kun sanot, että "perhe-elämä kotioloissa on prioritteeti".
En osaa sanoa, mutta olen itsekin ihastunut todella pahasti homoon. (Minulla on jo tosin lapsi, enkä halua missään nimessä lisää...). Olen tässä yrittänyt sulatella asiaa, mutta pidän miehestä vieläkin ihmisenä niin paljon, etten haluaisi täysin kadottaa häntä elämästäni...Olemme täysin samalla aaltopituudella, meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja elämänarvot, rakastan hänen läheisyyttään ja olen vieläkin varma sydämessäni, eten jättänyt miestäkään aivan kylmäksi...
Ennen minulle oli täysin yksi ja sama, onko joku homo vai ei, mutta tämän kokemusken myötä tunnen vain toivottomuutta, surua, pettymystä ja jopa raivoa...
Miksikäs ei. Lapsen kannalta on tärkeintä, että hänellä on turvallinen koti ja rakastavat vanhemmat. Tällainen suhde toteuttaisi nämä ehdot paljon todennäköisemmin kuin moni perinteinen perhekuvio.
Sairasta. Ette pilaa lapsen elämää!
Sanoisin, että Ei toimi. Mulla sellainen kokemus, että lyöttäydyin yhteen alle 20 vuotiaana homoystäväni kanssa, koska hän oli mukavaa seuraa. Eli mitään seksuaalista ei välillämme koskaan ollut. Muutimme jopa yhteen asumaan, koska kummallakaan ei ollut mitään hinkua normaaliin parisuhteeseen, saatika perheeseen missä olisi lapsia. Yli 30 vuotiaana mieleni kuitenkin muuttui ja tilanne alkoi häiritä mua todella paljon. Sekin alkoi häiritä, että ihmiset luulivat meitä pariksi. Ahdistus kasvoi niin, että häivyin tilanteesta. Nyt olen katkera yli 4 kymmentä vuotias, joka tuhrasi elämänsä tuollaiseen kapinallisuuteen, ja on nyt perheetön ja yksin. Eli älä mene milläänlailla yhteen henkilön kanssa joka on vain mies, mutta ei rakkautesi.
Huolenaiheeni:
- Miten lapset oppivat miehen ja naisen parisuhdemallin (toki löytyy myös yh-äitejä ja isiä)
- Mies ei välttämättä voi toteuttaa seksuaalisuuttaan niin usein kuin haluaisi - rilluttelut kun olisi hyvä jättää vähemmälle lasten ollessa pieniä (sama ongelma myös monissa "perinteisissä" perheissä)
- Miten kerrotte miehen seksuaalisesta suuntautumisesta
- Miten teidän yhdessäasuminen sujuu - toinen ei ole kuin ystävä mutta silti pitää kestää hänen huonoja puolia ja ikäviä taipumuksia ja tapoja
- Suostuuko mies elättämään sinua kun olet hoitovapaalla
Hyvinä puolina:
- Vakaa tunne-elämä (ei jatkuvia intohimoriitoja)
- Molempien vanhempien läsnäolo
- Kahden ihmisen tulot yhdessä perheessä
Jos yhdessä asuminen sujuisi, sanoisin että teillä olisi hyvät valmiudet perheen perustamiseen.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:57"]
Sanoisin, että Ei toimi. Mulla sellainen kokemus, että lyöttäydyin yhteen alle 20 vuotiaana homoystäväni kanssa, koska hän oli mukavaa seuraa. Eli mitään seksuaalista ei välillämme koskaan ollut. Muutimme jopa yhteen asumaan, koska kummallakaan ei ollut mitään hinkua normaaliin parisuhteeseen, saatika perheeseen missä olisi lapsia. Yli 30 vuotiaana mieleni kuitenkin muuttui ja tilanne alkoi häiritä mua todella paljon. Sekin alkoi häiritä, että ihmiset luulivat meitä pariksi. Ahdistus kasvoi niin, että häivyin tilanteesta. Nyt olen katkera yli 4 kymmentä vuotias, joka tuhrasi elämänsä tuollaiseen kapinallisuuteen, ja on nyt perheetön ja yksin. Eli älä mene milläänlailla yhteen henkilön kanssa joka on vain mies, mutta ei rakkautesi.
[/quote]
Mutta kun minä en usko kohtaavani miestä jota rakastaisin perinteisesti siinä mielessä, kun en ole koskaan vastaavia tunteita pahemmin kokenut ja kuten sanoin epäilen olevani aseksuaali. Tämä ystäväni on minua hieman vanhempi ja tiedämme kyllä tulevamme toimeen ja olemme kuten sanoin, parhaimpia ystäviä. Kumpikin saisi perheen, jota muuten tuskin kumpikaan saisi ja lapset hyvät vanhemmat ja vakaan taloustilanteen. -ap
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 15:57"]
Sanoisin, että Ei toimi. Mulla sellainen kokemus, että lyöttäydyin yhteen alle 20 vuotiaana homoystäväni kanssa, koska hän oli mukavaa seuraa. Eli mitään seksuaalista ei välillämme koskaan ollut. Muutimme jopa yhteen asumaan, koska kummallakaan ei ollut mitään hinkua normaaliin parisuhteeseen, saatika perheeseen missä olisi lapsia. Yli 30 vuotiaana mieleni kuitenkin muuttui ja tilanne alkoi häiritä mua todella paljon. Sekin alkoi häiritä, että ihmiset luulivat meitä pariksi. Ahdistus kasvoi niin, että häivyin tilanteesta. Nyt olen katkera yli 4 kymmentä vuotias, joka tuhrasi elämänsä tuollaiseen kapinallisuuteen, ja on nyt perheetön ja yksin. Eli älä mene milläänlailla yhteen henkilön kanssa joka on vain mies, mutta ei rakkautesi.
[/quote]
Mutta kun minä en usko kohtaavani miestä jota rakastaisin perinteisesti siinä mielessä, kun en ole koskaan vastaavia tunteita pahemmin kokenut ja kuten sanoin epäilen olevani aseksuaali. Tämä ystäväni on minua hieman vanhempi ja tiedämme kyllä tulevamme toimeen ja olemme kuten sanoin, parhaimpia ystäviä. Kumpikin saisi perheen, jota muuten tuskin kumpikaan saisi ja lapset hyvät vanhemmat ja vakaan taloustilanteen. -ap
[/quote]
Ei minullakaan ollut rakastumisen tunteita ollut, ja siksi kai noin teinkin. Ihastuksia tai rakkauksia ei ollut tuonakaan aikana, kun elin homoystäväni kanssa. Tilanne alkoi vaan ahdistaa niin, että näen vieläkin siitä ajasta painajaisia. Hän alkoi hallita mua henkisesti, niinkuin pitkissä ystävyys.suhteissa usein käy. Mustasukkaisuutta mun menoista ym.
Hmm. Muuten en epäile tuon toimivuutta, mutta mitä jos mies rakastuukin vakavasti johonkin mieheen ja haluaa alkaa seurustella tämän kanssa? Onko teidän tarpeellista ylipäänsä mennä naimisiin, hoitaisitte vain isyyden tunnustamisen?
No yksi aika keskeinen kysymys: miten ajattelitte sen lapsen panna alulle?
Jos harrastatte seksiä keskenänne yhtään kertaa, niin sitten kuvio ei ole enää homoseksuaalin ja aseksuaalin suhde, vaan paljon monimutkaisempi.
Nämä on tälläisiä asioita joihin ei voi oikein kukaan muu vastata kun te kaksi. Samat säännöt pätee kun missä muussa tahansakin ihmissuhteessa, asioliitossa, ystävuudessä tms, joskus toimii joskus ei..
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
No yksi aika keskeinen kysymys: miten ajattelitte sen lapsen panna alulle?
Jos harrastatte seksiä keskenänne yhtään kertaa, niin sitten kuvio ei ole enää homoseksuaalin ja aseksuaalin suhde, vaan paljon monimutkaisempi.
[/quote]
No ei varmasti ihan perinteisellä tapaa vaan ns. muumimukisysteemillä.
Lapsille ei kerrottaisi että takana tällanen järjestely vaan olisimme kuin kuka tahansa naimisissa oleva pariskunta. -ap
Älkää ihmeessä valehdelko lapsille! Siitä ei hyvää seuraa. Lapset ymmärtävät kyllä erikoisetkin olosuhteet, kunhan perusturvallisuus on ja asiat selitetään asiallisesti ja ikäkauden mukaisesti. Mutta valheet tulevat ennen pitkää ilmi ja lasten maailma romahtaa.
Nr. 3 lisää:
Olen tullut oman kokemukseni perusteella siihen tulokseen, että mies on aina munansa orja, oli sitten homo tai hetero...
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 16:22"]
No yksi aika keskeinen kysymys: miten ajattelitte sen lapsen panna alulle?
Jos harrastatte seksiä keskenänne yhtään kertaa, niin sitten kuvio ei ole enää homoseksuaalin ja aseksuaalin suhde, vaan paljon monimutkaisempi.
[/quote]
No ei varmasti ihan perinteisellä tapaa vaan ns. muumimukisysteemillä.
Lapsille ei kerrottaisi että takana tällanen järjestely vaan olisimme kuin kuka tahansa naimisissa oleva pariskunta. -ap
[/quote]
Siis muuten ihan hyvä asetelma, mutta esittämään ja valehtelemaan ei kannata ruveta. Siitä ei seuraa hyvää. Sen sijaan voisitte reilusti elää yhdessä homomiehenä ja naisena, joilla on yhteinen lapsi. Se on perhe siinä missä muutkin, eikä ole kenenkään asia teitä moralisoida.
Ai niinku, että lapselle opetetaan heti alkuun esittelemään perheensä: "Mä oon Maija, mun iskä on homo ja äiti herero..." Niinkö?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 17:05"]
Ai niinku, että lapselle opetetaan heti alkuun esittelemään perheensä: "Mä oon Maija, mun iskä on homo ja äiti herero..." Niinkö?
[/quote]
Niin :)
en ihan nyt ymmärrä miksi menette naimisiin ja esitätte heteropariskuntaa? Jos on tällainen järjestely niin miksi esittää muuta? miksi ette ole vain "isä ja äiti asuu samassa talossa, mutta ei seurustele"? Ei kannata esittää pariskuntaa, totuus tulee julki ja sitten asiat menee solmuun.