Koulut jatkuu ja aamut taas yhtä helvettiä

Kyllä se siitä, ottakaa aamu kerrallaan. Hankalin vaihe on varmaan kuitenkin jo takanapäin.

Toivottavasti helpottaa. Mulla 3 lasta ja heillä ei ole mitään isoja ongelmia ja silti välillä stressaa oikein kunnolla.

Mä tosissaan toivon, että jotain tapahtuu ja teidän elämä helpottuu huomattavasti ja sä saat olla töissä paremmalla mielellä.

Kiitos:) Jotenkin iski vaan epätoivo kun tajusin että sama touhu jatkuu taas. Kesäloman alkaessa huokaisin helpotuksesta että saa hengähtää pariksi kuukaudeksi.

Lapsi kärsii selektiivisestä mutimista ja sosiaalisesta ahdistuneisuudesta. Jotenkin tuntuu että on jotain piirteitä aspergerista. Hän käy toimintaterapiassa viikoittain. En osaa sanoa onko terapiasta juuri hyötyä. Uskon ennemminkin että ikä tekee tehtävänsä ja lieventää näitä nk.kohtauksia.

ap

Varmasti terapiasta on jotain apua ja ehkä jossain vaiheessa siitä on enemmänkin apua. Mun lapsi kävi toimintaterapiassa jonkin aikaa ja terapeutti osas asiansa. Jossain vaiheessa keksi ottaa toisen lapsen mukaan terapiaan ja nämä pojat sitten tavallaan vahvistivat toistensa puutteita ja molemmilla oli tosi hauskaa.

Niinhän se menee, että ikä yleensä helpottaa aina kaikenlaisia ongelmia.

mä vein tänä aamuna 18-vuotiaan erityislapsen opiskelupaikkakunnalle ja aivan yhtäläisen hankalaa se oli. meillä pienikin jännitys saa aikaan kaiken toiminnan jämähtämisen. kaiken lisäksi jännitys oli tänään mukavaa, hän odotti innolla uutta kouluviikkoa, mutta, kun ei osaa sitä tuoda esiin muuten hän vain jämähtää paikoilleen. tunnin sain houkutella häntä pukeutumaan, että ehdittiin viemään tavarat asuntolaan ennen koulupäivän alkua.

onneksi tätä ei enää tapahdu kuin kerran viikossa.

ymmärrän siis tuskastumisesi. olisiko mahdollista keskustella näistä asioista toimintaterapeutin ja ehkä opettajan/avustajan kanssa? toimintaterapeutilla voi olla konkreettisia keinoja selvitä noista paniikkitilanteista ja opettajan kanssa voisi sopia, että viestit tulevat aina sinulle, eikä lapsen tarvitse huolehtia niistä aamulla.

Vastaa puhelimeen vain kerran. Turhaa riitelyä ja aiheuttaa pahaa mieltä molemmille, myös siis saa lapsen jatkamaan kiukuttelua. Yksin, ilman soittelua on vaikea kiukutella.

Kyllä se vähän helpottaa ajan kanssa, mutta varaudu, että vain vähän.

Oma aloitti nyt kuudennen luokan, enkä usko, että elämä ihan auvoa vaan olisi...

Lopeta tuo järjetön puhelinrumba. 

Kiitos neuvoista. Otan asian puheeksi terapeutin kanssa. Nyt kun lapsi meni neljännelle niin opettaja pyrkii kuulemma siihen että lapset muistaisivat itse läksynsä eikä niitä ilmoiteta vanhemmille. Tämä tulee olemaan meidän esikoiselle vaikeaa koska työmuisti on muutenkin huono. Jos opettaja vain suostuu erikoisjärjestelyyn niin mielellään jatkettaisiin niin että tieto läksyistä tulee selkeästi eikä perustuisi siihen että lapsi muistaa ne.

ap

meillä oli yhdellä töissä tuota puhelintouhua ja hänelle annettiin siitä varoitus. Ei ole työkavereitten asia kuunnella aamulla ja iltapäivällä tuota hiton sirkusta.

Onko teillä aiemmin ilmoitettu läksyt vanhemmille?? Meillä on tullut tieto esikoisen joistain kokeista, ei koskaan läksyistä.

Myötätuntoni ap:lle.

Meillä nuo tunnelmat ovat helpottuneet oman järjestelykyvyn myötä, mutta onkin kyse erilaisista erityislapsista. Väsyttää silti tajuta, että tämä ei lopu oikeastaan koskaan. Ei ikinä. Vanhin on jo 22 ja yhä saa huolehtia niiiiiin monesta samasta asiasta kuin pikkulapsenakin.

Työ loppuu vasta, kun en vanhuuttani  jaksa enää ja aikuiset lapset siirtyvät yhteiskunnan hoiviin.

Kyllä se olisi hyvä, että opettaja suostuisi siihen, että olet apuna muistamisessa. En halua mitenkään masentaa mutta meillä isompi poika jo, ei mitään diagnoosia mutta nuo mainitsemasi jutut tuntuivat niin sopivan häneen, että tiedä vaikka olisi samat vaivat. Hän ei ehdi juuri koskaan ajoissa kouluun koska jämähtää aamuisin esim suihkuun. Eikä halua olla omatoiminen heräämisessä tai koulumatkassa vaan pitää viedä.

Ei halua? Siinähän se tuli. Jos passataan, ei kehity. Ja todellakin jos joka aamu myöhästyy, koulun pitäisi tehdä ls-ilmoitus.

Olipas taas osalla porukasta todella kylmää kommenttia. Mutta empatia onkin katoava luonnonvara. Ei osata enää tuntea empatiaa. Mielestäni se, mitä Ap kertoi, oli hän toiminut täysin oikein, ollut itse rauhallinen, antanut selkeät ohjeet, laittanut kaikki valmiiksi etukäteen, ei vastannut miljoonanteen soittoon, vain muutaman kerran, rauhoitellut lasta jne. Ja SILTI osalla todella kylmää asennetta.  AP:n arkiaamut kuulostavat helvetillisiltä suoraan sanottuna, eikä erityislapsesta puhuttaessa todellakaan ole aina kasvatuksen puutteesta johtuvat ne ongelmat. Mutta silti ihmiset eivät osaa ymmärtää tai kokea myötätuntoa.

Tämän ongelman ymmärtää kunnolla vain ne joillain on vastaavaa kokemusta erityislapsesta. Meillä on kaksi muutakin lasta eikä heillä ole mitään tällaista käyttäytymistä. Tottakai erityislapsen kasvattaminen on vähän erilaista kuin nk.tavallisen lapsen. Mekin käytetään vähän eri tapoja tähän esikoiseen kuin kahteen nuorempaan. Koska esikoisella on oppimisvaikeuksia, niin esim. koulu vaatii ihan erilaista paneutumista meiltä vanhemmilta kuin mitä tulee pienempään sisarukseen joka käy myös jo koulua. Esikoisen läksyistä on PAKKO huolehtia. Jos niistä ei kukaan muu lapsen lisäksi huolehdi, niin joko A) ne jää kokonaan tekemättä tai B) lapsi tekee ne paniikissa ja itkee hermostuneena. Nykyään tämä on helpottanut huomattavasti siitä mitä se oli ekalla ja tokalla. Jos me jonkun mielestä paapotaan lasta kun puututaan näihin asioihin ja huolehditaan niistä, niin en voi sille mitään. Omasta kokemuksesta vain tiedän että tällä konstin voi lieventää kohtauksia - siksi toimitaan niin.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 10:07"]

Ei halua? Siinähän se tuli. Jos passataan, ei kehity. Ja todellakin jos joka aamu myöhästyy, koulun pitäisi tehdä ls-ilmoitus.

[/quote]

Sinähän se viisas olet. Sinun pitäisi tulla muutamaksi päiväksi hoitamaan homma, niin nähtäisiin kuinka käy.