Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa työreissu ihan hirveästi!
12.08.2013 |
Eli olen suht uudessa työpaikassa, enkä koskaan ole ollut työreissussa. Muutenkin matkustelen todella vähän ja yötä pois kotoa en ole oikein koskaan. Nyt tiedossa kahden yön työreissu ja olen ihan stressaantunut ja ahdistunut. Näen painajaisia ja ahdistun keskellä päivääkin.
Joo ja olen jo yli 30v mutta silti tällaiset lapsuuden vaivat painaa. Miten näistä pääsee yli?
Kommentit (24)
Ymmärrän sinua hyvin. Itse en voisi edes mennä sellaiseen työpaikkaan, jossa pitäisi matkustaa.
En tykkää "elää matkalaukusta" ja varsinkin aamuisin tehdä asiat omalla tavallani, esim. syödä aamiaista yöpuvussa. Matkalla pitää yleensä pukeutua ja tälläytyä heti herättyä, että kehtaa mennä ravintolan aamiaispöytään. Lisäksi pitää olla seurallinen enemmän kuin normaalisti.
No siis, anteeksi, en osaa antaa sinulle vinkkiä, miten toimia. Yritä vain ajatella, että kyllä ne pari päivää kestää ja pian olet jo kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 08:42"]
En tykkää "elää matkalaukusta" ja varsinkin aamuisin tehdä asiat omalla tavallani
[/quote]
Korjaus, tuossa piti lukea "aamuisin haluan tehdä..."
no siis juuri se yöpyminen... moni olisi varmasti innoissaan kun pääsee ilmaiseen reissuun ja hotelliin yöksi, mutta itse olen ollut hotellissa vain muutamia öitä viimeisen 15vuoden aikana... olen ollut 6yötä hotellissa 15vuoden aikana...
Itse työ ei ole epämiellyttävää toki työkaverit ovat ihan vieraita ja kaikki tietysti yli 40v miehiä ja itse 30v nainen... olen kuitenkin ulospäin suuntautunut. Jos olisi edes joku jolle sanoa, että jännitän kauheasti. Muutenkin kärsin univaikeuksista...
Toisaaltaan tässä on se että jännitän asiaa niin kauheasti että siitä tulee tuollainen peikko... jos osaisin jotenkin lievittää tätä jännitystä.
ap
Teet selväksi että et anna. Et "pääse" matkalle ja/tai saat potkut, mutta eihän tuollaiseen "työhön" pidä suostua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä viinaa kukaan väkisin kurkustasi kaada.
Aika kasvaa aikuiseksi, näin se vaan on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran se kirpaisee. Eka matka voi olla haastava, mutta seuraavat menevät jo rutiinilla.
Valitettavasti monessakaan työssä ei voi valita, että haluaako matkustaa vai ei. Se vaan kuuluu toimenkuvaan - vaihtoehtona on sitten hakeutua muihin hommiin.
AV-mammojen käsitys työmatkoista on taas hiukkasen kummallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, se on nyt osa työtäsi ja kasaat itsesi ja menet. Ajattele sitä hetkeä kun työt on tehty ja pääset rauhassa omaan hotellihuoneeseen lukemaan kirjaa ja vaikka kylpyyn :) Joskus en jaksa lähteä illalliselle työkavereiden kanssa niin haen vaikka pizzan huoneeseen ja syön yksin.
Yritän samastua ongelmaasi, mutta en oikein päässyt kärryille siitä, MITÄ oikein jännität. Sitä ettet saa hotellissa unta? Tuleeko matkalla tehtäväksi jotain vaikeita työtehtäviä? Että joudut seurustelemaan työtovereidesi kanssa enemmän kuin työpaikalla?
Jos kertoisit sen jännityksesi kohteen, voitaisiin lähteä helpottamaan jännitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano esimiehellesi, että jäät pois työmatkalta. Vielä parempi olisi, jos voisit vähän valottaa, että henkilökohtaisista syistä johtuen et voi lähteä mukaan. Olen itse ollut esimies ja oma alaiseni on tehnyt vastaavasti.
no siis jännitän matkustamista... saan paniikkikohtauksen matkalla, ahdistun matkalla, alan itkeä matkalla. En saa unta, koen oloni epämiellyttäväksi, pelkään että tulen kipeäksi.
Kärsin muutenkin ahdistuksesta ja tinnityksestä. Kotioloissa osaan hallita niitä, mutta miten matkalla. En osaa rentoutua.
Tämä matka ei ole mikään todella pakollinen, mutta suositeltava.
Mietin tuota että jos tilanne menee liian vaikeaksi selitän esimiehelle että en lähde... tilanne senkin vuoksi hullu että esimies ei tiedä edes matkasta... eli pitäisi puhua ryhmänvetäjälle että en pääse... äh liian vaikeaa...
Ja joo alkoholia en aio juoda lainkaan vaan vedän kyllä ihan unilääkkeitä ja diapamia tarvittaessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai menet, se kuuluu nyt työhösi. Et myöskään ikinä pääse peloistasi jos et opettele tekemään niitä asioita jotka ahdistavat.
Tehellisesti sanottuna jos mulle tulisi töissä alainen kertomaan ettei voi lähteä työmatkalle kun ei osaa olla pois kotoa niin kyllä se ihminen siirtyisi mappi Ö kansioon koska silloihan kyseinen henkilö ei voi hoitaa työtään johon liittyy matkustamista. Tiesithän matkustamisen mahdollisuudesta kun aloitit työt?
Höh. Menet matkalle, hoidat työsi ja ainakaan meillä mihinkään muuhun ei ole aikaakaan. Ei meidän puljun työmatkoilla käytetä alkoholia, eikä illasteta hienosti. Monesti tulee haettua jostain paikallisesta alepasta joku banaani tai omena iltapalaksi. Aamupala pöydässä kerrataan päivän suunnitelma ja strategia, mut jos se on sulla oikeasti ylivoimainen, viin ainahan sä voit pyytää aamiaisen huonepalveluun.
Älä nyt kokeilematta luovuta. Saatat ihan hyvin pärjätä.
niinpä, kun vaan pääsisin kynnyksen yli niin kaikki voisi mennä hyvin... no ei varsinaisesti ollut tiedossa matkustaminen kun aloitin työt. Pääsin vähän niin kuin eri hommiin talon sisällä yhtäkkiä ja tässä reissataan... no mä yritän, kaikkihan voi mennä tosi hyvin
ap
Hyvin se menee! Hoida duunisi kunnialla ja ajattele sitä majoitusta pakollisena pahana:). Seuravalla kerralla on varmaan jo helpompaa. Tiesitko, jo tyon ottaessasi, että se sisältää matkustamista. Eli osasitko asennoitua jo etu käteen?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 08:47"]
Toisaaltaan tässä on se että jännitän asiaa niin kauheasti että siitä tulee tuollainen peikko... jos osaisin jotenkin lievittää tätä jännitystä.
ap
[/quote]
En yhtään halua vähätellä tuntemuksiasi, ap, mutta entä jos ottaisit tämän kokemuksena, jolloin olet oman mukavuusalueesi ulkopuolella ja joka kasvattaa sinua ihmisenä? Meidän kaikkien tuleekin joskus mennä sen oman rutiinialueen ulkopuolelle kokemaan jotain muuta. Silloin kehitymme ja saamme uutta rohkeutta ja voimaa elämäämme. Tsemppiä!
Minä olen juuri noita, joista on ihanaa päästä välillä työmatkoille. Niitä on kolme-neljä kertaa vuodessa jonnekin päin Eurooppaa. Parasta on se, että palaverien/koulutuksien jälkeen ilta-aika on ihan omaani - ketään ei tarvitse ruokkia tai kustata harrastuksiin, jälkikasvu saa pärjätä isän kanssa keskenään. Tekee ihan hyvää heillekin.
mikä sinua siinä eniten ahdistaa, se yöpyminenkö?