Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menettekö te aina tilaisuuksiin ja paikkoihin, minne pyydetään?
11.08.2013 |
Itse olen sellainen, että huomaan jättäväni väliin kaikki jotka sanotaan ilman tunnetta, heitetään puolihuolimattomasta, kutsuja on vieras/puolituttu/ystävä vuosien takaa. Tilanne, että menen jonnekkin ja huomaankin joutuneeni kutsutuksi "muodon vuoksi" tai "hyvän tavan vuoksi", on niin kiusallinen, että se on johatnut siihen, että tulee jätettyä väliin ihan aidotkin kutsut :(
Kommentit (11)
Kyllä me yleensä käväistään ainakin, jos sattuu päällekkäisyyksiä, menemme läheisemmän juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aikuisen ihmisen uskoisi menevän aina, kun kutsutaan johonkin ellei ole aivan ylivoimainen este.
Jos ei mene niin kutsut vähenee ja lopuksi kukaan ei kutsu enää mihinkään. Kyllä sosiaalinen kanssakäyminen varsinkin Suomessa on sellainen asia, johon on syytä aina hakeutua, kun vain mahdollisuus on.
Ei se kipeää tee ja ota rennosti.
En kyllä mene. Olen erakko ollut luonteeltani aina. Menen vain niihin tilaisuuksiin joissa on minulle rakas henkilö. Näin on ollut aina ja kutsuja silti tulee.
Riippuu ihan kutsujasta, tilaisuudesta, aikataulusta yms.
Menen sinne, minne innostaa mennä ja minne on sopivat resurssit mennä.
Perjantai-iltaisin olen työviikosta yleensä niin poikki, että hyvin harvoin lähden silloin minnekään ellei sitten kyse ole jo jostain häidenkaltaisesta tilaisuudesta. Ja silloinkin jonkun läheisen häistä.
Välillä sitä voi lähteä pieniinkin kissanristiäisiin jonkun miltei puolitutunkin kutsusta ja välillä ei innosta edes läheisen jutut.
Olen ennen mennyt käytännössä aina, kun on kutsuttu, mutta nykyään menen vain, kun oikeasti itselleni sopii ja sattuu kiinnostamaan.
Toki on joitain velvollisuuksia, kuten mummon 80-vuotissynttärit, tädin hautajaiset, siskon häät, parhaan kaverin polttarit.. Niihin menen vaikkei oikein olisikaan mahdollisuutta/aikaa/varaa.
En tietenkään. Menen sellaisiin, jotka syystä tai toisesta kiinnostavat minua ja jotka sopivat aikatauluihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten. Mutta naimisiin en mennyt, kun kerran olin, eikä siellä ollut kovin kivaa. Sanoin, että valitsen mieluummin seurustelun.
Vähän kiinni siitäkin, miten kutsutaan. Jos joku sanoo, että huomenna on grillibileet naapureitten kanssa, tekin voitte tulla, niin en pidä sitä varsinaisena kutsuna vaan ääneen lausuttuna ajatuksena (olettaen, että en ole naapureita).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan mene. Eikä voisi vähempää kiinnostaa, vaikkei enää kutsun kutsua tulisikaan.
Melkein sata prosenttisesti kyllä. Mulla on kyllä aika pieni sosiaalinen piiri ja mua harvoin kutsutaan mihinkään.
Musta hääkutsutkin on iloinen asia. Olen elämäni aikana (40v) ollut vieraana kolmissa häissä ja kaikki oli tosi mukavia juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä yleensä menen. Aattelen, että jos aina kieltäytyy, ei kukaan enää kutsu, ja ihmisiä tapaamallahan ne sosiaaliset piiritkin vähä kerrallaan laajenee. Mutta jos kutsuja on etäinen tai muuten tuntuu, että kutsu on tuollainen "muodon vuoksi", niin en ole kuin vähän aikaa, reilun tunnin. Menen esimerkiksi vähän myöhemmin paikalle, jos tilaisuuden luonne on tällaiseen toimintaan sopiva. Tai sanon, että on muutakin menoa, vaikkei olisikaan.
Alue: Aihe vapaa
meinaan kieltäytyä kaikesta nykyään. Alan erakoitua. Joskus olen onneksi mennyt ku minua on houkuteltu lisää. Seuraavaksi tulossa sukujuhlat, jonne pakko mennä, olen nyt jo pahalla päällä.