Miten 80-luvulla syntyneet eroavat 70-lukulaisista

ovat nuorempia

Ihan vain oman kokemukseni pohjalta 70-lukulaiset ovat pääsääntöisesti tunnollisempia ja sitoutuneempia työntekijöitä. 80-lukulaiset taas enemmän tietoisia oikeuksistaan ja aika herkästi toteamassa, ettei joku homma muuten kuulu omaan toimekuvaan.

Uskoisin eron johtuvat siitä, että meistä 70-lukulaisista moni on tullut työelämään laman aikana tai sen jälkimainingeissa, jolloin työpaikan saaminen on ollut kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys ja työura on aloitettu nöyränä. 80-lukulaiset taas ovat siirtyneet työelämään paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa, on jopa ollut varaa valita työpaikkansa ja esittää omia vaatimuksia.. Oma kokemukseni perustuu työkokemukseen akateemisen koulututuksen omaavien asiantuntijoiden työyhteisöissä. Töiden ulkopuolisissa asioissa en ole mitään yhtä selviä eroja näissä ikäryhmissä havainnut.

Ovat 10 vuotta nuorempia.

Lähtökohdat ovat itse asiassa aika erilaiset. 70-luvulla syntyneet valmistuivat juuri laman loputtua huikean Nokia-vetoisen nousukauden alkuun. Työelämässä oli yhtäkkiä käsittämätön tarve kenelle tahansa, kun laman myötä vanhempi porukka oli syrjäytetty. Asunnot olivat puoli-ilmaisia, Suomi oli yleisesti voimansa tunnossa ja elintaso tuntui nousevan huikeasti. Tämä hype oli kuitenkin epätasaisesti jakautunut, sillä monet vanhemmat ihmiset olivat polvillaan ja veloissa laman takia, mutta nuoret olivat maailman omistajia. Samalla Suomeen alkoi rantautua ulkomaisia trendejä ja vaatemerkkejä, matkailusta tuli arkipäiväisempää ja ylipäätään porukka alkoi olla mielestään maailmanmiehiä ja -naisia. Lopputuloksena tämä sukupolvi on arroganttia, itsekeskeistä, hyvissä asemissa ja ikäänsä nähden vaurasta.

80-luvulla syntyneet hyppäsivät aikuisuuteen juuri, kun alkoi mennä huonosti. Vakitöitä on vaikea löytää, eikä inflaation kärsineillä tutkinnoilla tee enää mitään. Asuminen ja muu eläminen on tolkuttoman hintaista ja yleinen ilmapiiri on jo viimeiset 5 vuotta ollut synkkä ja pahaenteinen. Vaurastuminen on ylipäätään vaikeaa ja kilpailu on kovaa. Huippuhyvien aikojen jälkeen ollaan kuitenkin asenneilmastossa, jossa menestyksen merkit määrittävät ihmisarvon, mullemullemulle kuuluu kaikki ja jokainen on korostetusti oman onnensa seppä. Valitettavasti taottavaa on vähän, joten ylipäätään 80-lukulaisilla paineet ja odotukset ovat kovat, mutta suurin osa ei niitä pysty täyttämään. Jälkikäteen nähtäneen paremmin, miten tämä lopulta vaikutti 80-lukulaisiin.

80-luvulla syntyneet ovat eläneet lapsuuttaan ja kouluaikaa laman aikana, jolloin koulussa säästettiin paljon ja perheillä meni huonosti. Tämä näkyy vielä aikuisuudessakin.

Olen itse syntynyt 70-luvun lopulla ja ikätovereillani ei ollut nuoruusvuosina esim. teiniraskauksia tai itsemurhia (ei ketään omassa tuttavapiirissäni). Vajaa 10 vuotta nuoremmilla näitä molempia oli valitettavasti yläaste- ja lukioiässä. Asuinalue ja sosio-ekonominen taso sama.

80-lukulaiset oli eka sukupolvi jonka oli todella vaikea päästä opiskelemaan mielekkäisiin tiedekuntiin ja ne harvat onnellisetkaan ei sitten saaneet vakitöitä. Tänä päivänä ei ole mitenkään harvinaista nähdä n. 30-vuotiaita pääsykokeissa. Vuosituhannen vaihteessa oli, koska kaikille oli töitä.

Up

minä synnyin v. 88, eikä lapsuus kyllä helppo ollut. Kyllä mekin tuhoja tehtiin siihen malliin, että remmi heilui. Ulkoiltiin paljon, vaikka tietokonekin talosta löytyi. Kotitöitäkin tehtiin ennen ala-asteikää, eikä siltikään mitään viikkorahaa saatu.

Toista oli ja on 10v nuorempien pikkusisarusten elämä ollut. Siis 90-luvulla syntyneet. Ei puhettakaan, että olisivat kotitöitä joutuneet niin nuorina tehdä. Saivat aivan kaiken helpolla, tekemättä mitään, ja asennekin on sen mukainen vielä tänäkin päivänä. Luulevat, että kaikki kasvaa puissa.

Töitä sain varsinkin teini-iässä, 2000-luvun alkuvuosina, hakemalla hakea. Kesätöihin kun halusit, niin cv:n piti olla kekseliäs, kattava ja joukosta erottuva. Työhaastattelussa vähäteltiin ja katsottiin nenänvartta pitkin (ehkä siksi, että 80-lukulaisista yleisesti ajatellaan, että vastuunkanto on mitä on). Kuitenkin vaikeimmaksi koin sen, että vaadittiin jonkilaista työkokemusta kaupanalan töistäkin, mutta eihän sitä kokemusta ollut saanut, kun ei kukaan työkokemattomuuden takia huolinut -> oravanpyörä. Kaikki kaverit saivat suhteilla kesätyöpaikkoja, mutta kun itellä ei ollut suhteita.

Se on totta, että nyt kolmenkympin lähestyessä useimmat eivät pidä mitään kiirettä elämänsä vakinaistamiseen. Ajatellaan, että nuoruushan se vasta parikymppisenä alkaa. Kasvatuksesta ja kulttuuristahan tuo on paljon kiinni. Myönnän itsekin katsoneeni sinkkuelämää, kun se silloin teini-iässä oli suurin hitti telkkarissa. Ikuisen nuoruuden ja sinkkuelämän ihannointi alkoi silloin. 40 on uusi 30, jne... Ja elämänasenne on myöskin sellanen.

Mielenkiintoinen keskustelunaihe. Monet kommentit vain tuntuvat aikamoisilta yleistyksiltä, joten on pakko ottaa osaa keskusteluun. Olen itse 80-luvulla syntynyt ja seurustellut vuosia 70-luvulla syntyneen kanssa (ikäeroa yli 10 vuotta). Työelämästä ja ystäväpiiristä tunnen paljon molempien aikakausien kasvatteja.

Tämän päivän elossa olevista ihmisistä kovimman yhteiskunnallisen rakennustyön tekivät 20-, 30- ja 40-luvulla syntyneet. Tämän rakennustyön takia 50- ja 60-luvulla syntyneet pääsivät edes hieman helpommalla ja ennenkaikkea saivat paljon paremmat mahdollisuudet elämälleen kuin vanhempansa.

Ensimmäinen porukka joka alkoi poimia varsinaisesti hedelmiä korista olivat 70-luvulla syntyneet (osalle 70-luvun alussa syntyneistä saattoi olla pientä työttömyyttä laman aikana, mutta enemmän lamasta kärsi näiden ihmisten vanhemmat sekä etenkin 80-luvulla syntyneet lapset). Kuten jo aiemmin mainittiin, 70-lukulaiset menivät töihin ja saivat töitä (myös vähemmän kouluja käyneet), hankkivat asunnon ja tänä päivänä moni heistä on tehnyt valtavan tilin asuntomarkkinoilla. Samaan aikaan tänä päivänä 80-luvulla syntynyt ensiasunnon ostaja maksaa pelkkiä korkoja tuplasti kalliimmasta asunnosta kuin se, joka teki saman reilu vuosikymmen aikaisemmin.

Kotikasvatuksen eroista puhuminen on täysin naurettavaa tässä yhteydessä, koska monen 80-luvulla syntyneen vanhemmat saattavat olla vanhempia (ja hyvin usein ovat samanikäisiä) kuin joidenkin 70-luvulla syntyneiden.

Minun mielestä 70-lukulaisilla kävi hyvä mäihä työelämän suhteen ja kun katsoo suomalaisia ikäpyramideja työikäisen väestön suhteen, saavat 70-syntyneet tehdä rauhassa töitä eläkeikään saakka. Vielä ei tiedetä miten käy 80-lukulaisten suhteen. Suuri määrä 80-luvulla syntyneistä on jo menetetty laman, päihteiden ja pitkittyneen syrjäytymiskierteen myötä. Toisaalta 70-lukulaisilla alkaa olla varmaan jo joka toisella avioero takana. Ehdottoman rankka aihe sekin ja varmasti omalta osaltaan vaikuttamassa tulevaisuuden kuvioihin.

Olen syntynyt -90 ja aika tutulta kuulostaa nuo kotityöt ja muut, että ainakaan minä ja ikätoverini eivät missään määrin helpolla ole päässeet. Ulkoiltiin paljon, soiteltiin lankapuhelimella kavereita ulos, välillä tietokoneella pelattiin alkeellisia pelejä, mutta nettiä sai kovien puhelinlaskujen vuoksi käyttää vain 15-30min päivässä. Konsolipelaus Nintendolla ja myöhemmin Playstationilla oli tavanomaista ajanviihdettä etenkin sadepäivinä, ja kavereiden luona juostiin paljon. Telkkaria katsottiin paljon, väkivaltaohjelmat/piirretyt olivat yleisiä, mutta huomattavasti paremmin kirjoitettu ja huolellisemmin toteutettu kuin nykyohjelmat. Reality-sarjoja ei ollut kilpailuohjelmia lukuunottamatta ollenkaan. Liikuntaharrastukset olivat todella yleisiä, varmasti jokaisella lapsella oli sellainen. Omat vanhempani säilyttivät laman aikana työpaikkansa, mutta moni samanikäinen (-87-92) asui laman ajan köyhyydessä vanhempien työttömyyden ja velkojen takia.

Kun aloitin kouluni -97, oli juuri säästöleikkaukset menossa ja oppikirjoja alettiin kierrättää uusien hankkimisen sijaan, tehtäväkirjatkin kierrätettiin ja tehtävät tehtiin niistä vihkoihin. Hammaslääkärit poistuivat kouluista, terkkari kiersi 5 koulun väliä. Tukiopetuksesta luovuttiin. Leikkilaitteet poistettiin niiden hajotessa korjaamisen sijaan. Myöhemmin tuli kännykät, n. 2003 jokaisella oli jo sellainen. Sillä ei voinut muuta tehdä kuin soittaa, tekstailla ja pelata matopeliä. Jossain vaiheessa minidisc-soittimien jälkeen tuli mp3-soittimet.

Ja nyt 24-vuotiaana olen valmistumassa korkeakoulusta ja huolestuttaa jo nyt työllistyminen. Kaikki on ulkoistettu ulkomaille ja korkeakoulutettuja on liikaa, suuret ikäluokat eivät suostu luopumaan paikoistaan ja firmat laittavat jatkuvasti porukkaa ulos. 70-80- ja 90-luvulla syntyneet kilpailevat samoista työpaikoista. Työllistyminen ilman suhteita on vaikeaa, ja nykyaikana ei auta mennä pomolle suoraan tiedustelemaan työpaikkaa, vaan ohjataan samantien lähettämään sähköpostia/toimittamaan hakemus sähköisen rekrytointijärjestelmän kautta. Samaa työpaikkaa saattaa hakea jopa 50-100 henkeä, joista 10 valitaan haastatteluun, vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen homma. Lapsien teko saa jäädä monen vuoden päähän, sillä ensin täytyy varmistaa toimeentulo ja asuminen. Suuri osa tutuistani on työttömänä, määräaikaisissa töissä tai vuokrafirman listoilla, harvalla on vakituinen työpaikka. Että ei se elämä meille 90-luvulla syntyneille mitään helppoa ole ollut, synnytään köyhyyteen ja kun on aika itse siirtyä työelämään, siitä on tehty mahdollisimman vaikeaa.

Up

Up

1970-luvulla syntyneet ovat vielä voineet aloittaa työuransa ilman valmista tutkintoa. Nykyään pitää olla sekä korkeakoulututkinto,suhteita että pitkä työkokemus, että saa vakituisen työn.

Moni 1980-luvulla syntynyt "venyttää" nuoruutta ihan tahtomattaan, koska ensin menee vuosia opiskelupaikan saantiin, sitten opintoihin ja työkokemuksen keräämiseen, ja valmistumisen jälkeen pätkätöihin. Samaan aikaan painostetaan että pitäisi tehdä lapset nuorena ja ostaa ylihintainen asunto, johon ei välttämättä edes saa lainaa pätkätöiden takia..

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 10:32"]

En ole kyllä koskaan kuullut ikäiseni kyselevän GT:tä, kuulostaa joltain kuusikymppisten liikemiesten juomalta tai jotain, telkkarista kuullut, en livenä koskaan.

74

[/quote]

Näin minäkin luulin, kunnes eilen ravintolassa 1990 syntynyt (mies) tilasi peräti kolme gin tonicia. :p

Kyllä se vaan niin on että 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ovat melkoisia kakaroita. Itse kun on elänyt nuoruutensa kasarin kulta-aikoina niin ei voi edes etäisesti tajuta että joku on vasta syntynyt silloin... Ja nyt ne samat v*tun idiootit leikkivät jotain menestynyttä keskiluokkaa? Kuinka voi edes olla mahdollista? Täys typeryksiähän ne on.

70-luvun alussa syntyneillä on mennyt päin ....!

Mielisairauksia, i-murhia, päihdeongelmia.

Valmistuttiin opiskeluista suoraan syvimpään lamaan.

En osaa sanoa kuinka paljon lama vaikutti em. "vaivoihin".

Surullista.

Up

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:41"]Ihan vain oman kokemukseni pohjalta 70-lukulaiset ovat pääsääntöisesti tunnollisempia ja sitoutuneempia työntekijöitä. 80-lukulaiset taas enemmän tietoisia oikeuksistaan ja aika herkästi toteamassa, ettei joku homma muuten kuulu omaan toimekuvaan.

Uskoisin eron johtuvat siitä, että meistä 70-lukulaisista moni on tullut työelämään laman aikana tai sen jälkimainingeissa, jolloin työpaikan saaminen on ollut kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys ja työura on aloitettu nöyränä. 80-lukulaiset taas ovat siirtyneet työelämään paljon paremmassa taloudellisessa tilanteessa, on jopa ollut varaa valita työpaikkansa ja esittää omia vaatimuksia.. Oma kokemukseni perustuu työkokemukseen akateemisen koulututuksen omaavien asiantuntijoiden työyhteisöissä. Töiden ulkopuolisissa asioissa en ole mitään yhtä selviä eroja näissä ikäryhmissä havainnut.
[/quote]
Allekirjoitan 110%sesti! Kokemukseni perustuu myös akateemiseen työhön joka on ajallisesti ja mentaalisesti erittäin sitovaa. Jokin maaginen raja tuntuu menevän syntymävuosien 79 ja 80 välissä. 80 eteenpäin syntyneissä on meihin 70-luvun lapsiin verrattuna paljon enemmän leppoistajia ja kellon mukaan työskentelijöitä (ei sovi tutkimustyöhön) ja oma rima asetetaan matalammalle. Tämä on ohjaajien parissa ihan yleisesti huomattu ja tunnustettu ilmiö. 90-luvulla syntyneet on samaa sarjaa kuin 80-lukulaiset, vaikka ovathan he nuoria vielä. Nöyryys puuttuu ja jenkkityylinen narsismia luova itsetuntokasvatus tuntuu menneen perille. Ei myöskään hiffata mitä on kova työnteko. Ei hyvä jos ajatellaan että kyse on ikäluokkansa älyllisestä lahjakkuusreservistä.

Mua usein vähän ärsyttää tällaiset "sillä ja sillä luvulla syntyneet on tällaisia ja tollaisia". Itse olen syntynyt 78, ja ero vuonna 72 syntyneeseen on isompi kuin vuonna 82 syntyneeseen. Joo, ei näitä juttuja tietty vakavasti kannata ottaa, mutta usein näisäs yleistetään liikaa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:36"]

ovat nuorempia

[/quote]Ovat kolmikymppisinä nuorempia kuin 70-luvulla syntyneet olivat kolmikymppisinä?