Miten 80-luvulla syntyneet eroavat 70-lukulaisista

En ole kyllä koskaan kuullut ikäiseni kyselevän GT:tä, kuulostaa joltain kuusikymppisten liikemiesten juomalta tai jotain, telkkarista kuullut, en livenä koskaan.

74

No jos vertaa esim. tyyppejä jotka ovat syntyneet 78 ja 81 niin erot tuskin ovat suurensuuret. Sen sijaan jos verrataan 71 ja 89 syntyneitä niin erot ovat aika isot.

Itseä ärsyttävät nämä "70-lukulaiset sitä ja 80-lukulaiset tätä", koska asia ei ole niin yksioikoinen.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 10:43"]

No jos vertaa esim. tyyppejä jotka ovat syntyneet 78 ja 81 niin erot tuskin ovat suurensuuret. Sen sijaan jos verrataan 71 ja 89 syntyneitä niin erot ovat aika isot.

Itseä ärsyttävät nämä "70-lukulaiset sitä ja 80-lukulaiset tätä", koska asia ei ole niin yksioikoinen.

[/quote]

Niin, 80-82 ovat käytännössä 70-lukulaisia hengeltään. Kulttuurisessa mielessä vuosikymmen on pikemminkin 83-92, 93-02 ja 03-12. Kuka tahansahan silloin elänyt muistaa kuinka erilaista oli 1990 kuin 1995 tai 2002 ja 2006.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 21:57"]

Kyllä ne nykyajan nuoretkin osaavat mopoja viritellä, just oli lehdessä että kuinka hirveän suuri osa mopoista on viritetty, en usko että se tulee koskaan muuttumaan :) Mutta mun pojat ei kyllä virittele!

[/quote]

Nykynuoret osaavat kellottaa tietokoneitakin. Siis "vrittää".

70-lukulaiset ovat syntyneet aatteelliseempaan ilmapiiriin. Oli taistolaisuutta sun muuta. Poliittiset kannat olivat oleellisempia heidän vanhemmilleen kuin kasarina syntyneiden vanhemmille.

Kasarina vielä tehtiin lapsia nuorena, ysärinä ei enää niin paljoa.

Itse olen 80-luvulla syntynyt, enkä kyllä koe syntyneeni valmiiseen yhteiskuntaan (voiko se olla valmis?) Vanhempani saivat meidät nuorena etenkin jos nykyperspektiivistä katsoo, kouluttautuivat ja tekivät niitä töitä mitä oli siinä sivussa. Silloin ei ollut niin yleistä tämä minäminäminä-kulttuuri, yksilön velvollisuus oli olla kunnollinen eikä niinkään nauttia elämästä. "Äidin omaa aikaa" ei ollut silloin. Nykyään siihen suhtaudutaan myönteisemmin.

Tiedän etteivät vanhempani eläneet missään yltäkylläisyydessä, mutta sillä asialla ei meitä lapsia koskaan rasitettu. Ei hemmoteltu piloille mutta ruokaa oli aina.

Vanhempani tekivät kovasti töitä perheen eteen, ehkä eivät aina olleet niin läsnä kuin olisin toivonut, mutta parhaansa tekivät ja se riitti. Hatunnosto vanhemmille!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 22:38"]

Tämä on hienoa!!  En tietenkään yleistä, on poikia jotka taatusti osaa virittää mopoa, virityksiä on tietysi hyviä ja huonoja :)  mites kun kannat eteen ruohonleikkurin, moottorisahan, perämoottorin.....esim yamahan 20 heppaisesta saa käden käänteestä 25 heppaisen ( tehty rekisteröinti lain mukaan 20 hv)...monesti ratkaisee myös "yleistieto" eikä se että suuntautuu vain yhteen "asiaan"

Arvostaisin sitä että nykynuoret joutuisivat ihan oikeasti tekemään ja miettimään, oli sitten asia mikä tahansa, vaikka ruoanlaitto. itse ainakin nuoressani kun kalastin ja metsästin (teen niitä nykyään), niin saalis aina käsiteltiin ja pikku hiljaa siinä opittiin ruoanlaitto. Nyt on kiva kun osaa käsitellä lihat ja kalat, voisit vaikka tuoda elävän sonnin, niin äkkiä olisi sonni kinterissä ja 3-4 tunnin päästä paloiteltu ja vaikka sisäfileet grillissä tai savulohi pöntössä savustumassa....nam nam

Liian moni saan ns."manulle illallisen" , monessakin asiassa. Harmi jos ei vanhemmat osaa näitä "kädentaitoja" opettaa omilleen lapsilleen.

Moniko täällä oleva on lypsänyt lehmää? ehkä me -70 lukulaiset ollaan tätä tehty...nykyään kun mummolassa ei lehmiä ole! Toki tällä taidolla ei mitään tee mutta eipä nyky lapset tiedä mistä ( no sen tietää että jostain tissistä) ja miten maito tulee...no nekin monessa paikaa hoitaa lypsyrobotit

se -74 :)

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 21:48"]

Korjattiin omat polkypyörät ihan lapsesta asti, 15 veenä viritettiin mopoja (nyky nuoriso ei edes osaisi viilata "tehomäntää" tai tehdä "teharia"=teho pakoputki) ja ajokortti iässä sitten karvanopat autoon ;) ; ei ruinattu vanhemmilta rahaa, vaan kumin poltoon ja bensaan piti itse rahat hommata ja tietysti rehellisesti!
 

tässä nyt alkua.....kiva olisi kuulla nuorempien 80,90 ja 2000 luvulla syntyneiden tarinoita :)

t. 74 syntynyt

[/quote]

kyllä vaan mun -96 syntynyt pikkuveli osaa mopoja rukata ja virittää. Pyöriä on korjannut noin 6-vuotiaasta. Vuosikymmenet vaihtuu mutta kyllä pojat on aina poikia

[/quote]

[/quote]

Hei oikeasti, sä saat meidät 70-lukulaiset kuulostamaan vuosikymmeniä vanhemmilta. Vähän erilainen ollut kyllä -76 kaupunkilaistytön lapsuus. Ei se nyt kyllä noin paljon nykymaailmasta poikennut, tietokoneita ja kännyköitä ei ollut, mutta ei kyllä niitä lehmiäkään. Ja eiköhän tota metsästystä ja kalastusta edelleenkin harrasteta maaseudulla.

70-luvulla syntyneet diggasi Hanoi Rocksia ensimmäisellä kerralla, 80-luvulla syntyneiden juttu oli Dingo.

Minä en huomaa mitään tommosia eroja, mutta en kyllä pitäisi 70-luvulla syntyneitä minään nousukauden lapsina. Valmistuttiin keskelle syvintä lamaa, vanhemmat monilla työttömiä, konkursseja, itsemurhia jne. Jos et saanut opiskelupaikkaa, et saanut töitäkään. Ei ollut aikuistuminen herkkua. Asuntolainojen korot hyppäsi pilviin, kahden asunnon loukkoja ym. synkkää aikaa ainakin minun mielestä.
Lapsuus 70-80-luvuilla oli aika erilaista siinä mielessä, että viihdettä ja ostettuja virikkeitä ei vielä ollut niin paljoa. 80-luvun lopulla syntyneillä on jo ihan erilainen lapsuus 90-luvulla.
Aikuisena elämme kaikki samaa aikaa ja erot on mista yksilökohtaisia. 90-luvun lapsissa alkaa sitten olla jo tätä erilaista asennoitumista työelämään, rahaan ym, mikä ei siis ole huono asia, vaan realistisempaa, vapaampaa ja rennompaa. Veikkaan että loppuunpalaneita ei ole 90-luvun lopulta eteenpäin syntyneiden joukossa niin paljon kuin meissä.
T. 1973

70-luvulla perhearvot olivat osittain vielä kunniassa, vaikka monet ilmiöt kuohuttivatkin yhteiskuntaa. 80-luvulla yleistyivät avioerot, yksinhuoltajat, uusperheet, sosiaaliturvan vararassa eläminen, monikulttuurisuus teki tuloaan.

Nyt tänä päivänä näemme, mitä hedelmää tämä 80-luku on kantanut.

Olen syntynyt 70-luvun jälkipuoliskolla, ja tuntuu todella vieraalta "totuudelta", että 70-lukulaiset menivät työelämään nousukaudella ja pääsivät töihin ilman tutkintoa jne. Jaa? Ei ainakaan 2000-luvun vaihteen nousukaudella enää menty mihinkään "kunnollseen" työpaikkaan sen enempää ilman tutkintoa kuin nykyäänkään. Ilmainen työharjoittelu oli varmaan aika tyypillinen keino saada jalkaa työpaikan oven rakoon. Siis aikana, jolloin minun ikäiseni pääsääntöisesti menivät työelämään. Laman jälkimainingeissa. Onkohan joku kuullut kenties siitä, että 80-luvun kulutusjuhlan aikaan päästiin töihin ilman koulutusta ja sekoittanut muistikuvansa siihen..? Nimittäin totta tosiaan 70-luvun alkupuolella syntyneet ovat osittain menneet töihin jo 80-luvun kulutusjuhlan aikoihin, kun taas myöhemmin syntyneet vasta seuraavan nousukauden aikaan. Ja ne puoli-ilmaiset asunnotkin kuuluvat 80-90-lukujen vaihteeseen, asuntojen hinnat olivat jo kovassa nousussa 2000-luvun vaihteessa. Osa 70-lukulaisista taas valmistui suoraan synkimpään lamaan.

Itse pidän näiden kahden vuosikymmenen kasvattien eroa lähinnä kulttuurillisena, ei olihan Suomi ja maailma ylipäätään ihan erilainen 70- kuin 80- luvulla. Vasta 80-luvulla tunki länsimainen (viihde)kulttuuri suomeen voimallisemmin, vrt. MTV, videot, mikroaaltouunit, tietokoneet, väritelkkarit, "eksoottinen" ruoka ja yleinen ilmapiiri alkoi muuttua kulutusmyönteisemmäksi ja vapaammaksi. Kyllä 70-luvulla elettiin paljon yksinkertaisemmin ja vaatimattomammin monessakin suhteessa kuin vaikka 80-luvun loppupuolella. 80-luvun taas lapset olivat vasta kakaroita 90-luvun laman aikana, kun puolestaan 70-luvulla syntyneet kokivat sen todennäköisesti konkreettisemmin. 

X

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 21:15"]

80-lukulaiset ovat ensimmäinen sukupolvi, jotka eivät pääse ohituskaistaa huipulle, vaikka olisivatkin edellisiä fiksumpia. Suurestä ikäluokasta pääsi helpolla huipulle, jos oli koulutettu. 70-lukulaiset ohitti vanhat helposti kielitaidollaan, kansainvälisyydellään ja tietokonetuntemuksellaan.

Kasarit ovat ensimmäisiä suomalaisia, joita ei tunnista ulkomailla suomalaisiksi. Ensimmäisiä jotka ovat oikeasti eläneet (viimeiset kymmenen vuotta ainakin) samassa sykkeessä amerikkalaisten ja kaikkien muidenkin kanssa. Ennen kaikki tuli jälkijunassa tänne. Silti se ei riitä. Muistuttavat sikäli 60-luvulla syntyneitä, jotka jäivät suurten ikäluokkien ja 70-lukulaisten väliin, eivätkä koskaan päässeet huipulle.

Ysärit luultavasti menee pian kasareiden ohi vasemmalta ja oikealta, heti kun 70-lukulaiset alkaa downshiftaamaan.

[/quote]

Sanoo joku 70-luvulla syntynyt 90-luvulla syntyneen äiti. 

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 17:20"]

70-luvulla syntyneet diggasi Hanoi Rocksia ensimmäisellä kerralla, 80-luvulla syntyneiden juttu oli Dingo.

[/quote]

80-luvulla syntyneet ei muista dingon kukta-aikoja todellakaan, mitä sä oikein horiset. 

80-luvulla syntyneet muitaa just ja just esim. Kikan, Raptorin, Neon 2, jne.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 17:20"]

70-luvulla syntyneet diggasi Hanoi Rocksia ensimmäisellä kerralla, 80-luvulla syntyneiden juttu oli Dingo.

[/quote]

80-lukulaiset kuunteli räppiä 90-luvulla...

80-lukulaiset ovat ensimmäinen sukupolvi, jotka eivät pääse ohituskaistaa huipulle, vaikka olisivatkin edellisiä fiksumpia. Suurestä ikäluokasta pääsi helpolla huipulle, jos oli koulutettu. 70-lukulaiset ohitti vanhat helposti kielitaidollaan, kansainvälisyydellään ja tietokonetuntemuksellaan.

Kasarit ovat ensimmäisiä suomalaisia, joita ei tunnista ulkomailla suomalaisiksi. Ensimmäisiä jotka ovat oikeasti eläneet (viimeiset kymmenen vuotta ainakin) samassa sykkeessä amerikkalaisten ja kaikkien muidenkin kanssa. Ennen kaikki tuli jälkijunassa tänne. Silti se ei riitä. Muistuttavat sikäli 60-luvulla syntyneitä, jotka jäivät suurten ikäluokkien ja 70-lukulaisten väliin, eivätkä koskaan päässeet huipulle.

Ysärit luultavasti menee pian kasareiden ohi vasemmalta ja oikealta, heti kun 70-lukulaiset alkaa downshiftaamaan.

70-luvun 3-kymppiset olivat jo todella aikuisia. 80-luvun 3-kymppiset alkavat vasta miettiä aikuistumista.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 21:20"]

70-luvun 3-kymppiset olivat jo todella aikuisia. 80-luvun 3-kymppiset alkavat vasta miettiä aikuistumista.

[/quote]

Totta. Syy on tuossa yllä käynyt ilmi. Ei oikeaa työtä, ei edes oikeaa opiskelupaikkaa! Ei ihme jos jää teiniksi. Vakityö asuntolainoineen ja lapsineen vakavoittaa kenet tahansa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:44"]

Lähtökohdat ovat itse asiassa aika erilaiset. 70-luvulla syntyneet valmistuivat juuri laman loputtua huikean Nokia-vetoisen nousukauden alkuun. Työelämässä oli yhtäkkiä käsittämätön tarve kenelle tahansa, kun laman myötä vanhempi porukka oli syrjäytetty. Asunnot olivat puoli-ilmaisia, Suomi oli yleisesti voimansa tunnossa ja elintaso tuntui nousevan huikeasti. Tämä hype oli kuitenkin epätasaisesti jakautunut, sillä monet vanhemmat ihmiset olivat polvillaan ja veloissa laman takia, mutta nuoret olivat maailman omistajia. Samalla Suomeen alkoi rantautua ulkomaisia trendejä ja vaatemerkkejä, matkailusta tuli arkipäiväisempää ja ylipäätään porukka alkoi olla mielestään maailmanmiehiä ja -naisia. Lopputuloksena tämä sukupolvi on arroganttia, itsekeskeistä, hyvissä asemissa ja ikäänsä nähden vaurasta.

80-luvulla syntyneet hyppäsivät aikuisuuteen juuri, kun alkoi mennä huonosti. Vakitöitä on vaikea löytää, eikä inflaation kärsineillä tutkinnoilla tee enää mitään. Asuminen ja muu eläminen on tolkuttoman hintaista ja yleinen ilmapiiri on jo viimeiset 5 vuotta ollut synkkä ja pahaenteinen. Vaurastuminen on ylipäätään vaikeaa ja kilpailu on kovaa. Huippuhyvien aikojen jälkeen ollaan kuitenkin asenneilmastossa, jossa menestyksen merkit määrittävät ihmisarvon, mullemullemulle kuuluu kaikki ja jokainen on korostetusti oman onnensa seppä. Valitettavasti taottavaa on vähän, joten ylipäätään 80-lukulaisilla paineet ja odotukset ovat kovat, mutta suurin osa ei niitä pysty täyttämään. Jälkikäteen nähtäneen paremmin, miten tämä lopulta vaikutti 80-lukulaisiin.

[/quote]

Ei nyt ihan noin mene, minä olen syntynyt -74 ja valmistuin laman pahimpaan aikaan, suoraan kortistoon, pariin vuoteen ei ollut kuin jotain siivouskeikkoja Helsingissä, siskoni -80 syntynyt ei ole ollut päivääkään työttömänä, samoin veljeni -85 on saanut olla samassa työpaikassa oikeastaan valmistumisestaan lähtien. -91 syntynyt nuorin sisarus on ollut työttömänä valmistumisestaan lähtien, samoin kuin minä, mutta vanhempien avustuksella on ostanut omistusasunnon, joten elämälle on paremmat edellytykset kuin minulla aikoinaan. Minä olen ollut kahdenkymmenen vuoden aikana n. 5 vuotta yrittäjä, 6 vuotta lasten kanssa kotona, töissä provikalla tai työllistämistuella n. 3 vuotta, loppuaika työttömänä. Tunnen muitakin 70-luvun alkupuolella syntyneitä joilla ei ole koskaan ollut "normaalia" työpaikkaa. Kaipa ne 70-lukulaiset jotka opiskelivat liki kolmekymppiseksi pääsivät sitten töihin kun oli nousukausi, siinä kuin 80-lukulaiset vähemmän opiskelleetkin.

Ainakin omista 80-luvun lopun lapsistani näkee etteivät edes halua "aikuisiksi", opiskelevat, matkustelevat ja tekevät hanttihommia että pääsisivät taas matkustelemaan.

Ei mitään kiirettä perustaa perhettä, ottaa asuntolainaa, nousujohteista uraa.

Materialla ei tunnu olevan muuta merkitystä kuin ruuan ja vedenpitävän katon pään päälle saanti, oikeastaan ihailen heidän elämän asennettaan, ovat nähneet niin paljon maailmaa että tietävät olevansa vähintäin hopealusikka suussa syntyneitä, vaikka missään rikkauksissa suomalaisen mittapuun mukaan eivät lapsuuden kodissaan olekaan tottuneet elämään.