Onko sulle aivan sama kuka 1.lk lasta opettaa?

Meidän ekaluokkalainen sai siis aivan oikean luokanopettajan. Itselläni on ollut useita eri opettajia, mutta kaikki kuitenkin koulutettuja. Kaikki olleet ihan hyviä, vaikka kaikki ei mitään "maailman paras ope"-tyylisiä omasta mielestäni. Mutta sehän olisi sula mahdottomuuskin, lapsiakin kun on niin erilaisia.

Onko jollain kokemusta opettajan pestiin kouluttamattomasta sijaisesta? Minusta se olisi ollut todella huono vaihtoehto vasta koulutiensä aloittavalle, mutta ilmeisesti noita mitä-tahansa-sijaisia otetaan nykyään alakoulunkin opettajiksi säästösyistä. En itse edes kehtaisi alkaa pienten luokanopettajaksi ilman koulutusta! Eri asia sitten myöhemmin esim. yläkoulun aineenopettajana, kun niitä asioita voi tosiasiassa opetella hyvinkin itsenäisesti.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 14:41"]

Meidän ekaluokkalainen sai siis aivan oikean luokanopettajan. Itselläni on ollut useita eri opettajia, mutta kaikki kuitenkin koulutettuja. Kaikki olleet ihan hyviä, vaikka kaikki ei mitään "maailman paras ope"-tyylisiä omasta mielestäni. Mutta sehän olisi sula mahdottomuuskin, lapsiakin kun on niin erilaisia.

Onko jollain kokemusta opettajan pestiin kouluttamattomasta sijaisesta? Minusta se olisi ollut todella huono vaihtoehto vasta koulutiensä aloittavalle, mutta ilmeisesti noita mitä-tahansa-sijaisia otetaan nykyään alakoulunkin opettajiksi säästösyistä. En itse edes kehtaisi alkaa pienten luokanopettajaksi ilman koulutusta! Eri asia sitten myöhemmin esim. yläkoulun aineenopettajana, kun niitä asioita voi tosiasiassa opetella hyvinkin itsenäisesti.

[/quote]

Ja tää oli ap :)

Ekaluokanope on ERITTÄIN TÄRKEÄ! Se antaa koko koulutielle pohjan. Ykkösellä opetetaan koulun tavoille, tekemään läksyt, noudattamaan sääntöjä, lukemaan jne. Mikään ei ole tärkeämpi alakoulun opetusvuosista kuin ykkönen ja siellä on oltava hyvä ope. Esimerkiksi tiukka säännöistä kiinnipitäminen ja läksyjen kyttääminen kannattaa aloittaa heti ekalla. Alkuopen olisi syytä olla empaattinen, mutta ennen kaikkea ryhdikäs, sitkeä ja tiukka. Siinä vaiheessa lapsiin on helppo vielä iskostaa oikeat tavat ja lapset tykkää koulusta, vaikka sääntöjä olisikin. Ei lapset siitä kärsi, vaikka nipotustakin olisi, kun vaan ollaan reiluja.

Mun lapsi on kakkosella ja hänellä on tuollainen tiukkisope. Ystävällinen ja rauhallinen, mutta äärettömän tarkka esimerkiksi läksyistä. Jättää joka päivä koulun jälkeen, jos on jotain tekemättä. Olen tosi tyytyväinen. Oppilaat tykkää hänestä kovasti ja se laiskanläksy on lasten mielestä ihan ok. Toivottavasti tämä auttaa sitten jatkossa, kun alusta asti kasvatetaan oikein.

Eikö ketään kiinnosta?

Onko täällä tulevien ekaluokkalaisten vanhempia, tiedättekö jo kuka tulee opettajaksi?

Musta tuntuu, että kaikkia kiinnostaa, millainen se ekanluokan ope on. Aina ei saa sitä Parasta mahdollista opettajaa omalleen. Erityislapset nyt ovat liemessä alusta asti, jos tavallisella luokalla ovat.

No minä en tiedä, kuka tulee tulevan koululaisen opettajaksi, koska ryhmäjakoa ei ole vielä tehty (se tehdään kesän aikana). Oman lapseni tapauksessa tuleva opettaja kiinnostaa, koska poika menee erityiskouluun eli opettajan pitäisi olla pätevä opettamaan oppilaita, jotka tarvitsevat tukea koulunkäynnissä.

Mutta luulisin, että vaikka lapsi menisi aivan normaalille luokalle, asia kiinnostaisi siltikin. Kukapa meistä ei haluaisi sitä parasta opettajaa lapselleen.

Mun ekaluokkalaisen ope on  nuori mies eli ei lapsia. On varmasti paras mahdollinen ope lapselleni. Lapsellani on hieman vaikeuksia eri osa-alueilla mutta ope onneksi kertakaikkiaan täydellinen. Hyvin koulutettu ja alalle sopiva.

 Ihmettelin oman mieheni kanssa kun muutaman koulukuukauden jälkeen saatiin ensimmäiset arviot lapsestamme kuinka hyvin hän jo tunsi pikku oppilaansa.

Pedagogiset taidot ovat tärkeimmät.

Kokemukseni mukaan luokanopettajan koulutus ei anna valmiuksia erityislasten kohtaamiseen. Ja myos koulutettujen, muodollisesti patevien luokanopettajien valilla on suuria laatueroja, kaikki eivat ole koulutuksessa oppineet mm. pedagogisia taitoja.

Tottakai on tärkeää kuka lastani opettaa. 

Äsken pienryhmässä oleva koululaiseni soitti minulle kesken päivää, ettei pysty enää olemaan koulussa kun meteliä on liikaa. Taustalta kuului kovaa ääntä. Ihmettelin missä opettaja on kun ei tavallisesti kesken päivää soita. Heillä oli sijainen, joka ei pystynyt hallitsemaan luokkaa. En voinut siinä tilanteessa sanoa muuta kun että yrittää kestää vielä viimeisen tunnin. 

Opettaja voi olla vaikka kuinka hyvä ja ammattitaitoinen, mutta jos edes ikinä olisi siellä, sijaisia on koko lukuvuoden ollut niin usein, että opetus on kärsinyt paljon. 

Totta ihmeessä opettajan ammattitaidolla on merkitystä! Toki persoonakin vaikuttaa, tietysti, mutta jos väännät päivästä toiseen yli kahdenkymmenen koulutyöskentelyyn vielä harjaantumattoman kanssa, kyllä siinä täytyy osata muutakin kuin se, mitä oppi esim. omien lasten kanssa kotona. Ensimmäisillä luokilla luodaan lapselle käsitys itsestään oppijana, on todella tärkeät vuodet. Tosin nyt esikoiseni on kolmannella luokalla ja olen todella kiitollinen siitä, että poika sai tälle luokalle todella hyvän opettajan. Ekatokan (nais)opettaja on todella hyvän ja kivan open maineessa, mutta jotenkin se temperamentti meni ristiin poikani kanssa. Opettajan mielestä piti koko ajan olla jotain yllätysohjelmaa ja menoa, kun taas poika on aika hitaasti lämpenevä. Lisäksi opettaja piti pojan sos. taitoja aika huonoina. Pelkäsin kovasti, mitä kolmannella tapahtuu hyvän opettajan vaihtuessa. No, tilalle tuli (mies)opettaja, joka on saanut poikaan tosi hyvän otteen ja on sitä mieltä, ettei ole mitään ongelmia sos. taidoissa. Työskentely on paljon suunnitellumpaa ja rauhallisempaa. Eli selvästi luonnekin vaikuttaa. Mutta vaikka siis ekatokan ope oli selvästi eri maata kuin poikani, hänen ammattitaitonsa oli niin luja, ettei mitään katastrofeja syntynyt. En voi kuin arvailla, mitä kävisi, jos opettajana olisi ammattitaidoton ekstrovertti, joka inhoaisi introverttejä tai päinvastoin. Luulen, että se koulutus nimenomaan opettaa kohtaamaan lapset erilaisina yksilöinä.