Lue keskustelun säännöt.
Annatteko todella lastenne puhua teille näin?
09.08.2013 |
Lainaus toisesta ketjusta :
"Tilanne on siis se, että 12-vuotiaalla ei ole yhtään liikunnallista harrastusta, ei ulkoile kuin pari kertaa viikossa pakotettuna. Nyt yritin ilmoittaa hänet muutaman kuukauden kurssille, ja lopputulos on että saan kuunnella "Mun tekis mieli tappaa kaikki nyt v*t**u pilaat ämmä mun elämän, mä karkaan, mä tapan itteni v***u..."
Pistänkö harrastukseen väkipakolla, vai luovutanko tässä vaiheessa jo?"
Meillä on neljö lasta, 15-, 13-, 12- ja 5-vuotiaat. Yksikään lapsista ei todellakaan puhu meille aikuisille eikä toisilleen noin. Lapset tietävät tasan tarkkaan, että jos käytös on törkeää, ei tule älypuhelimia, ei makseta puhelinlaskuja, ei tule merkkivaatteita, ei tule mitään kivaa. Perheessämme on pelisäännöt, joiden mukaan mennään. Vihainen saa olla, tunteensa saa näyttää, mutta toisille ei puhuta noin.
Kommentit (25)
No ei ikinä ole puhunut lapsi noin. Täyttää 16 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 6-vuotias jo uhkailee suuttuessaan vahingoittaa itseään. Pitänee hakeutua perheneuvolaan...
En tietenkään, mutta en myöskään kasvata lapsiani kiristämällä, lahjomalla, enkä uhkailemalla.
Ei koskaan. Lapseni ovat järjellisiä ihmisiä suuttuessaankin, eivät mitään raivohulluja räyhääjiä.
Tota... minä en tiedä tosiaan millä rankaisisin. Ei lapsella ole varsinaista älypuhelinta, nettiin sillä kyllä jotenkuten pääsee. Ei ole merkkivaatteita jne.
Se on vähän sellainen ongelma, että tämän lapsen voi pitää ilman tietokoneenkäyttöoikeuksia(V**un ämmä ei haittaa, mä kuolen muutenkin..), arestissa, ottaa kännykän pois, puhelinlaskua nyt ei juuri tulekaan, mutta kun se ei lapseen tehoa.
Se huutaa ja kiroilee vaikka maailman tappiin, kahta kauheammin sitten vaan.
Toinen ongelma on tietysti se, että kyseessä on erolapsi, ja toisen vanhemman rangaistukset toinen kumoaa.
Minä en saanut huoltajuutta, lähivanhemman kykyä kasvattaa ei kukaan arvioinut/piitannut, tässä on tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi selvästi ottanut mallia omien vanhempiensa puhetyylistä ja kiroilusta. Ei muuta lisättävää!
Kasvattanut kovan kuoren ja kokee läheiset ihmiset vihollisikseen. Lapsiparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä palstalla taas näkee kuinka ilkeitä monet mammat ovat toisia kohtaan. Onneksi en tunne teitä. Yöks!!!
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 14:50"]
En tietenkään, mutta en myöskään kasvata lapsiani kiristämällä, lahjomalla, enkä uhkailemalla.
[/quote]
Niinpä! Liian usein saa kuulla, että jos et nyt sitä sun tätä niin et saa sitä kivaa tai se kiva otetaan pois. Sen sijaan että sanottaisiin, että nyt riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla, että lapsesi on oikeasti paha olla? Pitäisikö tähän pureutua eikä pakottaa epämieluisaan harrastukseen?
Tuollaiset "mä haluan kuolla" puheet pitää aina ottaa tosissaan.
Ehkä ne hiljaisiksi vaiennetut lapset sit myöhemmin masentuu ku ei kotona saanu näyttää tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 on oikeassa mun lapsen suhteen...
Ap:lle sen verran, rangaistukset eivät taida tuohon liikoja auttaa, enkä pidä tavastasi laittaa lapsen puheet lähivanhemman syyksi. Tuon lapsen käytökseen vaikuttaa moni asia. Ja kyllä, meillä löytyy samanlainen.
t. mamma, jolla ongelmalapsia...
En tietenkään anna. Mutta ymmärrän kyllä että kuppi saattaa mennä nurin, eikä kaikki ole huonoa käytöstä, jos kaikki ei mene lapsella ihan oppikirjojen mukaan tismalleen oikein vaan lapsi saattaa sanoa jotain äkkiväärää, mikä ei aina välttämättä ole niin kaunista kuultavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:14"]
13 on oikeassa mun lapsen suhteen...
Ap:lle sen verran, rangaistukset eivät taida tuohon liikoja auttaa, enkä pidä tavastasi laittaa lapsen puheet lähivanhemman syyksi. Tuon lapsen käytökseen vaikuttaa moni asia. Ja kyllä, meillä löytyy samanlainen.
t. mamma, jolla ongelmalapsia...
[/quote]Jos lähivanhempi on isä, onkohan tämä silloinkin äidin syytä?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 15:14"]
13 on oikeassa mun lapsen suhteen...
Ap:lle sen verran, rangaistukset eivät taida tuohon liikoja auttaa, enkä pidä tavastasi laittaa lapsen puheet lähivanhemman syyksi. Tuon lapsen käytökseen vaikuttaa moni asia. Ja kyllä, meillä löytyy samanlainen.
t. mamma, jolla ongelmalapsia...
[/quote]Jos lähivanhempi on isä, onkohan tämä silloinkin äidin syytä?
[/quote]tuollaiseen ei silti ole tuskin koskaan vain yhtä syytä, isän eikä äidinkään...
Minä puhuin omalle äidilleni aika rumasti sen jälkeen kun kyllästyin jatkuvasti ottamaan turpaan niin fyysisesti kuin henkisesti. Uhkasin häntä myös teräaseella puolustaessani pikkuveljeäni. Ei uskaltanut hakea minulle apua, koska luultavasti hänen tekosensa olisivat myös tulleet ilmi.
Mistä se malli otetaan? Jos lapsi saa kotona kiroilla, niin silloin vanhemmatkin kiroilee. Kyllä tuollainen opitaan jo iästä 2v- jotta mitkä ne kodin säännöt ovat puheen suhteen.
No ei todellakaan puhuta meillä noin. Kukaan ei kiroile eikä muutenkaan puhu toisilleen rumasti. Jostainhan se malli on tullut, ei meillä ole saanut pienenä yökkäillä ruuallekaan eikä haukkua ja nimitellä toisia, sellaiset on heti kitketty pois kun päiväkodista tuli "vaikutteita". Mistä tuollaiset tappamisjutut on matkittu?
Olisko aihetta keskustella lapsen kanssa, ihan lähtien siitä että miksi ei kannata kiroilla, miltä sinusta tuntuu kun lapsi puhuu noin, millaista puhetta et voi suvaita. Ja miten tuollaisten sanominen toisissa ihmisissä vaikuttaa, miten se vaikuttaa siihen miten lapseen suhtaudutaan. En ikinä voisi antaa lapseni käyttäytyä noin jo siitäkin syystä että osaan kyllä kuvitella miten ulkomaailma suhtautuu rääväsuiseen ja törkeästi käyttäytyvään 12-vuotiaaseen. Tosi huonot kortit elämään valitettavasti jos tuollainen jatkuu.
Opin kiroileen tosi nuorena, siitä syystä että äiti kiros joka päivä nii monet pienetkin jutut ja syytti vielä mua kaiken lisäks niistä. Tuutista tuli perkelettä yms. ja kai se vaan jäi tavaks. Nyt oon vähentäny sitä tapaa aika roimasti, joskus lipsahtaa ihan vahingossa ja jos sattuu nii sillon ainaka en voi enää sanoo 'voi pojat, nyt sattui'. Oon kans huomannu että ny kun äiti vieläkin on tämmönen nii voimasanat auttaa parhaiten, ei se muuten kuuntele. Iskä ei tunnu oikeen koskaan kiroilevan, isosisko senkin eestä.
Hui, ei meilläkään ole mitään tuollaista, lapset 7, 10 ja 12 vuotiaat. Kyllä täälläkin ovet paukkuvat välillä ja ääntä kuuluu, mutta kesyä se on, pahin ehkä jotakin "sä oot tyhmä!" huuto. Ei aikuisetkaan puhu ikävästi toisilleen ja lapsilleen, eikä myöskään lapset toisilleen tai vanhemmilleen.