Lue keskustelun säännöt.
Uupumus
22.08.2013 |
Minulle on tapahtunut paljon rankkoja juttuja pitkin elämää. Nyt tänä keväänä olin raskaana ja se keskeytyi. Se jätti hirmuisen jäljen sisälleni enkä millään meinaa siitä ylitse päästä. Näen jatkuvasti painajaisia ja surullisia unia. Aivan sama kuinka kauan nukun, olen aamulla väsyneempi kuin illalla. Töissä on melko raskasta sillä olen sosiaali ja terveysalalla. Pidän hirveästi työstäni, mutta se tottakai vaikuttaa elämääni. Olen todella uupunut toisinaan ja toisinaan taas pirteä ja iloinen. Jos ei töitä ja parisuhdetta olisi niin olisin erittäin yksinäinen. Ystäviä minulla on vain muutama, joille harvoin voin jutella mistään oikeista ongelmistani. En vain uskalla. Kätken kaiken pahanmielen mieleni sopukoihin. Nyt on ruvennut tuntumaan, etten enää jaksaisi. En vain tiedä mitä tehdä. Miten saisin apua?
Kommentit (9)
Etkö voi jutella tunnoistasi parisuhdekumppanillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 22:35"]
Etkö voi jutella tunnoistasi parisuhdekumppanillesi?
[/quote]
Ei parisuhde kumppanin tarvitse eikä hän saa alkaa terapeutiksi. Voi toki jutella ja pitää ja kannattaa, mutta ammattiauttajat osaa auttaa aivan erilailla.
Voimia ihan valtavasti. Rohkeasti lääkärin luokse niin laittaa lähetteen eteenpäin. Se soittaminen on hankalaa, mutta kun sen tekee niin sitten jo sekin helpottaa. :)
No varmaan sieltä sosiaali- ja terveysalalta. Luulisi sinun tietävän!
Turha lienee täältä siis kysellä apuja. Anteeksi vaan tyhmyyteni. -ap
Varaat ajan lääkärille ja pyydät lähetteen psykiatrille ja/tai varaat ajan psykologille/psykiatriselle sairaanhoitajalle keskusteluapuun. Tarvitset jonkun jolle puhua, ja joskus ulkopuolinen ihminen voi olla hyvä ratkaisu. koita jaksaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelleni voin puhua, mutta jotenkin hänelle puhuminen on aina ollut vaikeaa. Tuntuu, et kuormitan miestäni liikaa ja ettei siitä sit ookkaan apua. Kiitos tsempeistä! Hätä on aikamoinen jo, varsinkin iltasin kun ehtii kunnolla asioita miettimään. Raskaus oli niin alussa, kun Se keskeytyi, niin ei oltu siitä kenellekkään puhuttu. Jälkeenpäin en enää uskaltanut siitä puhua, joten sen kanssa ollaan oltu ihan yksin. Mut jospa ne tk:sta osaisi auttaa. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos fiksusta vastauksesta! Juuri Se onkin ollut mielessä, et mitä kautta apua haetaan. Mutta kiitoksia, koitan keräillä rohkeutta päästä askeleen lähemmäksi parempaa oloa.