Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostuin vaatteista, kauneudenhoidosta yms. vasta nelikymppisenä, muita?
12.05.2013 |
Aina puhutaan, miten nuoret ovat pinnallisia, mutta lasten myötä lopetetaan liiaksikin omasta ulkonäöstä huolehtiminen. Omat lapseni ovat jo sen ikäisiä, että kuopus menee eskariin, ja olen vasta nyt kohta nelikymppisenä alkanut miettimään, että jospa voisinkin pukeutua itselleni sopivammin yms. Siis olen aina huolehtinut hygieniastani, vaatteita on pitänyt ostaa jne., mutta jotenkin on aina tuntunut, että olen yhä vaan se arka tyttö, jolle koko koulu nauroi, kun kerran yläasteella laittoi kynsilakkaa. Olen elämässä jotenkin uutta nuoruuttani, kun ajattelen, että ehkä minäkin voin olla edes jollain tavalla kaunis. Olen vähän ylipainoinen, mutta nyt olen onnistunut järkeistämään syömisiäkin, sillä kiinnitän huomiota siihen, tuleeko ruoasta hyvä vai paha olo, tuntuu oikeasti tärkeältä olla terve, eikä ajatus elämäntapojen muuttamisesta ole vain sellainen "no kai niin pitää tehdä, kun niin sanotaan". Vuosikausia on ollut sama (olematon) kampaus ja samat vähäiset meikit, kun enhän minä osaa enkä ainakaa kehtaa. Onkohan minulla vaihdevuodet alkamassa ;) Muilla samoja tuntemuksia? Muutenkin olen tullut uteliaammaksi, ajatukset kiertävät jotenkin eri ratoja kuin ennen. Samalla täytyy sanoa, että esim. äitini jatkuva negatiivinen suhtautumistapa kaikkeen tuntuu päivä päivältä vastenmielisemmältä. Olen alkanut miettiä, että en kyllä halua samanlaiseksi kuin hän (vaikka onhan hän toisaalta minulle rakas ja hyviä puoliakin toki löytyy).
Kommentit (3)
Täällä samanlainen, olen 39 ja vasta alkanut välittää pätkääkään ulkonäöstäni. Aloitin elämänmuutosblogin aiheena laihduttaminen mutta sitten huomasinkin että jumalauta, minähän olen paitsi ylipainoinen myös tosi huonosti pukeutuva ja homssuinen. Että siihenkin täytyisi saada muutos. Aiemmin en oikein välittänyt, olin "nörttinainen" joka ei sellaisilla turhamaisuuksilla päätään vaivaa.
Nyt sitten tässä iässä olen alkanut opetella meikkaamaan, käyttämään värejä, katselemaan muotiblogeja ja -lehtiä. En halua edelleenkään pyrkiä miksikään ekstratrendikkääksi enkä käyttää valtavasti aikaa ulkonäkööni, mutta haluaisin olla ikäni ja ammatillisen asemani mukaisesti siisti ja huoliteltu, enkä enää adidasreppuhomssu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama, tosin lapset pieniä ja voimani vähäiset, joten toteutus odottaa vielä itseään, mutta huolitellumpi olo kiinnostaa vasta nyt, ei todellakaan kaksikymppisenä. En meikkaa, hiukset aina ponnarilla ja sitä rataa.. Kivoja ja istuvia vaatteita jo hankin käymällä pukeutumisneuvojalla (Stockalla) oli antoisa käynti.
Kiitän vastauksista :) Olen ihan alkutaipaleella näiden asioiden kanssa vasta. Pukeutumisneuvojalla käyminen kuulosti muuten todella hyvältä idealta. Jotenkin tuntuu, ettei uskallus ihan riittäisi vielä. Siis pohjalla on se vanha tunne, että toisin kuin siinä mainoksessa toitotetaan, "en ole sen arvoinen". Siis en ryve missään itsesäälissä tms., mutta selkäytimeen on lapsuudestakin iskostunut paljon sellaisia ajatuksia "rumat ne vaatteilla koreilee" jne. Vaatteiden piti olla käytännöllisiä, pitkät ja paksut hiukset leikattiin lyhyiksi, etteivät hiosta... Ehkä monet tytöt tarvitsisivat sen prinsessavaiheen lapsena, ettei se tulisi näin aikuisena ;) Jos jollain on muuten antaa vinkkejä kirjoista tai vaikka nettisivuista, missä olisi käsitelty näitä asioita alkeista lähtien, niin kertokaahan! Siis vaatteet/kauneudenhoito/hiustenlaitto/meikkaaminen for dummies...
ap