Ongelma lääkishaaveen suhteen

Sama ongelma minulla. Olen yrittänyt karaista itseäni ja ottaa selvää, mistä tuo vereen ja verikokeisiin liittyvä pyörrytyksen tunne tulee. Kun ymmärtäisi ilmiön, sille voisi ehkä tehdä jotain.

Minusta tuntuu, että kyse on jonkinlaisista mielikuvista, jotka saavat kyseisen tunteen aikaan. Esimerkiksi verikokeessa veren imeminen putkeen saattaa tuntua siltä, että verta imetään aina päästä asti, ja siksi alkaa pyörryttää. Helpottaa, kun juo ennen verikoetta vesilasillisen, koska imetyessään se tuo vereen monikertaisesti takaisin sen volyymin, joka sieltä lähtee. Marginaalinen määrähän siinä otetaan joka tapauksessa, mutta kyse onkin mielikuvista.

Kysyisin samaa: onko täällä lääkäreitä tai lääkiksen opiskelijoita, jotka voisivat sanoa kokemuksesta, pääseekö pyörtyilystä eroon?

Meidän kurssilla oli yksi, jolle oli suuri ongelma veren näkeminen. Hän oli etukäteen miettinyt, mahtaako opiskelu onnistua, mutta päätti silti yrittää. Toisen opiskeluvuoden jälkeen hän lopetti ja meni opiskelemaan DI:ksi :) Ei kovin rohkaiseva esimerkki siis. Luulisin kuitenkin, että lievää verikammoa voi olla useammillakin, eikä siitä muodostu ongelmaa vaan veren näkemiselle siedättyy opiskelujen myötä.

Myöskään oman veren näkeminen ei ole sama asia kuin potilaan veren. Minua pyörryttää edelleen, kun minulta otetaan verikoe, mutta potilaan suonten kaiveleminen ei ole ongelma, koska siinä keskityn niin työhöni yrittäessäni saada näytteen otettua, en siis ehdi miettiä "hui kamala, verta, yök" -tyyppisiä juttuja.