En halunnut isäksi, koska tiesin olevani huono isä. Vaimo kuitenkin pakotti, ja nyt raivoaa kun olen huono isä
Sanoin monta kertaa, että minusta ei ole isäksi. Olen traumataustainen hermoilija, enkä mikään tasainen taneli. Elämä toimii minulla kun kaikki on tasaista ja ei ole esim liiallista meteliä tai jatkuvaa kaaosta. Parisuhde sinänsä toimi hyvin ja olimme onnellisia.
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi. Sanoin, että minusta ei ole tähän. Vaimo sanoi, että on. Että lapsi muuttaa minua. En halunnut, mutta lapsi kuitenkin tuli. Rakastan tietysti lastani, mutta olen koko ajan uupunut, kireä, väsynyt. Pelkään, että olen samanlainen paska kuin oma isäni oli. En sentään huuda lapselle, mutta en vaan jaksa. Kaikki tuntuu työläälle, raskaalle. Masentavalle. Koko ajan tuntuu että olen suorituskykyni ylärajoilla. En ole lapselle paha, mutta valitettavasti lapseni vaistoaa asian ja turvautuu äitiinsä. Ja se tekee tästä vielä kurjemman asian.
Ja nyt vaimoni sitten raivoaa sitä että olen huono isä. Enkö minä sitä hänelle sanonut? Kuunnelkaa hyvät naiset jos joku sanoo että hänestä ei ole johonkin. Jos hän sen itse tietää etukäteen.
Kommentit (426)
Kuulostaa tosi kauhealta. Voimia ja sympatiaa koko perheelle. Mistähän voisit saada apua? Pois ei lasta enää saa (ja tuskin haluaisitkaan) joten jotenkin tilanteesta on pakko selvitä.
Oletko käsitellyt pelkojasi ja isäsuhdettasi terapiassa?
Viettää molemmat vanhemmat myös omaa aikaa, jolloin lapsi on toisen hoteissa. Saisit välillä olla rauhassa ja yksin saattaa olla helpompi luoda omaa suhdetta lapseen.
Olisihan se vaimo tosiaan voinut ap:ta kuunnella. Ihan oikeutettu kritiikki.
Ei se lapsi vaimon päätöksestä tullut. Miksi et käyttänyt ehkäisyä? Käynyt vasektomiassa? Niin makaa kuin petaa. Itse olet tuon tilanteen itsellesi aiheuttanut, nyt kannat seuraukset kuin mies.
Jos vaimo yhdessä sovitusti oli se, joka käytti ehkäisyä ja jätti sen pois kertomatta, tosi väärin toimittu.
Jos taas taivuit painostuksen alla, kurja juttu sekin eikä toista saisi painostaa lapsen yrittämiseen.
Nyt lapsi kuitenkin on maailmassa. Kuulostaa siltä, että parisuhteenne on huono? Olisitko parempi isä myös, jos eroaisitte? Kaikki viikot ei sitten olisi sitä sulle vääränlaista elämää.
Valitettavasti miehenä, joka ei halua lapsia, on välteltävä lapsia haluavia naisia kuin ruttoa. Huonosti siinä melkein aina käy.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi vaimon päätöksestä tullut. Miksi et käyttänyt ehkäisyä? Käynyt vasektomiassa? Niin makaa kuin petaa. Itse olet tuon tilanteen itsellesi aiheuttanut, nyt kannat seuraukset kuin mies.
Siis sinusta on ok painostaa toinen lasten hankintaan?
Molemmissa vikaa. Ap olisi voinut tehdä vasektomian jos ei halua lapsia tai lähteä suhteesta, jos tiesi että vaimo halusi. Vaimon taas olisi pitänyt etsiä mies joka haluaa lapsia, ketään ei pitäisi pakottaa "isäksi".
Toivottavasti lapseen ei heijastu nämä ajastukset ja katkeruudet.
Kannattaa hakeutua johonkin keskustelemaan näistä tunteista. Pidät huolen siitä, että et ole ylikuormittuneena lapsen kanssa ja keskustelet puolison kanssa myös asiasta. Ehkä vielä muutat mielesi tässä ja olet onnellinen tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekat 3-4 vuotta on sekoilua, sitten helpottaa. Yritä käyttäytyä järkevästi siihen asti. Omia ajatuksiaan ja tunteitaan ei aina voi muuttaa, mutta toimintaa voi.
Pakkohan se on yrittää, tiedän. Ja yritänkin. Mutta ei tämä helppoa ole. En kuitenkaan ole luovuttamassa. Suuri ongelma kuitenkin on jonkinlainen katkeruus, jota olen alkanut tuntea vaimoani kohtaan. Eikö hän kuunnellut minua ollenkaan?
No samapa tuo nyt on. Inhottaa kirjoitaa tällaista edes, ihan kuin kiroaisi oman lapsensa.
ap
Ymmärrän, että kuluttavassa tilanteessa tekee mieli löytää syyllinen. Älä kuitenkaan syytä vaimoasi. Olisit voinut teettää vasektomian, jos olisit halunnut ottaa riskin että vaimosi lähtee. Valitsit itse mahdollisuude (vaikka ehkä tiedottomasti), että lapsi saattaa syntyä.
Vaikuttaa, että halusit pitää vaimosi ja parisuhteessa oikein kovasti! Yritä löytää häntä kohtaan se vanha rakkaus, ja myötätunto uudessa tilanteessa.
Keskustelkaa. Myös pariterapia saattaisi olla nyt hyväksi, ennenkuin tilanne menee pahempaan solmuun. Tsemppiä.
Olet itse vastuussa lisääntymisestäsi. Miksi olit ihmisen kanssa, joka haluaa lapsia?
Miehet menkää sterilisaatioon, niin näitä tapauksia ei tulisi enää. Minä olen ihan samanlainen persoona kuin sinä, että hermostun herkästi, ja elämän tulee olla tasaista temmellystä noin pääpiirteittäin. Olen menossa sterilisaatioon kun täytän 30. Miehenikään ei lapsia halua.
Ei ketään voi pakottaa isäksi, ellei vaimo salaa adoptoi lapsia. Olisit käyttänyt kortsua.
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki trollia.
Aloittaja poisti kaikki itselleen epämieluisat kommentit, eli ihan selvä palstau li. Tätä ketjua tosiaan ei kannata enää jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi vaimon päätöksestä tullut. Miksi et käyttänyt ehkäisyä? Käynyt vasektomiassa? Niin makaa kuin petaa. Itse olet tuon tilanteen itsellesi aiheuttanut, nyt kannat seuraukset kuin mies.
Siis sinusta on ok painostaa toinen lasten hankintaan?
Aikuinen mies tekee itse päätöksensä vaikka toinen haluaisi mitä. Ei saa olla lapatossu ja vierittää omista teoistaan syitä toisen niskaan.
Minuakin painostavat äiti, anoppi, serkku, veljen vaimo ja pari työkaveria mutta ei tule mieleenkään silti hankkiutua raskaaksi, koska en sitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et käynyt vasektomiassa, jos et lasta halunnut? "Vaimo pakotti". Joopa joo. Ja nyt itkettää.
Tämä. Miehet saavat ko. toimenpiteen suht helposti.
Ymmärrän sinua silti. Olen hyvin samanlainen ihminen kuin sinä ja tiennyt aina, ettei minusta ole äidiksi. Tiedän tasan, että olisin samanlainen hirviö lapsia kohtaan kuin isäni oli. Olen ihana ihminen niin kauan kuin elämä on rauhallista ja ennustettavaa ja kotona on hiljaista. Onneksi olen nainen ja suomalainen. Minua ei voi kukaan huijata, eikä pakottaa vanhemmaksi.
Sinun tilanteessasi luultavasti eroaisin. En jaksaisi lapsiperhehullunmyllyä, enkä kokisi, että lapset varsinaisesti hyötyvät läsnäolostani. Luultavasti luottamus vaimoonkin olisi mennyt, jos tosiaan hankkiutui raskaaksi jättämällä salaa ehkäisyn pois. Korostan kuitenkin, että ehkäisy on aina sen osapuolen vastuulla, joka haluaa lapsia vähemmän/ei ollenkaan. Miehenä sitä ei voi jättää naisen pillerien syönnin varaan, vaan on käytettävä kumia lisäksi tai teetettävä se vasektomia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään voi pakottaa isäksi, ellei vaimo salaa adoptoi lapsia. Olisit käyttänyt kortsua.
Eikä voi adoptoimallakaan. Et voi adoptoida toisen ihmisen puolesta salaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki trollia.
Trolli tai ei, tuon aloituksen jakaa varmasti moni, vaikka ei sitä ääneen sano. Ei kaikki halunneet isiksi. Osa tottuu siihen myöhemmin, osa ei koskaan. Lapsen kannalta ikäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi vaimon päätöksestä tullut. Miksi et käyttänyt ehkäisyä? Käynyt vasektomiassa? Niin makaa kuin petaa. Itse olet tuon tilanteen itsellesi aiheuttanut, nyt kannat seuraukset kuin mies.
Siis sinusta on ok painostaa toinen lasten hankintaan?
Ei tietenkään ole. Mutta jos mies ei halua lapsia, niin silloin hän käyttää kortsua. Simple as that.
"jollakin ilveellä tuli raskaaksi" no ihan oma moka, mikäs kastoit?!
Pakkohan se on yrittää, tiedän. Ja yritänkin. Mutta ei tämä helppoa ole. En kuitenkaan ole luovuttamassa. Suuri ongelma kuitenkin on jonkinlainen katkeruus, jota olen alkanut tuntea vaimoani kohtaan. Eikö hän kuunnellut minua ollenkaan?
No samapa tuo nyt on. Inhottaa kirjoitaa tällaista edes, ihan kuin kiroaisi oman lapsensa.
ap