Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Välit poikki omiin vanhempiin? Miksi näin ja miten näkyy arjessa?

Vierailija
23.01.2013 |

Olen nyt tilanteessa, jossa vakavasti harkitsen välien katkaisemista omiin vanhempiini. En vaan koe saavani heiltä mitään positiivista, en ole koskaan saanut. Toinen vanhemmistni on henkisesti vakavasti tasapainoton ja väkivaltainen, toinen taas uhri ja täysin narsistisen puolisonsa dominoitavissa.



Minulle itselleni on myös monesti tehty selväksi, ettei läsnäoloani tai perheeni läsnäoloa kaivata. Miksi ylläpitää pakollisia sukulaissuhteita? Kulissien vuoksi? Pelkästä velvollisuudentunnosta? Kohdata joka kerta ne pahat ja ikävät lapsuusmuistot, jotka saavat vain vahvistusta edelleen sairaasta yhteisöstä?

Kertokaahan kokemuksianne kohtalotoverit!

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en katkaissut välejä isääni, joka teki elämästäni helvettiä. Väkivaltaa, alkoholismia yms. hirveyksiä, Pidin siis todellakin yhteyttä velvollisuudentunnosta ja isä sai haukkua minua sitten pitkin vierailua.



Vaan nyt: Isäni vanhenee ja on sairastunut. Hän kokee, että nyt vihdoin hänen paskamainen tyttärensä voi tehdä jotakin hänen hyväkseen. Hän haluaisi MUUTTAA perheeni luokse täysihoitoon, sillä hän on aina raatanut minun puolestani.

Tuskin tarpeen lisätä, että vanhempani erosivat minun ollessa hyvin pieni ja isältä ei koskaan saatu mitään. Muut sisareni ovat katkaisseet välit isäämme.

Vierailija
2/3 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin että tosiaan, en ole tekemisissä vanhempien kanssa. Helpotus kaikin puolin näin. äitini ei voinut minua hyväksyä koska en ole valinnut hänen haluamaansa tietä elämässäni, ja kyllästyin jossain vaiheessa ainaiseen pilkkaamiseen ja nokkimiseen ja kritiikkiin. Laitoin välit poikki, ja sillä se.



Joskus mietin sitä, että mitä sitten kun tulevat nini vanhoiksi että joutuvat vanhainkotiin tms. Kai minä sitten voin alkaa käydä katsomassa sentään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
23.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla yhtälössä on mukana vielä sisarus perheineen, joka jo käytännön syistä "joutuu" olemaan tekemisissä vanhempieni kanssa. Surullista onkin, että yhden mätämunan ja pahan ihmisen vuoksi joudun hyvästelemään koko lapsuusperheeni: sekä sisarukseni, sisarukseni lapset, ja myös sen toisen uhri-vanhempani. Sairas vanhempi dominoi tilannetta niin kokonaisvaltaisesti, ettei vain osittainen yhteydenpito ole mahdollista.



Pahinta on, että tuo narsistinen vanhempi (jonka vuoksi välien katkominen on ainoa vaihtoehto) mustamaalaa minua muulle suvulle ja levittelee täysin perättömiä juttuja, jotka useimmat todennäköisesti uskovat. Menetän siis lähiperheeni lisäksi myös suurimman osan suvustani. Heillehän minä näyttäydyn itsekkäänä, vanhempani unohtaneena ihmisenä, joka on röyhkeä, ahne, itsekäs k*sipää, joka ei välitä vanhemmistaan tai lapsuusperheestään. Nämä sukulaiset kun eivät tiedä siitä maanpäällisestä helvetistä, jossa olen kärvistellyt lapsuudestasni lähtien. Kulissit ovat aina olleet ulkokultaisesti pystyssä.