Mulla on ystävä, joka puhuu vain pinnallisia asioita ja kertoo itsestään vain mairittelevia juttuja.

Mitä hänestä pitäisi ajatella? Pitäisikö vain nauttia pinnallisista puheenaiheista, eikä ajatella mitään erityistä tai ajatella, että syvälliset ystävät ovat sitten erikseen (niitäkin on).