Lue keskustelun säännöt.
Olisitteko pettyneitä tilanteessani?
31.01.2013 |
Viime aikoina palstalla on kirjoiteltu paljon työtilanteista, koulutuksista, kriteereistä miehen valinnassa jne. Nyt intouduin kertomaan oman suhteeni tarinan:
2000-luvun alussa tapasin mieheni paikkakunnan lukiossa, ja aloimme seurustella. Mieheni lopetti lukion kesken vuoden jälkeen ja meni töihin pakettiautokuskiksi. Tarkoituksena hänellä oli kerätä opiskelurahaa vuoden tai parin ajan.
No, sille tielle jäi. Me jatkoimme seurustelua, minä kirjoitin ylioppilaaksi ja menin yliopistoon unelmieni alaa opiskelemaan. Mieheni yritti välillä kokeilla iltalukiota, mutta aina se jäi.
Muutaman vuoden sisällä muutimme yhteen. Minä opiskelin ja tein töitä, mies teki vain töitä. Minä valmistuin ja pääsin kokopäivätöihin, ja olen edennyt urallani paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Saan hyvää palkkaa ja nautin työstäni, joka on sopivan haastavaa minulle. Saan käyttää kielipäätäni jne.
Mieheni on edennyt urallaan vain isompiin autoihin, nykyään ajaa rekkaa. Hänelläkin on melko hyvä palkka ja varma työpaikka, sillä hän on ollut kauan samassa yrityksessä töissä.
Silti olen nyt hieman pettynyt. Tämä ei ollut tarkoitus; tavoitteena oli että mies käy lukion loppuun ja menee ammattikorkeaan ja hankkii itselleen "oikean" ammatin, ja sivistystä. Minä vietin vuosia opiskellessa, mies ei ole saanut edes iltalukiota loppuun (laskujeni mukaan yrityksiä on ollut ainakin 7). Menimme yhteen nuorena ja näin tämä vain meni, mutta jos olisin tavannut mieheni myöhemmin, en olisi alkanut seurustella sillä olisi ollut jo selvää, että hän aikoo kulkea läpi elämän peruskoulupohjalla, ilman mainittavaa yleissivistysstä. En oikeasti tiedä miksi mies ei saa mitään koulua käytyä loppuun. Tyhmyydestä asian ei pitäisi olla kiinni, mutta hänestä kyllä näkee sen, ettei edes lukiokirjoja ole avannut. Ajatusmaailma hänellä pyörii vain autojen ja logistiikka-alan ympärillä, muusta ei juuri tiedä eikä ole kiinnostunut. Ihan kuin se nuoruusaikojen kunnianhimo olisi täysin kadonnut.
Mitä te muut ajattelisitte jos elämänne miehenne kanssa olisi kulkenut näin?
Ps. toistan vielä että en opiskellut mieheni rahoilla, kuten joku epäilemättä luulee. Muutimme yhteen vasta kun kävin itsekin osa-aikatöissä.
Kommentit (21)
mun mies on myös jättänyt ammattitutkinnon kesken eikä ole mitenkään erityisen sivistynyt noin niin kuin kirjamielessä. Itse olen hieman korkeammin koulutettu, lisäksi olen yrittäjä. Kuitenkin mielestäni rakkaus menee tässä asiassa yli :) Minä sitten joskus kerron uutisissa olevia tärkeitä pointteja miehelleni ja hän on aivan tyytyväinen siihen jos avaan jotain uutista tai muuta vastaavaa tietoa hänelle enemmän. En mä ala arvostelemaan häntä ja hänen koulutustaan. Miks pitäis, jos toinen kerran viihtyy hyvin työssään ja muuten on sinut itsensä ja tietämyksensä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karseaa miten helposti vähättelet omaa miestäsi..
eikä ole muutenkaan haitallinen. miten 15 v voi tietää, mitä haluaa loppuelämänsä tehdä? kun ei tiedä vielä moni 20-vuotiaskaan
Ajattele itsesi miehesi ammattiin ja miehesi sinun ammattiin...Eli molemmat olisitte ammattissa, joka ei ole teille oma.
Ehkä sinä kuitenkin olet mielummin vähän pettynyt mieheesi, kuin itseesi.
Ihmistä ei voi mitatata oppiarvoilla, titteleillä ja suoritusarvoilla.
että jos miehesi olisi käynyt lukion ja/tai hänellä olisi jokin tutkinto, hän olisi yleissivistynyt ja hänen ajatusmaailmansa pyörisi muiden asioiden ympärillä kuin nyt. No, toki lukio ja yliopisto ynnä muut sivistävät oppilaitokset jalostavat älykkyyttä ja antavat tietoa, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että mikäli miehesi olisi yleissivistykseen / akateemiseen tietoon ylipäätään suuntautunut, hän todennäköisesti olisi opiskellut enemmän - tavalla tai toisella. Yleensä siis korkeakouluihin hakeutuvatkin ihmiset, joiden ajatusmaailma on sivistys- ja tietohakuinen. Ja toki sitä ajatusmaailmaansa voi rikastuttaa lukemalla/matkustelemalla/asioista muuten tietoa keräämällä ilman mitään institutionaalisia puitteitakin. - Kaikki vain eivät ole sillä tavalla suuntautuneita!
Jotenkin minua ihmetyttää, etkö tunne tai ole aikoinaan tutustunut omaan mieheesi ja hänen perusluonteeseensa. Puhut, kuin sinua olisi jotenkin huijattu. "Miehestä piti tulla sivistynyt ja erilaisista asioista kiinnostunut".
Minusta jokaisen koulutus- ja ammattivalinnat ovat hänen oma asiansa, eivätkä ne arvota ihmistä tai anna kokonaiskuvaa ihmisen luonteesta/tiedoista. Mikäli miehesi ammatti ei ole ongelma perheen tulojen kannalta (mitä se ei ole, sillä sanoithan, että hän on jatkuvasti työelämässä ja tienaa), on kai ihan hänen oma valintansa olla opiskelematta lisää. Eri asia sitten on, jos haluaisit/olisit halunnut kokonaisuudessaan vähän eri tavalla ajattelevan ja enemmän akateemiseen tietoon suuntautuneen kumppanin. Mutta silloin ei kyllä ole kyse miehesi ammatista tai siitä, jatkoiko hän opintojaan, vaan kokonaisluonteesta ja kiinnostuksen kohteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, mulla on hitusen parempi sivistystietopohja kuin miehelläni, mutta hänellä on hyvä bisnesvaisto ja parempi kyky nähdä kokonaisuuksia kuin mulla. On nykyään yrittäjänä ja tienaa oikein hyvin ja ihan oman älykkyytensä ansiosta, vaikkei ole kouluissa koskaan loistanutkaan...itsekin olen edennyt urallani toivottuun suuntaan, mutta en halua työn tai koulutuksen määrittelevän minua sen enempää. Rakkaus meidät yhdessä pitää, itse olen tyytyväinen että olemme niin eri aloilla ja jaamme tietojamme esim. uutisten yms. suhteen.
Äitini on aina sanonut, että onneksi hänen lapsensa eivät ole akateemisesti koulutettuja.
Elämä, kun ei ole oppikirjoista opittavaa suoritusta, jossa kaikki pitää tehdä tismalleen oikein vaan itselleen pitää olla rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos miehesi olisi käynyt lukion ja/tai hänellä olisi jokin tutkinto, hän olisi yleissivistynyt ja hänen ajatusmaailmansa pyörisi muiden asioiden ympärillä kuin nyt. No, toki lukio ja yliopisto ynnä muut sivistävät oppilaitokset jalostavat älykkyyttä ja antavat tietoa, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että mikäli miehesi olisi yleissivistykseen / akateemiseen tietoon ylipäätään suuntautunut, hän todennäköisesti olisi opiskellut enemmän - tavalla tai toisella. Yleensä siis korkeakouluihin hakeutuvatkin ihmiset, joiden ajatusmaailma on sivistys- ja tietohakuinen. Ja toki sitä ajatusmaailmaansa voi rikastuttaa lukemalla/matkustelemalla/asioista muuten tietoa keräämällä ilman mitään institutionaalisia puitteitakin. - Kaikki vain eivät ole sillä tavalla suuntautuneita!
Jotenkin minua ihmetyttää, etkö tunne tai ole aikoinaan tutustunut omaan mieheesi ja hänen perusluonteeseensa. Puhut, kuin sinua olisi jotenkin huijattu. "Miehestä piti tulla sivistynyt ja erilaisista asioista kiinnostunut".
Minusta jokaisen koulutus- ja ammattivalinnat ovat hänen oma asiansa, eivätkä ne arvota ihmistä tai anna kokonaiskuvaa ihmisen luonteesta/tiedoista. Mikäli miehesi ammatti ei ole ongelma perheen tulojen kannalta (mitä se ei ole, sillä sanoithan, että hän on jatkuvasti työelämässä ja tienaa), on kai ihan hänen oma valintansa olla opiskelematta lisää. Eri asia sitten on, jos haluaisit/olisit halunnut kokonaisuudessaan vähän eri tavalla ajattelevan ja enemmän akateemiseen tietoon suuntautuneen kumppanin. Mutta silloin ei kyllä ole kyse miehesi ammatista tai siitä, jatkoiko hän opintojaan, vaan kokonaisluonteesta ja kiinnostuksen kohteista.
Tuo "huijatuksi tulemisen" tunne voinee johtua siitä, että kumppani on valittu liian nuorena. Harvoin ihminen lukioiässä osaa valita itselleen loppuelämän ajaksi sopivan puolison.
Yleissivistys vs. sydämensivistys.
Itse olen mielummin tyhmä kuin saapas, kun tunnepuoleltani noin köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se lukio ihmisestä tyhmempääkään tee
eikä ole muutenkaan haitallinen. miten 15 v voi tietää, mitä haluaa loppuelämänsä tehdä? kun ei tiedä vielä moni 20-vuotiaskaan
En siis tietenkään vastusta lukion käymistä, eikä siitä yleensä mitään haittaakaan ole. (Olen tosin kohdannut monia ylioppilaita, joille suunnilleen ainoa lukiosta mieleen jäänyt asia on, että he ylioppilaina ovat sivistyneitä, vaikka ei tiedetä edes Suomen itsenäistymisvuotta.)
Ihmisten arvottaminen koulutuksen tai kouluttamattomuuden perusteella on typerää, ja valitettavasti tätä harrastavat usein juuri korkeasti koulutetut.
Käytännössä suurin osa ihmisistä kiinnostuu melko kapealle sektorille mahtuvista, lähinnä omaan työhön tai ammattiin liittyvistä asioista. Miksi ap:n miehen tapauksessa logistiikka-ala ja autot olisi vähempiarvoisempi ja tyhmempi kiinnostuksen kohde kuin vaikkapa ranskan kielioppi tai tietotekniikka?
Kiinnostaisiko häntä sitten opiskella iltalinjalla ammattikorkeakoulussa sitä logistiikkaa?
Sinne pääsee ilman mitään lukiota, ihan sillä työkokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen teistä on aikuistunut ja toinen ei.
Eihän tarkoituksenä voi olla, että peruskoulun jälkeen valinnat valettaan betoniin ja niistä pidetää väkisin kiinni. Valintoja pitää päivittää.
Kiinnostaisiko häntä sitten opiskella iltalinjalla ammattikorkeakoulussa sitä logistiikkaa? Sinne pääsee ilman mitään lukiota, ihan sillä työkokemuksella.
Jos miestä kiinostaisi opiskelu niin eikö hän sitten opiskelesi ja olisi ottanut selvää mahdollisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinäkin taidat olla vielä aika nuori, kun moisia pohdit?
Miehesihän tekee rehellistä arvokasta, ja elinkeinoelämän kannalta todella tärkeä vastuullista työtä.
Siksi sanoisin sinulle jopa näin rumasti. Työ jota hän nyt tekee, saattaa olla ja onkin monin verroin arvokkaampaa ja kansantaloútemme kannalta tärkeänpää kuin se, että hän olisi vaikkapa ammattikorkean käytyään ja valmistuttuaan joksikin tradenomi/medianomiksi, päätynyt johonkin virastoon kääntelemään tuottamattomia tyhjänpäiväisiä lippusia ja lappusia, tai päätynyt tekemään tyhjänpäiväisiä nollatutkimuksia. Sanon tämän ollenkaan väheksymättä ammattikorkeakouluissa annettavaa opetusta. Mutta eihän se todellakaan takaa vielä mitään muuta, kuin sen eriskummalliselta kuulostavan AMK-tutkinnosta saatavan oppiarvon.
Eikö jokaiselle kuitenkin ole kaikkein tärkeintä se, että viihtyy ja nauttii työstään ja tuntee sen omakseen?
Ainakin minusta se on kaikkein tärkein kriteeri omalle työssä jaksamiselle.
Sensijaan se, että opiskelee, tai tekee jotain sellaista mistä ei itse pidä vain ja ainoastaan miellyttääkseen omaa, pikkuisen hienostelevaa ja tärkeilevää puolisoaan?
Mies tosin oli yo-merkonomi. Parin yliopistovuoden jälkeen kuilu välillämme oli liian syvä, vaikka mies ansaitsikin enemmän. Ärsyynnyin, kun hän luki Jerry Cottoneita ja inhosi kaunokirjallisuutta. Jutut pyörivät rahan ympärillä. Oli pakko lopettaa seurustelu. Oma persoonallisuuteni muuttui vielä vuosien ajan, joten en olisi ollut vielä valmis sitoutumaankaan.
Mieshän tekee selkeesti sitä mitä rakastaa. Hän on perusduunari ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Ei kaikilla pidäkään olla loputonta kunnianhimoa, voihan se nuoruuden kunnianhimokin ollut olla sitä, koska muillakin on isot suunnitelmat niin hänelläkin.Ei se koulupenkki ole kaikkien juttu.
Mä olisin ylpeä miehestäni, että on löytänyt alansa ja nauttii siitä. Sehän tärkeintä kuitenkin on.
Päästä mies vapaaksi, kun hänen valintansa noin riepoo. Kyllä hyvä palkkaiselle duunarille ottajansa on.
Kuten olen täällä ennenkin sanonut, elämänviisaus on tärkeintä - ei ns. kirjasivistys.
että kokeeko ap olevansa muuten samalla aaltopituudella miehensä kanssa edelleen? Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia, jotain, mikä yhdistää teitä? Entäpä miehen suhtautuminen ap:n kouluttautumiseen ja uralla etenemiseen, väheksyykö, osaako arvostaa? Entäpä yhteiset ystävät, sulautuuko miehesi sinunkin kaveriporukkaan?
Minusta tuossa on olennaista se että kokeeko ap olevansa muuten samalla aaltopituudella miehensä kanssa edelleen? Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia, jotain, mikä yhdistää teitä? Entäpä miehen suhtautuminen ap:n kouluttautumiseen ja uralla etenemiseen, väheksyykö, osaako arvostaa? Entäpä yhteiset ystävät, sulautuuko miehesi sinunkin kaveriporukkaan?
Kysymyshän on...olisittemmeko pettyneitä ap tilanteessa?
En olisi pettynyt. Itse asiassa en ole.
Vaimoni on minua fiksumpi. Hänellä ei kuitenkaan ole lukion jälkeen muuta kuin ammattikoulutus. Itse olen korkeammin koulutettu, koulutustani vastaavissa töissä sekä hyvin palkattu.
Minä en ole tyytymätön. Vaimoni sensijaan on.
Ihminen on muutakin kuin ammatti, eikä lukion oppimäärä ole sivistyksen mittari.