Olisitteko pettyneitä tilanteessani?

Viime aikoina palstalla on kirjoiteltu paljon työtilanteista, koulutuksista, kriteereistä miehen valinnassa jne. Nyt intouduin kertomaan oman suhteeni tarinan:



2000-luvun alussa tapasin mieheni paikkakunnan lukiossa, ja aloimme seurustella. Mieheni lopetti lukion kesken vuoden jälkeen ja meni töihin pakettiautokuskiksi. Tarkoituksena hänellä oli kerätä opiskelurahaa vuoden tai parin ajan.



No, sille tielle jäi. Me jatkoimme seurustelua, minä kirjoitin ylioppilaaksi ja menin yliopistoon unelmieni alaa opiskelemaan. Mieheni yritti välillä kokeilla iltalukiota, mutta aina se jäi.



Muutaman vuoden sisällä muutimme yhteen. Minä opiskelin ja tein töitä, mies teki vain töitä. Minä valmistuin ja pääsin kokopäivätöihin, ja olen edennyt urallani paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Saan hyvää palkkaa ja nautin työstäni, joka on sopivan haastavaa minulle. Saan käyttää kielipäätäni jne.



Mieheni on edennyt urallaan vain isompiin autoihin, nykyään ajaa rekkaa. Hänelläkin on melko hyvä palkka ja varma työpaikka, sillä hän on ollut kauan samassa yrityksessä töissä.



Silti olen nyt hieman pettynyt. Tämä ei ollut tarkoitus; tavoitteena oli että mies käy lukion loppuun ja menee ammattikorkeaan ja hankkii itselleen "oikean" ammatin, ja sivistystä. Minä vietin vuosia opiskellessa, mies ei ole saanut edes iltalukiota loppuun (laskujeni mukaan yrityksiä on ollut ainakin 7). Menimme yhteen nuorena ja näin tämä vain meni, mutta jos olisin tavannut mieheni myöhemmin, en olisi alkanut seurustella sillä olisi ollut jo selvää, että hän aikoo kulkea läpi elämän peruskoulupohjalla, ilman mainittavaa yleissivistysstä. En oikeasti tiedä miksi mies ei saa mitään koulua käytyä loppuun. Tyhmyydestä asian ei pitäisi olla kiinni, mutta hänestä kyllä näkee sen, ettei edes lukiokirjoja ole avannut. Ajatusmaailma hänellä pyörii vain autojen ja logistiikka-alan ympärillä, muusta ei juuri tiedä eikä ole kiinnostunut. Ihan kuin se nuoruusaikojen kunnianhimo olisi täysin kadonnut.



Mitä te muut ajattelisitte jos elämänne miehenne kanssa olisi kulkenut näin?



Ps. toistan vielä että en opiskellut mieheni rahoilla, kuten joku epäilemättä luulee. Muutimme yhteen vasta kun kävin itsekin osa-aikatöissä.