Mitä romanttista keksisin mulle ja miehelle? Meinaa rakkaus hiipua...

Aikaa, aikaa, juttelua ja kahdenkeskistä aikaa.



Käykää syömässä ja istukaa iltaa ja jutelkaa (siis ei bilettämään tms)

Toi juttelu on toki hyvä, mutta sitten on kyllä ne hetket ja ennen kaikkea ne miehet, jotka vaan ahdistuu ja kyllästyy tuollaisesta juttelusta ja silmiintuijottelusta.



Saattaisi toimia paremmin, jos tekisitte jotain miehelle mieluisaa? Tykkääkö hän autoista, laskettelusta tms tms. Vie hänet yllätysreissulle johonkin häntä kiinnostavaan juttuun.

Äläkä hämäänny siitä, jos mies vaikuttaa ensin vastahakoiselta, sekin on miehille yleistä =D Vaikka kiinnostaisi tehdäkin, niin puun takaa tullut ehdotus pitää periaatteesta tyrmätä ensin xD



Sanonta "älä puhu parisuhdettasi pilalle" pitää myös paikkansa.

Kännykät kiinni tai äänettömälle, olette kuin kahden maailmassa. Toimii meillä, ja todellakin kännyt kiinni ettei kaikenmaailman tilannetajuttomat soittele tai kysele lomamatkan aikana jotain ihan turhia. Siis oleellisinta on saada olla rauhassa, kahdestaan, rauhassa!!!

Meillä sama tilanne, mies on jotenkin kyllästynyt minuun ja olen ihan paskana asian kanssa. Tähän mennessä se olen ollut minä, joka on ollut mieheen tyytymätön milloin mistäkin, eikä miehellä ikinä ole ollut valittamista (siis omasta mielestään), mutta nyt tilanne on kääntynyt päinvastoin. Ja kyllä tuntuu kauheelta. En voi edes ajatella avioeroa. Täytyy kai yrittää muuttaa omaa käytöstään, olen kai sitten ollut niin kauhea, että hän on lopulta vuosien myötä saanut tarpeekseen. Tekis mieli vaan itkeä ja itkeä.

Vaikka Haikon Kartanoon, Naantalin kylpylään tai Karibian kylpylään.

Harrastatteko mitään yhteistä?



Mistä ajattelet että tunteet hiipumassa?

Itse parantelisin arkea. Onko miehellä muuten vaikeaa? Voisiko miehen elämää tukea?



Onko varmasti kyseessä vaan miehen rakkauden hiipuminen, koska minun kokemus on että kun elämä on hyvää ja on mukava olla kotona niin rakkautta riittää.



Helpoin tapa parantaa arkea on lelliä perhettä ja osallistua. Tehdä asioita toisen hyväksi.

Ei tarvitse olla rahaa tähän, vain aikaa. Hieroa kysellä toisen kuulumiset töissä ja olla kiinnostunut hänestä.



Jos teillä on ongelmia, niin hae apua. Jos on pieniä lapsia niin perheneuvola on teidän osoite minne mennä puhumaan ja miettimään miten elämää saa onnistumaan.



Ja onko teillä samat voitteet: onko sinun ratkaisut miehelle mieleisiä? Onko jotain sellaista tapahtunut toisaalla joka vaikuttaa myös kotona?

Tie auki edessä, "vapaus", seikkailun tuntua, mitä vaan voi tapahtua vaikkei ihmeempiä kuitenkaan tapahtuisikaan. Tavataan uusia ihmisiä, joudutaan kaikenlaisiin tilanteisiin. Aina jonkin aikaa reissussa oltuamme löytyy kyllä se mikä saattaa arjessa ja Suomessa unohtua. ;) Ja paluu Suomeen... se kyllä tökkii.



4

Mies on ihan suoraan sanonut ettei tiedä voiko jatkaa tätä enää. Ja että rakastaako..



Lapsia on, perheneuvolaan on aika jo varattu. Miehellä on varmaan vaikeaakin nyt, ainakin stressiä yhden asian takia. Olen kyllä yrittänyt olla tukena ja auttaa parhaani mukaan. Onhan meillä omat ongelmamme, mutta asioista on puhuttu ja kaiken pitäisi olla ok.



Kiitos ehdotuksista!



Ap

miehen puolelta, ei siinä mitkään akkojen kasvohierontakylpyläpuhutaanasioistakynttilänvalossaromanttisesti-ilta auta! Ei miehet kaipaa tuollaista lätinää! Jos teillä on ongelmia arjessa, siihen auttaa ainoastaan arjessa tapahtuva muutos.

Mutta parisuhdeleirit ovat todella hyviä. Olemme olleet ev.lut srk.n Virtaa välillämme- leirillä. Meillä ei ole mitään erityisiä ongelmia, mutta leiri oli silti jotenkin lähentävä kokemus. Miehenikin piti siitä, vaikka lähti sinne vastentahtoisesti.

Väestöliitto järjestää myös parisuhdekursseja.

Olemme olleet myös urheiluaiheisilla kursseilla kahdestaan, Vierumäellä ja Pajulahdessa. Nekin ovat aivan ihania, kun ollaan yhdessä, mutta myös liikunta antaa energiaa ja iloa.

miehen puolelta, ei siinä mitkään akkojen kasvohierontakylpyläpuhutaanasioistakynttilänvalossaromanttisesti-ilta auta! Ei miehet kaipaa tuollaista lätinää! Jos teillä on ongelmia arjessa, siihen auttaa ainoastaan arjessa tapahtuva muutos.

Tuo ulkopuolisen kanssa keskustelu ei ainakaan pahenna tilannetta. Voi tulla uusia ajatuksia ja niiden oikeiden kipupisteiden kartoitusta.



Miehen kannalta usein on, ettei keskustelu keskenään johda mihinkään. Itsellä kokemuksia, että ne vain johtavat syvempään suohon, kun lopputulema on, ettei mikään voi muuttua, kun on lapset, kotityöt ja työt ja tämä tilanne nyt on taivaasta annettu.

miehen puolelta, ei siinä mitkään akkojen kasvohierontakylpyläpuhutaanasioistakynttilänvalossaromanttisesti-ilta auta! Ei miehet kaipaa tuollaista lätinää! Jos teillä on ongelmia arjessa, siihen auttaa ainoastaan arjessa tapahtuva muutos.

Tää on aikas osuva kommentti. Yleensä aina niitä parisuhdeongelmiin mietitään ratkaisua juuri naisen kannalta ja ehkä unohdetaan se mitä mies haluaisi.

Sanot vaikka että oot huomannut muutoksen, ja haluat tietää mistä se johtuu? Onko mahdollisesti ohimenevää? Ja sit kysyt että miltä tuntuis jos sä et siinä enää olisi, rehellisiä vastauksia vaadit. Tässä ja NYT ei mitään vetkuttelua.

pieniä hipaisua siellä täällä ohikulkeissasi, pusuja paljon, hartia/jalkahierontaa, ihan vaan toisen kainalossa telkkarin katsomista.. ja tietty rakkaudella ja hartaudella valmistettua ruokaa. Herkkuiltapa vain teille kahdelle.



Okei, ei romanttista, mutta niin me saadaan väljähtänyt suhde käyntiin uudestaan. Jossain vaiheessa ne hipaisut alkaa taas hiipua ja pitää muistuttaa, että hipase nyt! ;)



Meillä mies suostuis mihinkään Haikkoon tai kylpylöihin.. tosin en mäkään näe niitä romanttisina. Meiltä vähän kuin puuttuu se romantiikan nälkä.

työnarkomaanin vikaa ja aina ajanpuute, mukamas. Eli me ei tehdä koskaan mitään kivaa ja jännittävää yhdessä. Kumpikin tekee ne jännittävät, uudet jutut töissä. Parisuhteessa junnataan vaan tätä vähemmmän glamuröösiä arkea.



Ja puhumiseen meillä kyllä on ihan tarpeeksi aikaa, kun sitä voi tehdä kotisohvallakin. Minä haluan tehdä ja kokea jotain hauskaa ja jännittävää yhdessä. Ei tarvi olla superextremeä, mutta jotain erilaista.



Kun minä järkkään ja patistan, niin saan miehen rafting- veneeseen päiväksi tai mennään konserttiin tai tehdään päivävaellus tai kutsutaan ihmisiä peli-iltaan jne., mutta usein mies priorisoi töitään niin, että aikaa jää vaan lasten kanssa olemiseen pikkusen ja meidän yhteiset jutut jää. Ja toisaalta mua on ruvennut tympäsemään se, että minä aina järkkään ja ideoin.



Ja siinä olen samaa mieltä, kun joku aikaisempi kirjoittaja, että jotkut kerta vuoteen "hemmottelu"retket ei lässähdykseltä pelasta. arjen pitäis sujua ja siinä arjessa pitäisi olla mukana noita hauskoja elementtejä. Kun yhdessä nauraa ja kokee jotain jänskää uutta, niin siinä sitä uudestaan rakastuu. Ei siinä, kun jauhetaan jotain parisuhdesanahelinää.

En edes itse haluaisi :)



Lähinnä jotain mukavaa kahden keskistä. Syömässä ainakin ajattelin että käytäisiin. Kotona sitten varmaan loppuilta, eli siellä vois jotain romanttista olla (mies on just sanonut ettei meillä semmosta oikein ole)



Ap

Meillä sama tilanne, mies on jotenkin kyllästynyt minuun ja olen ihan paskana asian kanssa. Tähän mennessä se olen ollut minä, joka on ollut mieheen tyytymätön milloin mistäkin, eikä miehellä ikinä ole ollut valittamista (siis omasta mielestään), mutta nyt tilanne on kääntynyt päinvastoin. Ja kyllä tuntuu kauheelta. En voi edes ajatella avioeroa. Täytyy kai yrittää muuttaa omaa käytöstään, olen kai sitten ollut niin kauhea, että hän on lopulta vuosien myötä saanut tarpeekseen. Tekis mieli vaan itkeä ja itkeä.

onhan mulle jo sanottukkin ettei se rakasta mua. erota ei kuulemma aijo,mutta millainen on avioliitto missä ei ole hellyyttä,seksiä ja rakkaus on yksipuolista?? mikä sitä miestä enää pitää minuun sitoutuneena ja uskollisena jos se ei kerta rakasta mua?

Toi juttelu on toki hyvä, mutta sitten on kyllä ne hetket ja ennen kaikkea ne miehet, jotka vaan ahdistuu ja kyllästyy tuollaisesta juttelusta ja silmiintuijottelusta.

....

Sanonta "älä puhu parisuhdettasi pilalle" pitää myös paikkansa.

tarkoitin siis juttelulla ihan vaan jutustelua. En sitä, että tuijotellaa käsi kädessä silmiin ja pureudutaan parisuhteen kipupisteisiin.

Meillä on ihan parhaita terapiailtoja olleet ne kerrat kun on joskus päästy kaksin kaupungille ja istuskeltu jossain pubissa jutskaamassa vaik leffoista, ja molempien töistä ja sukulaisista ja naapuripöydän omituisesta seurueesta ja lapsista ja vaikka mistä.... Ilman mitään sen kummempaa syvällisyyttä.

Eihän varmaan ne kerran vuodessa isommat teot autakaan sinänsä pidemmän päälle, mutta kun arki tökkii, niin joskus vaan on parasta irrottautua siitä ihan täysin, mennä ja tehdä jotain nastaa vaikka viikonloppu, niin tuntuu se arkikin sitten helpommalta ja on enemmän intoa parantaa sitäkin.



Joskus sellainen pieni potku perseelle auttaa yllättävän pitkälle =D