Minkä laulun kuullessasi aina itkit lapsena ja minkä laulun kohdan?

tänään häneen uskon näen aamuruskon päivä sarastaa, sarastaa...

Se on niin kaunis.

Ontuva Erikson. Tosin luulin, että se on untuva Erikson! :D

aurinko nousee, on kastetta maassa, aika on herätä nousta ja lähteä.. En muista sen nimeä. Kaunis laulu



Voin itkeä sitä edelleen oikeassa tunnetilassa

huomenna saat sinä sulhasen. Tyttö itki ja kehräs vaan, vaan ei sulhanen tullutkaan..."



Toinen takuuitkettäjä oli " Lähtevien laivojen satama" , ihan kokonaan.

Kohdata ystävä kalleehin.



Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulussa kukkivat kunnat ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.



Kolmonen täällä laulaa samalla. Tämä laulu tehtiin 8 vuotiaan koulutytön muistolle, joka kuoli liikenneonnettomuudessa.

... ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, ja koukkuselkä suortuu, ja kaikk´on mielissään..



Siihen aikaan isäni odotti selkäleikkausta ja tuskien vuoksi ei pystynyt aina edes kävelemään. Joutui kulkemaan konttaamallakin välillä. Minua itketti lapsena, kun isän koukkuselkä ei suortunut jouluksi =(

itken vieläkin kun kuulen sen. Serkkuni ja paras ystäväni kuoli 25vuotta sitten autokolarissa ja muistan tuon vieläkin hänen hautajaisistaan:``(

Ikää " jo" 31v.

Hyvin hiljaa ja etkö ymmärrä, noita kahta laulettiin tuon edesmenneen ystäväni kanssa...



Kaipaan!!!!

metsätietä kulki..." ja tirskuttaa vieläkin:)

Ymmärrän.



Itse en ole menettänyt muuta, kun rakkaan mummoni joskus 80- luvulla.



Kappale on kaunis ja laulan sitä mielelläni. Toivottavasti se ei saanut sinua kaipaamaan liikaa. Muista aina, että ystäväsi on sielussasi.



Halit sinulle.



-10-

Vierailija:

Kohdata ystävä kalleehin.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, soi lintujen laulussa kukkivat kunnat ja varjoisat veet, niin varjoisat veet.

Kolmonen täällä laulaa samalla. Tämä laulu tehtiin 8 vuotiaan koulutytön muistolle, joka kuoli liikenneonnettomuudessa.

Ei kaipaus ole pahasta, rakastan edelleenkin ystävääni suurella sydämellä ja muistelen menneitä hymy huulilla kyyneleet silmissä. Kymmenen vuotta sitten hän kuoli, mutta tuntuu että se olisi ollut vasta eilen.



t:15

he eteeni istuivat, kai tie oli pienelle pitkä, oli kosteat kiharat..." (jotenkin itkettävän ihana koko biisi)



Romanssi " sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan..." (tulee omat häät mieleen)



Varpunen jouluaamuna " en mä ole lapseni, lintu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta..."

Vaikka laulu kertoi ystävyydestä koiran kanssa, se toi mieleen kissani, joka kuoli ollessani 8-vuotias. Kidutin itseäni kuuntelemalla yhä uudestaan pienellä kasettimankalla tätä kappaletta, muistelin kissaani ja itkin.

Vierailija:

he eteeni istuivat, kai tie oli pienelle pitkä, oli kosteat kiharat..." (jotenkin itkettävän ihana koko biisi)

Romanssi " sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä taivaani päällä maan..." (tulee omat häät mieleen)

Varpunen jouluaamuna " en mä ole lapseni, lintu tästä maasta, olen pieni veljesi, tulin taivahasta..."

" Oi äiti, voitko hetkisen

sä viettää kanssain leikkien?"

Näin pyytää lapsi äidiltään,

on katse kirkas silmissään.

" Voi kulta, varmaan tiedät sen,

mun täytyy mennä, ehdi en!"

Pois kääntyy lapsi murheissaan,

vain pieni nalle seuranaan.



Niin yksin lapsi huoneessaan,

vain nalle on häll' seuranaan:

" Mua kuule nalle-ystäväin,

sä oothan aina lähelläin.

Mä toivon, että äiti vois,

mut äiti on niin paljon pois.

Mun äiti kaikkein tärkein on,

oon ilman häntä onneton."



Mut kerran lapsi sairastuu,

ja vieras hoitaa ¿ kukas muu.

Ei ehdi äiti kiireiltään,

ei lasta pientä hellimään.



Kun sitten koittaa päivä uus,

on ympärillä hiljaisuus.

Nyt nalle yksin olla saa,

on lapsi mennyt rajan taa.

Nyt vasta äiti huomaa sen,

pois päänsä kääntää itkien.

Nyt saada ei voi takaisin,

pois on ¿ pois kaikkein kallehin.

Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa. Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo. Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton, äidin haudalle valon hän suo.



Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa. Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa: koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin? Mutta niin hiljainen koti yksinäisten,on kuin puuttuisi siunaus sen.



Äänen hiljaisen sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa: " älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää, joka hetki sun kanssasi käyn. Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit, sun valonas näyn.



Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain. Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan: sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen. Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen.

" Älä itke äiti-kultä, vaikka isä onkin nyt jo musta multa" tms.



Mammani lauloi sitä minulle kun olin lapsi...



Lisään vielä Evakko-laulun, jossa isä ei tullutaan kotiin vaikka kirjoitti tulevansa.



Ja oma isäni elää vielä, vaikka tällaisia kyynelehdin!